opettaa liian monia Raamatun vastaisia oppeja. Ihmisiä eksytetään.
Vanhoillislestadiolaisuus
Wäinö
81241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Avaimet käteen...
Kirjoittanut: Vainio, 10.6.2004 klo 22.52
Lestodialainen mies sanoi Karjalasta tulleelle uskovaiselle, että "kuulepas, ne on meillä ne avaimet sinne taivasten valtakuntaan."
Uskovainen sanoi siihen sitten, että "noh..jos ne kerta sulla on niin helistäppäs vähäsen niitä."
Lestodialainen sanoi siihen "eiku ne on siellä Jumalan sanassa."
Uskovainen kuittasi sitten "no sittenhän ne on minullakin."
Totisesti ne on Jumalan sanassa! Ei kukaan ihminen voi ottaa etuoikeuksia ja alkaa kerskata, että minulla on avaimet taivasten valtakuntaan, meidän seurakunta on oikea! Vain Jeesuksella Kristuksella Jumalan ainosyntyisellä Pojalla on avaimet taivasten valtakuntaan! Amen."
"Ei kukaan ihminen voi ottaa etuoikeuksia ja alkaa kerskata, että minulla on avaimet taivasten valtakuntaan, meidän seurakunta on oikea! Vain Jeesuksella Kristuksella Jumalan ainosyntyisellä Pojalla on avaimet taivasten valtakuntaan!"
saarnan aihe vl-suviseuroissa Nivalassa. Ainakin minun mielestäni.
"Lestadiolaisen ajatuksia lestadiolaisuudesta
Kirjoittanut: Kalervo, 11.6.2004 klo 07.17
Muutamia ajatuksia lestadiolaisuudesta. Itsekkin olen lestadiolainen, perheellinen mies. Olen yhä lapsuudenuskossa ja muutenkin elämäni on mennyt hyvin tavanomaisen lestadiolaisen kaavan mukaan. Olen huomannut kuitenkin, kuinka vuosien saatossa olen alkanut pikkuhiljaa ajattelemaan ja suhtautumaan yhä kriittisemmin lestadiolaisuuten. Tarkastelen sitä nykyään ikään kuin ulkopuolisena. Päivämies-lehteenkin suhtaudun kuten liikkeen ulkopuolinen eli aikaajoin hyvinkin kriittisesti. En toki ole esittänyt kritiikkiä julkisesti, omassa mielessäni olen vain miettinyt noita asioita. Ja voin sanoa, että vaikka olenkin lestadiolainen, suhtaudun ja tarkastelin tätä liikettä nykyisin samalla tavalla, kuin mitä tahansa muuta hieman hullulta tuntuvaa ilmiötä maailmassa. Ja mahtuuhan tänne näitä monenlaisia ulkopuolisesta ihan hullultakin tuntuvia liikkeitä, lahkoja, ilmiöitä jne… En tunne minkäänlaista surua ja murhetta, vaikka täälläkin foorumissa monet kyseenalaistavat lestadiolaisen liikkeen ja sen opit, tuntuu usein vain huvittavalta, kun jotkut niitä tosissaan puolustavat henkeen ja vereen. Ajatella, että ihminen ei saisi kuunnella musiikkia tai pitää korvakoruja tai ehkäistä…ja sitten täällä jotkut noista asioista ihan oikeasti kiistelevät ! Onko nuo asiat todellakin sellaisia joiden vuoksi kannattaa riidellä, miettikää !
Ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, ovat nykyään lukeneempia ja valistuneempia kun esim. 30 vuotta sitten. He ajattelevat enemmän, he saavat ulkopuolisesta maailmasta informaatiota entistä enemmän ja entistä nopeammin. Ehkä tässäkin on syy, miksi tämän liikkeen opit kyseenalaistetaan herkemmin nyt kuin takavuosina. Tuntuu todella huvittavalta ja hullulta, millaisista asioista on 20-30 vuotta takaperin saatu aikaan riitoja ja millaisten asioiden vuoksia on tuhottu suhteita ja millaisten asioiden vuoksi on kokoontunut kymmeniä joskus satojakin ihmisä myöhään yöhön toisiaan syyttelemään. Tämä kaikki tuntuun niin naurettavalta ja pieneltä, kun tietää että tässä maailmassa olisi paljon suurempiakin asioita murehdittavana. Ajatelekaapa !
Tässä oli muutama hätäisesti ja sekavasti kirjoitettu ajatus, mutta yrittäkää saada selvää ja kertokaa onko kukaan muu tuntenut vastaavaa tämän asian ja liikkeen tiimoilta."
Itse olen tarkoin perehtynyt eri opetuksiin. Muualla usein opetetaan sekaoppia ja ovat keskenäänkin hajaannuksessa oman liikeen parissa.
Uudestikastaja lahkot olen hyljännyt väärinä proffeettoina, kaikkinen eri harhoineen, niinkuin monet tuttuni, vaikkeivat nyt V-Lestadiolaisia olekkaan varsinaisesti.
Uskovaisen ei sopisi kiroilla, sillä kiroominen on synti, ja sitä on eriseuraisuus.
Minusta tuo opetus, että vain uskovainen (Pyhän Hengen pappi), voi Jeesuksen valtuuttamana ja Jeesuksen voimasta antaa syntejä anteeksi on raamatussa. Käsittääkseni kukaan muu ei opeta näin, vaan tuovat siihen ihmisoppeja tai kieltävät kaiken.
Itse luulen pyhän Raamatun perusteella, että luopumus ja järkeily on tullut etusiaksi. Sivumennen sanottuna, Raamattu ei lupaa isoja herätyksiä, mitä monet lahkot profetoi, vaan pikemminkin luopumusta.
Päinvastoin, ihmiset ovat aikaisemmin pysyneet paremmin sanassa ja oleet uskollisia Ramatulle.
Jaa pitää lähteä töihin..
Tilanteeni on hyvin samanlainen kuin sinulla. Katselen ympärilleni, ihmettelen lähes kaikkea, koen vierautta ja syvää ulkopuolisuutta, viime aikoina jopa väsymystä ja tarvetta ratkaisuun.
Mutta harva lähelläni tietää ajatuksistani. Puolisoni ja lapseni kyllä, muutamat ystävät. Mutta sisarukseni ja monet paikallisen yhdistyksen jäsenset eivät mitään. Miten puhua, miten olla avoin ja rehellinen, miten kwrtoa siitä mitä sisimmässään tuntee ja mtien asioita katsoo, mistä kärsii. Minulla kyse on jo siitä, voinko hyväksyä asioita ja mihin omatuntoni venyy. (synnytysopiin ei, asioista vaikenemiseen ei, ajattelun kieltämiseen ei, kaikenlaisen tekemisen ja osallistumisien pakkoon ja uskonsa teoilla ansaitsemiseen ei, yhteisöllisyyden ylikorostamiseen, hangelliseen omahyväisyyteen ei jne)
Mutta missä ja miten hoitaa ja virvoittaa omaa uskoa ilman tätä yhteisön rankkaa ja kierputunutta painolatia.
Sitä kysyn sinutla, oleko ratkaissut nämä?
"No tuokaan ei ole totta...
Kirjoittanut: eXä, 11.6.2004 klo 10.27
Kyllä se joskus voi johtua vanhoillislestadiolaisuudesta; esimerkiksi siitä, että perheessä on liikaa lapsia eivätkä vanhempien voimavarat riitä niistä huolehtimiseen. Tätä tukee mm. minun ja mieheni perheen tarinat:
- miehen perheessä 1 tehnyt itsemurhan, taustalla perheen tuomitsevat asenteet ja hylkääminen, 1 on täysi alkoholisti ja 2 kärsii mielenterveysongelmista, hyvin pitkälle samoista syistä
- minun perheessäni myös yksi on päättänyt päivänsä oman käden kautta, äiti on kärsinyt 20 v. mielenterveysongelmista (onneksi nyt näyttää niistä toipuvan), 2 käy hoidossa vakavan masennuksen ja suuren itsemurhariskin takia, 4 nuorinta makaa luuserina kotona saamatta mistään otetta. Taustalla asioita jotka johtuvat nimenomaan tästä uskosta, ei tietenkään suoraan, mutta kuitenkin... mm. siitä, että lapsia oli liikaa isän ja äidin voimavaroihin nähden (ja siihen syynä nimenomaan tämä usko), tuomitsevasta kodista, uskonyhteisöstä jne."
No muualla noita ongelmia riittää, vaikka olis vain yksi tai kaksi lasta, ettei voi yleistää...