Tilanne siis se, että poika ei nuku ilman minua. Joka kerta, oli kyse päivä-yöunista hän tarvitsee KÄTENI. Poika nukkuu pinnasängyssä vielä, ihan sängyssäni kiinni. Aina kun hän menee nukkumaan, vaatii hän käteni pinnojen läpi. Ilman kättäni ei nukuta.
Tammikuussa syntyy toinen lapsi ja ennen sitä pitäisi opettaa tuo poika nukkumaaan "isompien lasten sängyssä " , omaan huoneeseen ja YKSIN, ilman äitiä tai äidin kättä. Tässä nyt se onkin, että MITEN minun kannattaisi alkaa poikaa totuttelemaan siihen? Kylmästi vaan jätän käden antamatta ja kuuntelen kun toinen itkee vieressä sitä? :/ Neuvoja tarvitsisin, kiitos!
Tammikuussa syntyy toinen lapsi ja ennen sitä pitäisi opettaa tuo poika nukkumaaan "isompien lasten sängyssä " , omaan huoneeseen ja YKSIN, ilman äitiä tai äidin kättä. Tässä nyt se onkin, että MITEN minun kannattaisi alkaa poikaa totuttelemaan siihen? Kylmästi vaan jätän käden antamatta ja kuuntelen kun toinen itkee vieressä sitä? :/ Neuvoja tarvitsisin, kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuulostaa utopialta että vauvan synnyttyä esikoinen nukkuu kiltisti omassa huoneessa yksin ilman nukuttelua..
Mitä jos kokeilisit alkuun ihan sellaista, että annat alkuun sen käden ja sitten vaivihkaa vedät sen pois, kun toinen vielä on tajuissaan ja jäät vain hiljaa istumaan siihen viereen. Et katso lasta, et reagoi muutakuin hirveään raivokohtaushuutoon. Pienet narinat on ok. Voit kokeilla myös niin, että käännyt pinniksen vieressä istumaan selkä lapseen päin ja annat nukahtaa itsekseen. Pikkuhiljaa siitä sitten lähdet kauemmaksi, parin päivän päästä laitat sänkyyn ja annat rauhoittua käden kanssa ja poistut esim. huoneen ovelle odottamaan jne. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Mutta työnsarkaa teillä kyllä on tiedossa, jos tammikuuhun mennessä meinaatte siirtää kaverin yksin nukkumaan omaan huoneeseen... Mutta kannattaapi silti yrittää. Monesti nämä ongelmat on vain vanhemmissa, kun sitten pienin askelin alkaa totutella niin hienosti se menee. Ei kannata vaatia, että het kerralla turvallinen käsi pois ja omaan kamariin yksin. Ja toisaalta muista, pieni protesti-itku on ihan ok jos olet läsnä. Sitten vasta kontaktia jos ihan hysteeriseksi ja pelokkaaksi menee. Nukuttamisen ei kuitenkaan ole tarkoitus olla ikävä kokemus kummallekaan.
Niin ja ps: rauhallisuus, rauhallinen puhe ja piiiiitkä pinna on kaikkein paras ratkaisu vaikka takapakkia tulisi. Pienikin hermostuminen niin lapsi aistii sen ja hel*** on irti!
toiset lapset eivät oikein "opi" nukahtamaan yksinään. Meillä 2v 4kk poika ja edelleen pitää äitin tai isin olla vieressä makuullaan tai vähintään istua sängyn jalkopäässä, että kaveri nukahtaa.
Meillä siirryttiin 2v. pois pinnasängystä ja silloin tilanne paheni. Poikaa piti pahimmillaan yli 100 kertaa illassa palautella sänkyyn.... Meillä ei auttanut muu kuin jäädä "vahtiin" pojan huoneeseen.
Se että lapsi toistuvasti nukahtaisi itkien ei välttämättä ole hyvä lapsen kehityksen kannalta. Lasten psykologitkin ovat tästä kirjoitelleet paljon. Ns. tassuttelu voi toimia toisilla, mutta ei kaikilla. Tassuttelussakaan lapsen ei anneta huutaa kurkku suorana...
Eikö lapsen isi voisi välissä hoitaa nukuttamisen...
Voisitte kokeilla joko pienin askelin tai sitten isolla harppauksella. Pienin askelin voisi olla vaikka ettäi isi sinun paikalle nukkumaan tai siirrätte pinnasänkyä hiukan kauemmas... Isoin harppauksin vaikka niin ett suoraan pinnasänky omaan huoneseen.
Meillä lapsi muutti kerta laakista omaan huoneeseen ollessaan 1v6kk ja se onnistui yllättävän hyvin. Yhdessä muutettiin pinnasänky isojen poikien huoneseen (aamusta, jotta sai päikkärit jo nukkua uudessa huoneessa). Tällöin lapsi vielä nukahti omikseen (tilanne muuttui kun pinnasänky jouduttiin ottaan pois..)
Meillä on vähän vastaava tilanne, paitsi että muksu nukkuu lasten sängyssä, joka on oman sänkyni vieressä sängyn pääty omaan sänkyyni päin. 1-vuotiaana vaihdettiin lasten sänkyyn, kun piti usein kädestäni kiinni yöllä herättyään ja käsi oli helpompi antaa lapselle vieressä olevaan lasten sänkyyn kuin pinnikseen. Sänky oli tuolloin seinän ja oman sänkyni välissä. Nykyään yöt menee muuten hyvin, mutta lapsi tarvitsee käteni yöllä nukahtaakseen. Todella raskasta nousta öisin lapsen sängyn viereen ja odottaa lapsen nukahtamista, jotta saa käden vedettyä lapsen kädestä pois. Jos kättä ei lapselle anna niin saattaa valvoa yöllä pahimmillaan 2-3 tuntia ennen kuin nukahtaa uudelleen. Heräilee öisin 0-4 kertaa.
Toinen lapsi alkuvuodesta myös tulossa ja tarkoitus olisi siirtää esikoinen toiseen huoneeseen viimeistään loppuvuodesta. Kunhan vain saisi jonkun paremman keinon noihin yöheräämisiin. Unilelua ei ole koskaan huolinut, vaikka pienestä asti on yritetty tyrkyttää.
kokenut kaikkein helpoimmaksi sen että kaikki lapset nukkuu samassa huoneessa kuin vanhemmat,ei meillä ennen ollutkaan kuin yksi makuuhuone ja kolme lasta niin eipä edes tarvinnut muuta vaihtoehtoa pohtia:) Oli tosi helppoa kaikille heräilijöille huikkailla että nukutaan vaan äiti on tässä lähellä.Ei ollut mitään mustasukkaisuus hepuleita nukkumisen yhteydessä kun kaikki samassa huoneeessa oltiin.Nyt kun muutettiin isompaan asuntoon niin vanhin lapsista nukkuu omassa huoneessa ja tarkoitus olisi keskimmäisen liittyä seuraan.
Meillä on meidän makuuhuone niin pieni, ettei mahdu kuin väkisin yksi lapsen sänky. Eli ei ole mitään mahdollisuutta pitää molempia lapsia meidän makuuhuoneessa. Enkä halua häiritä esikoisen unia vauvan imetyksellä.
Esikoinen on mielestäni kyllä ikänsä puolesta ihan valmis vaihtamaan omaan huoneeseen (nyt 1v 7kk), mutta on raskasta istua sängyn vieressä lattialla odottamassa lapsen uudelleen nukahtamista. Helpompaa olisi jos pelkkä vieressä läsnä olo riittäisi. Varsinkin kun vatsa alkaa nyt jo toden teolla kasvaa ja olen muutenkin raskauden aikana ollut todella väsynyt.
Päivitystä aikaisempaan. Päätin sitten jättää tuon kädestä pitelyn kertaheitolla ja kokonaiset kaksi yötä meni siihen, että lapsi alkoi nukahtaa itsekseen pelkällä peittelyllä! Ensimmäisenä yönä itkeskeli tunnin verran kunnes nukahti ja toisena yönä n. puoli tuntia. Kun sitten muutama viikko oli mennyt paremmin nukkuessa niin vaihdettiin nyt viime viikolla muksu omaan huoneeseen. Ensimmäisenä yönä heräili useita kertoja, mutta jo seuraavana yönä päästiin yhdellä heräämisellä. Aamuisin otan viereen nukkumaan jos ei meinaa enää omaan huoneeseen nukahtaa, mutta jo kolmantena yönä nukkui omassa huoneessa aamusta iltaan heräämättä :)
Nyt voi hyvillä mielin odotella vauvan tuloa kun muilla on unet hyvällä mallilla.
Kunnon lepotuoli sinne lastenhuoneeseen voisi helpottaa nukuttamista. Mä laiskana äitinä nukutan 2v syliin tai viereen. Yritin opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn mutta öistä tuli niin risaisia että annoin periksi.
hei. meillä on 3,5 ja 2,5v eivätkä nukahda koskaan ilman että olen samas huonees tai 2m päässä. ei edes päiväunille.
Minä siirryin ovelle istumaan (valot hämärällä), annoin lapsen itkeä ja aina kun lapsi tuli pinnasängystä pois, niin kannoin takasin sänkyyn sanomatta sanaakaan. Jouduimme samaan syssyyn vaihtamaan pinniksen tavalliseen sänkyyn kun molemmat lapsemme ovat kaahineet pinnasängystä pois reilun vuoden vanhana (pelkäsin heidän satuttavan itsensä). Molemmilla meidän lapsilla tehosi sama taktiikka. Ekat yöt nukuin(tai mies) patjalla oven ulkopuolella, että lapsi(et) herätessään sai turvan nopeasti eivätkä ruvenneet pelkäämään.
Viikon verran meillä valvottiin molempien kans tuolla taktiikalla. Joka toinen yö minä vahdin ja jokatoinen yö mies.
Ps. Tämä varmaan kuulostaa typerältä, mutta meillä molemmat lapset nuuhkivat meitä kovasti iltaisin nukkumaan mennessä. Kun keksimme antaa jomman kumman paidan päältä illalla, niin se rauhoitti. Tuttu tuoksu varmaan.
Meillä 1v7kk ei myöskään osaa nukahtaa yksin, tai no en ole koskaan sellaista edes kokeillut (että kai se syy on itsessäni). Joka ilta menen hänen sänkyynsä pitkälleen lukemaan sitten kun on luettu, laulettu tuutulaulut, sanottu hyvät yöt, annettu hyvän yön suukot, niin ollaan vaan hiljaa, ja lapsi nukahtaa max. tunnin päästä. :D Että ei se nukahtaminen helposti käy täälläkään, vaikka äiti onkin vieressä. Päiväunilla nukahtaa sitten syliin, josta siirrän leikkihuoneen sohvalle nukkumaan. Uskon kyllä että lapsi oppisi nukahtamaan yksin, mutta en vielä ole keksinyt miten tämän "opettamisen" aloittaisi. Meilä siis lapsi nousee miljoona kertaa pystyyn ja hänen on otettava kunnon halaukseen viereen että rauhottuu ja asettuu nukkumaan...siitäkin hän useampia kertoja rimpuilee irti.
Eli, ei minusta ainakaan apua alkuperäiselle kirjoittajalle ollut... :D
Miksi lasten pitäisi olla jo tosi pieninä hirveän itsenäisiä?? 1v8kk ikäinen on tosi pieni vielä!!! Itsekin myönnän ajatelleeni ennen samalla lailla kun meillä lasten ikäero on 1v6kk, esikoista sai nukuttaa 2-vuotiaaseen asti aina ja kuopus taas on aina nukahtanut itsekseen sänkyyn ilman nukutuksia (aivan jo vastasyntyneestä asti). Lapset on vaan erilaisia, toisia pitää nukuttaa ja toisia ei! Neuvolasta sanoivat, että monia 3-vuotiaitakin saa vielä nukuttaa! Nyt esikoinen on 2v6kk ja yli 6kk jälkeen on taas joku vaihe, että vaatii äidin viereen nukuttamaan illalla, kun taas kuopus 1v edelleen nukahtaa itse yksin sänkyyn :-). Jos esikoinne tarvitsee äidin illalla, niin sitten minä olen siellä, koska se on tehtäväni tässä elämäntilanteessa! Kun kuopus syntyi, niin meillä mies osallistui paljon ja hoiti esikoista yölläkin, kun minä hoidin vauvan. Mutta on utopistinen ajatus, että esikoinen menee kiltisti aina nukkumaan kun kuopus syntyy! :-) Onneksi meillä vauva oli helppo, niin pystyimme nukuttamaan hyvin vielä esikoista. Meillä myös esikoinen reagoi vauvan tuloon heräilemällä itsekin öisin normaalia enemmän. Olemme yrittäneet aina välillä useita iltoja olla nukuttamatta, mutta nukahtamiseen menisi siten enemmän aikaa ja huutelee sängystä ja kuopuskin heräisi siihen, joten HELPOMMALLA pääsemme kun nukutamme illalla sen 15-20min! Miksi lapsesi ei voi pitää kädestäsi illalla jos hän sitä haluaa?? Hän haluaa hellyyttä ja rakkautta ja huomiota, syliä sinulta! Varsinkin jos lapsi on hoidossa, niin älä ihmeessä torju häntä! (kotihoidossa lapsi saa kuitenkin enemmän syliä ja huomiota äidiltä päivän aikana)
Miten olisi unilelu? Jos lapsella on joku mielipehmolelu päivällä, niin ottakaa se mukaan sänkyyn. Pidä häntä kädestä hetki, laula vaikka tuutulaulu. Ota käsi pois kun hän on rauhoittunut ja anna unilelu kainaloon ja peittelet. Sitten katsot tuleeko raivari, jos tulee voit vaikka laulaa vielä siinä vieressä. Jos ei rauhoitu voit antaa käden pieneksi hetkeksi. Opetin lapseni nukahtamaan yksin omaan sänkyyn jo vuoden ikäisenä, silloin se sujui kivuttomasti ilman isompia raivareita. Unilaulu, peittely ja unilelu on meillä tosi tärkeitä. Lapsi osaa jo itse vaatia samoja rutiineja, ne tuovatkin pienille turvaa. Tuon ikäinen ymmärtää puhettakin jo melko hyvin vaikkei itse välttämättä puhuisi. Jos kerrot hänelle että äiti on viereisessä huoneessa ja että lapsi voi kutsua paikalle jos on hätä mutta että hän on turvassa ja äiti ihan vieressä ja lähellä.