Kiinnostaisi tietää teidän käsitykset siitä mitkä yliopistot on koulutuksen tason kannalta Suomen parhaimmat. Jonkun mielestä melko moni ajattelee että Helsinki/Aalto on ykkössijalla ja muut sitten joksekin tasaväkisesti perässä.
Parhaimmat yliopistot
r%ja#
11994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mua taas kiinnostais ihan uteliaisuuttaan että missä saa hyvää opetusta. Ja vielä sellaisen kertomana joka olisi ollut opiskelijana useammassa koulussa... Lähtökohta kun on että se ns opetus on massaluentomuminaa, niin mahtaakohan missään saada hyvää!
Suomalaisten yliopistojen tasoon voitaisiin vaikuttaa varsin helposti: Opiskelijoiden sisäänotto pitäisi pudottaa kolmasosaan nykyisestä pitäen opettajamäärä ja budjetti ennallaan. Tämä nostaisi opiskelijoiden tason lähemmäksi kansainvälistä standardia, parantaisi oppilas-opettaja suhdetta ja käytettävää rahan määrää opiskelijaa kohti. Tosin sittenkään ei oltaisi lähelläkään ulkomaisia huippuyliopistoja, joissa opiskelijarekrytointi tapahtuu maailman huipuista, opiskeluryhmät ovat todella pieniä ja jo opiskelijat maksavat opiskeluvuodestaan kymmeniätuhansia euroja.
Nykytilanteessa vois kattoo vähän millaset hämyt niitä luentoja oikein pitää...
Ps mieti mikä mekkala nousisi jos alettais maksaa opetuksesta ja vaatia rahalle kunnon vastinetta.
Minusta on aika yksioikoista pistää Aalto ja HY rinnakkain. Niissähän on ensinnäkin tarjolla täysin eri oppiaineita.
Ennen yliopiston valintaa, kannattaa tietysti miettiä, mitä haluaa ja mikä
kiinnostaa. Haluaako kohtalaisen varmaa työllistymistä vai jotain muuta. Jos toivoo varmahkoa työllistymistä, on turvallista valita sellainen ala, joka on suhteellisen ammattimainen ja jollain tavalla lailla säädelty. Näitähän ovat tietysti: lääkäri, opettaja (aineesta ym. seikoista riippuen), juristi.
Jos toivoo pieniä opiskelijaryhmiä ja tiivistä kontaktia opettajiin, kannattaa tutkailla pieniä ainelaitoksia. Valitettavasti nämä edustavat sitten usein sellaisia oppiaineita, joiden puitteissa ei välttämättä ole tarjolla mitään kovin perinteisiä työllistymismahdollisuuksia.
Itse olen pääasiassa opiskellut aikoinaan Vaasan yo:ssa ja Joensuun yo:ssa erinäisiä humanistisia oppiaineita, lähinnä kieliä. Toisesta yliopistosta plokkasin tutkinnon, toisessa olen yhä kirjoilla. Eroja ei mielestäni hirveästi ole opetuksen suhteen - hyvin samantyyppistä meininkiä. Laitokset ovat pienehköjä, ja opettajat yleensä oppivat tuntemaan opiskelijat.
Joillain peruskursseilla voi olla massaluentoja, mutta kun pidemmälle edetään, opetus tapahtuu pienryhmissä. Tosin Vaasassa enkun laitoksella oli perusopinnoissakin etupäässä ns.. tutoriaaleja, eli pienryhmissä opetettavia kursseja. Laitoksen "massaluennotkin" olivat pääasiassa max. 30 hengen ryhmissä. Lisäksi minulla on kokemusta Helsingin yo:n kasvatustieteen opetuksesta sekä hitusen JY:n filosofiasta ja Oulun yo:n informaatiotutkimuksen oppiaineesta. Ihan hyviä ovat nämäkin kokemukset.
Itse heittäisin tähän nyt sitten sellaisen näkemyksen, että massaluentomeininki liittynee useimmissa oppiaineissa kai lähinnä erinäisiin peruskursseihin ja ehkä joihinkin aineopintojen kursseihin. Mutta kyllä kai aineopinnoissa ja etenkin syventävissä opinnoissa jo lähes joka oppiaineessa on oltava pienryhmäopetusta ja esim. seminaarityyppistä opetusta. Kaikkein pahinta lienevät kirjatentit - joskin kyllä ne sopivassa määrin joihinkin oppiaineisiin soveltuvat (esim. kirjallisuus).
Ai niin, itse toimin nykyisin amk-opettajana, joten siinä mielessä pedagogisuus ja didaktiikka ovat lähellä sydäntä. Täytyy sanoa, että amk:ssa on kielikursseilla varsin typerä meininki: opetusryhmiin saa tulla 35 opiskelijaa. Mielestäni ihanne olisi 20 opiskelijaa tai mieluummin reilusti allekin.
Taitava opettaja osaa erottaa massaluennoksi sopivan osion erikseen ja pitää pienryhmä- ja yksilöohjauksen erikseen. Olen ollut myös erittäin hyvillä Studia Gneralia-tyyppisillä luennoilla isossa salissa, johon mahtuu monta sataa henkilöä kerralla. Riippuu ihan opettajasta, osako pitää kunnon luennon, kaikki ei viitsi valmistaa kunnolla ja yrittää pitää luennon kuin oppitunnin. Mutta jos opettajalla on esiintymiskarismaa niin n.s. massaluento on hieno kokemus.
Kirjatenttiinkin voi yhdistää ohjausta, kuten eräs opettajani teki: eli ensin piti lukea kirjat, sitten keskusteltiin ja lopuksi niistä piti kirjoittaa essee. Eräs toinen opettajani luetutti kirjat lukupiirissä pienryhmässä, pätkä kerrallaan käsiteltiin niitä ryhmän kanssa ja tehtiin aina muistio tapaamisen keskustelusta. Lopuksi opettaja arvioi lukupiiriraportin.
Hyvään opetukseen kuuluu minusta myös aina mahdollisuus suorittaa osa opinnoista verkossa. Se tuo joustoa ajankäyttöön. Sitä paitsi itse ainakin kuulun niihin, jotka tykkää enemmän osallistua verkossa kuin luokassa. Hyvin suunnitelluilla verkkokursseilla ei opiskella yksin vaan opiskellaan asioita ryhmissä.
Juu, toki massaluennot sopivat tiettyihin tilanteisiin tai oppiaineisiin tai tiettyyn opintojen vaiheeseen.
"Kirjatenttiinkin voi yhdistää ohjausta, kuten eräs opettajani teki: eli ensin piti lukea kirjat, sitten keskusteltiin ja lopuksi niistä piti kirjoittaa essee."
Minulla on hieman samantyyppinen kokemus liittyen englannin kirjallisuuden opiskeluun. Opinnoissa oli yksi kurssi, jonka puitteissa piti valita kirjalistalta kymmenen romaania. Näistä piti kirjoittaa itselleen muistiinpanot lukemisen myötä ja lähettää ne opettajalla, ja lopulta sitten vielä keskusteltiin kahden opettajan kanssa.
Usein kuitenkin esim. kirjallisuuden oppiaineessa pakolliset klassikot tentitään niin, että luetaan niitä se vaadittu läjä ja sitten käydään tenttimässä. Huonoimmillaan tentti on sitten sellainen, että (essee)kysymyksiä on vain parista kirjasta, vaikka niitä olisi luettu 15, ja kysymykset ovat vieläpä kirjakohtaisia, eivät siis esimerkiksi sellaisia, että kysymysten puitteissa pyrittäisiin hahmottamaan vaikka yhteneväisiä teemoja tai vastaavaa. Kerran pistin tästä jopa tentin loppuun palautetta tentaattorille.
"Hyvään opetukseen kuuluu minusta myös aina mahdollisuus suorittaa osa opinnoista verkossa."
Verkko on ihan oiva apu. Suoritin itse opiskeluaikana melko paljon kursseja erään verkostoyliopiston puitteissa - silloin verkko-opiskelu oli tosin vielä kohtalaisen uusi juttu. Nykyisin siis toimin opettajana, ja täytyy myöntää, että verkon käyttö helpottaa myös opettajan työtä. Jos ei muuta, niin verkkokurssin kautta on ainakin helppo jakaa oppimateriaalia ja pitää yhteyttä opiskelijoihin. Tietysti sinne voi rakennella oman viitseläisyyden ja opetettavan aiheen mukaan vaikka minkälaisia juttuja. Kielenopettajan kannalta tietysti keskustelufoorumit ovat yksi näppärä ominaisuus.
Guardian.uk:n eilisessa lehdessa oli maailman yliopistot rankattuina. 200:n parhaan joukkoon mahtui vain Helsingin yliopisto sijalla 89.
USA erittain vahvasti edustettuna huipulla.
Anglosaksisissa maissa tehdyt tutkimukset suosivat yleensä liikaa englanninkielisiä yliopistoja. Maailman johtavana yliopistovertailuna pidetty Shanghain Yliopiston vuotuinen listaus määritteli tänä vuonna että Helsingin Yliopisto on sijalla 74.
Toisaalta ihan sama onko sijoitus 89 vai 74, äärimmäisen hyvä tulos kumpikin kun ottaa huomioon että maailmassa on noin 17000 yliopistoa. Eli Helsingin Yliopisto on maailman huipputasoa.
Jos joku vielä viitsisi kertoa, mitä tutkimusmeriitteihin pohjautuvat rankkaukset vaikuttavat perustutkinto-opiskelijan asemaan. Jatko-opiskelijoiden kannalta tilanne on ymmärrettävästi toinen. Tietysti voi olla mahtavaa yrittää tehdä baarissa vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen kertomalla opiskelevansa sijoituksella 89 maailman tilastossa olevassa opinahjossa.
Ainahan suomalaiset ovat huipputasoa kaikessa oli rankkaus mika tahansa.
Suomen Top 5 yliopistot*
1) Helsingin yliopisto
2) Turun yliopisto
3) Oulun yliopisto
4) Jyväskylän yliopisto
5) Kuopion yliopisto (Itä-Suomen yliopisto)
5) Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu
Muut yliopistoista eivät ole kansainvälisesti mainittu kovinkaan usein.
*) Siis vain menestyksen, ei rahaston/säätiöiden suuruuden mukaan.