Olin keskiviikkona ekassa neuvolassa. Torstaina alkoi rv 11. Neuvolassa kuunneltiin pyynnöstäni sydänäänet, koska koko raskaus on tuntunut epätodelliselta kun ei ole missään tuntunut. Sydänääniä ei kuulunut, mutta neuvolassa ei hermostuttu vaan kerrottiin, ettei ne yleensä näin aikaisin kuulukaan.
Tästä kuitenkin epätietoisena ja hermoillessani varasin eilen (torstaina) yksityseltä ajan ultraan ja kävin siellä eilen illalla. Järkytys oli suuri, kun lääkäri kertoi keskenmenon mahdollisuudesta. Vaikka sikiön piti olla jo 9 viikon ikäinen (rv 11), ei pienestä nyytistä saatu minkäänlaista elonmerkkiä. Lääkäri kyllä kertoi, että on pieni mahdollisuus, että sikiön ikä on laskettu väärin, mutta mahdollisuus on lähes olematon.
Seuraaviin asioihin en saanut vastausta:
1)Milloin keskenmeno on voinut tapahtua? Ei ole ollut minkäänlaisia kipuja eikä mitään vuotoa.
2)Miksei "toukka" ole tullut ulos?
3)Milloin sen pitäisi tulla ulos?
Mulla on lääkäri (gyne) vasta 2vkon päästä, ultralääkäri kehotti odottamaan sinne asti, jotta saadaan varmistus keskenmenolle ellei se sitä ennen ole tullut ulos.
Eikö tästä luulisi olevan jotain haittaa äidinkin terveydelle? Voiko mahdollisesti kuolleen sikiön jättää äidin sisälle parinkin viikon ajaksi ilman, että siitä koituu mitään haittaa?
Tässäkö sitä nyt odotellaan 2 viikkoa tulevaa tuomiota??? Mikä mahtaa oikeasti olla todennäköisyys, että lääkäri olisi ollut väärässä?
Lääkäri ei ottanut mitään maksua käynnistä, vaikka sen piti maksaa 70 EUR. Tuli heti mieleen, että ehkä hän ei ollut tarpeeksi varma arviostaan tai ehkei omannut riittävästi kokemusta... ja siksi ei kehdannut laskuttaa...?
Toiveajatteluako? Onko kokemuksia? Kaipaisin kipeästi jotain lohtua tähän, kun ei oikein muuta pysty kuin vain itkeä. Pelko on tähän astisen elämäni kamalin.
Kiitos etukäteen niille viisaammille, jotka tietävät kertoa jotain.
Tästä kuitenkin epätietoisena ja hermoillessani varasin eilen (torstaina) yksityseltä ajan ultraan ja kävin siellä eilen illalla. Järkytys oli suuri, kun lääkäri kertoi keskenmenon mahdollisuudesta. Vaikka sikiön piti olla jo 9 viikon ikäinen (rv 11), ei pienestä nyytistä saatu minkäänlaista elonmerkkiä. Lääkäri kyllä kertoi, että on pieni mahdollisuus, että sikiön ikä on laskettu väärin, mutta mahdollisuus on lähes olematon.
Seuraaviin asioihin en saanut vastausta:
1)Milloin keskenmeno on voinut tapahtua? Ei ole ollut minkäänlaisia kipuja eikä mitään vuotoa.
2)Miksei "toukka" ole tullut ulos?
3)Milloin sen pitäisi tulla ulos?
Mulla on lääkäri (gyne) vasta 2vkon päästä, ultralääkäri kehotti odottamaan sinne asti, jotta saadaan varmistus keskenmenolle ellei se sitä ennen ole tullut ulos.
Eikö tästä luulisi olevan jotain haittaa äidinkin terveydelle? Voiko mahdollisesti kuolleen sikiön jättää äidin sisälle parinkin viikon ajaksi ilman, että siitä koituu mitään haittaa?
Tässäkö sitä nyt odotellaan 2 viikkoa tulevaa tuomiota??? Mikä mahtaa oikeasti olla todennäköisyys, että lääkäri olisi ollut väärässä?
Lääkäri ei ottanut mitään maksua käynnistä, vaikka sen piti maksaa 70 EUR. Tuli heti mieleen, että ehkä hän ei ollut tarpeeksi varma arviostaan tai ehkei omannut riittävästi kokemusta... ja siksi ei kehdannut laskuttaa...?
Toiveajatteluako? Onko kokemuksia? Kaipaisin kipeästi jotain lohtua tähän, kun ei oikein muuta pysty kuin vain itkeä. Pelko on tähän astisen elämäni kamalin.
Kiitos etukäteen niille viisaammille, jotka tietävät kertoa jotain.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moikka
hirveä tilanne ja mitään ei voi tehdä, muuta kuin odottaa. Tiedän, millaiset fillikset sulla taitaa olla, sillä olin itse samanlaisessa tilanteessa.
Itse koitin tuon piina-ajan valmistautua eri vaihtoehtoihin. Lähinnähän se meni sen negatiivisen vaihtoehdon tunteiden käsittelyyn... Mutta sen vaan sanon, että ikinä ei tiedä ja se pienen pieni mahdollisuuskin on olemassa.
Ei tässä kai muuta voi sanoa kun että voimia ja jaksamista sulle.
Kysyisin vielä, että miten sinun tapauksessa sitten kävi?
Kyllä tässä nyt yrittää varautua pahimpaan, mutta kaikki on enemmänkin sellasta "jossittelua". JOS lääkäri olikin väärässä? JOS laskettu aika on laskettu väärin? JOS taaksepäin kallistunut kohtuni vaikuttaa asiaan? JOS JOS JOS...
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pikkuinen olisi kyllä erittäin tervetullut! En osannut kuvitellakaan, että tieto tässä vaiheessa jo tuntuisi näin hirveältä!
omalla kohdalla meneteltiin niin, että sain lähetteen äitiyspolille ja siellä kateltiin ensin ultralla. Ei nekään mitään osanneet heti sanoa. Eivät kuitenkaan olleet niin negatiivisia asian suhteen kuin yksityislääkäri. Sanoivat vain, ettei pysty sanomaan ja olivat ennemminkin positiivisia...
Pari viikkoa seurailtiin HCG-arvoja. Pari-kolme kertaa viikossa kävin verikokeissa ja sitten uudestaan ultraan.
En todellakaan ole mikään asiantuntija, ainoastaan mulla on oma kokemukseni, enkä tiedä miten samanlaiset tai erilaiset tilanteet meillä on.
Mua kanssa hämää toi, että sulla ei ole ollu kipuja eikä vuotoja. En lähtisi suoraan vetämään mitään ihan negatiivista johtopäätöstä.
...taas kertaalleen. Mieli piristyy jatkuvasti ja toivoa siis todella on. Pitänee silti varautua kuitenkin pahimpaankin. Ehkä se ei sitten tuntuisi parin viikon päästä enää yhtä kamalalta.
Vielä jatkan kyselyä, eli siis mikä oli kohdallasi lopputulos? Menikö raskaus kesken vai synnytitkö lopulta lapsen?
Pelkään kovasti, mutta ehkä pitäisi jatkaa normaalia elämää ja olla kuin olisi raskaana. Eihän mikään ole vielä kirkossa kuulutettu!
No mulla kävi hyvin. sikiö oli nuorempi kuin mitä kuukautisten mukaan oli laskettu. Eli mulla oli ollut ylipitkä kierto. Tämä ei ole minun tapauksessa mitenkään outoa ja ihmettelen näin jälkikäteen, että se ensimmäinen lääkäri ei kysellyt kierrosta enempää vaan "tuomitsi" heti epänormaaliksi raskaudeksi.
Toi jossittelu on niin tuttua. Kun mä oli jossitellu "tarpeeksi", niin koitin vaan jatkaa elämää ja tehdä töitä ja muutenkin pitää ajatukset muualla. Muuten olis pää hajonnu.
Vielä sanon, että nuo viikot oli tosi raskaita. Kourasee sydämen pohjasta tosi ilkeesti vieläkin ja varsinkin, kun ajattelee, että joku toinen kokee sitä samaa. Voimia ja jaksamista!
Minun kohdalla kävi juuri samalla tavalla kuin sinulla. Ei kuultu sydänääniä alussa ja pyydettiin tulemaan uudelleen kahden viikon päästä. Ei kuultu vieläkään ja todettiin (extra tarkalla ultralla), ettei kohdussa ole elämää. Sitten minut lähetettiin kotiin kahdeksi viikoksi odottelemaan "josko se sieltä itsestään ulos tulisi", vaan ei tullut, ei. Jouduin menemään sairaalaan kaavintaan.
Koko tätä aikana minulla ei ollut minkäänlaisia kipuja tai vuotoja, ainoastaan todella voimakkaat raskausoireet aina tuohon kaavintaan asti. Minun kroppani ei ymmärtänyt, ettei vauvaa ole, vaan ruskuaispussi jatkoi kasvamistaan kasvukipuja aiheuttaen ja rinnat paisuivat paisumistaan, aina operaatioon asti. Oli tosi rankkaa henkisesti kokea raskausoireet ja kuitenkin tietää, ettei sisälläni ole elämää... monet itkut siinä itkettiin mieheni kanssa.
Toivottavasti sinun tilanteesi ei pääty tällä tavalla. Tätä ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan. Yritä kaikesta huolimatta ajatella positiivisesti - toivoa ei näissä asioissa kannata menettää. Tsemppiä!