Hei!
Haluaisin kuulla ihmisiltä ovatko he oikeasti parantuneet/kuntoutuneet vaikeasta masennuksesta. Itse sairastuin siihen kolmisen vuotta sitten. Siitä asti olen syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt psykoterapiassa. Kesällä yritin lopettaa lääkitystäni mikä epäonnistui täysin ja nyt olen takaisin samassa suossa. Voiko tästä oikeasti päästä ikinä kuntoon? Olisi todella kiva kuulla rohkaisevia tarinoita miten muilla on mennyt. Olen kuitenkin vasta parikymppinen ja kaiken pitäisi olla vielä edessä enkä haluaisi viettää loppuelämääni tässä suossa ja kierteessä.
Haluaisin kuulla ihmisiltä ovatko he oikeasti parantuneet/kuntoutuneet vaikeasta masennuksesta. Itse sairastuin siihen kolmisen vuotta sitten. Siitä asti olen syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt psykoterapiassa. Kesällä yritin lopettaa lääkitystäni mikä epäonnistui täysin ja nyt olen takaisin samassa suossa. Voiko tästä oikeasti päästä ikinä kuntoon? Olisi todella kiva kuulla rohkaisevia tarinoita miten muilla on mennyt. Olen kuitenkin vasta parikymppinen ja kaiken pitäisi olla vielä edessä enkä haluaisi viettää loppuelämääni tässä suossa ja kierteessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parantuminen on hitaasti sahaavasti edistymistä eli takapakit kuuluvat kuvioon. Vähitellen takapakit lyhenevät, eivät ole enää niin syviä ja niistä palautuu nopeammin kuin alussa. Niitä oppii myös ennakoimaan ja sen avulla "torjumaan". Lääkitystä ei kannata yrittää lopettaa liian varhain; lopputulos on yleensä romahdus lähtökuoppiin...
Yksi ammattilaissanonta kuuluu, että masennuksesta toipuminen vie vähintään saman ajan kuin siihen vajoaminen. Yleensä masennus hiipii vähitellen vuosien aikana eli siis palautuminenkin ottaa aikaa. Eikä vaikeaan masennukseen edes voi pudota lyhyessä ajassa, kyllä se on pitkän ajan lopputulema.
Onnesi on, että olet nuori eli aivosi ovat vielä mukautuvammat kuin vanhempana. Yritä harrastaa liikuntaa, ulkoilla, syödä terveellisesti, nukkua riittävästi ja harrastaa jotain mieltä virkistävää. Jos jaksat, yritä olla ihmisten ilmoilla. Vaikka nämä ovat kliseitä, ne oikeasti auttavat. Etenkin liikunta on auttanut minua parempaan suuntaan. Itse "aloitin" erittäin vaikeasta masennuksesta ja nyt olen enää keskivaikeasti masentunut. Se on suuri edistysaskel ja sen huomaa jokapäiväisestä toimintakyvystäni, joka on kohentunut paljon.
Minulla oli aikoinaan vakava masennus,jota edisti kiusatuksi joutuminen.Vuosien mittaan olen toipunut melko hyvin.Masennusoireet uusiutuivat kuitenkin,kun yksi facebook-kaverini hylkäsi minut.Hän ei ole selittänyt syytä siihen.Nyt olen siitä jotenkuten toipunut.En kuitenkaan täysin.Facrbookissa hylätyksi tuleminen on monelle raskas kokemus.
kuulostipa lupaavalta, jos olen ollut masentunut ensimmäisen kerran 10 vuotiaana, niin nyt kun haen apua 40 vuotiaana, niin ehkä sitten 70 vuotiaana voin päästä eroon masennuksesta?
Yrititkö lopettaa lääkitystä lääkärin ohjeiden mukaan? Usein lääkityksen lopettaminen liian aikaisin saa masennuksen palaamaan vain pahempana.
Lääkitys pitää lopettaa hitaasti, sillä lääkkeet vaikuttavat aivotoimintoihin ja palautuminen vaatii aikaa. Oletkohan ehkä lopettanut kuitenkin liian nopeaan tahtiin...?
Lääkkeet olisi hyvä yrittää lopettaa kuitenkin, jollain aikataululla, yritä aloittaa lopetusta vaikka jo
nyt mutta hitaammin. Sillä lääkkeet turruttavat tunne-elämää ja estävät siten terapiaprosessia, jossa pitäisi voida kokea ja käsitellä tunteita puhumalla.
Mitä kauemmin käytät psyykenlääkkeitä sitä vaikeampi niistä on vierottautua.
Itselläni on kokemus terapian avulla toipumisesta, ei vakavaan masennuksesta tosin vaan lievästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Lääkkeitä en syönyt juuri lainkaan onneksi, vain pahimpina aikoina satunnaisesti, joten ei ehtinyt tulla riippuvuutta.