Narsisti on kuin suuri laina, jonka otat päästäksesi etelän matkalle. Matkan aikana yrität unohtaa, että hei lainavaroillahan tämä vain on ja että matkan jälkeen on se maksun aika. Tai huume. Muuta ei ole enää elämässäsi. Tiedät, että se tekee lopulta sinut kipeäksi, mutta et välitä. Romahdat henkisesti ja fyysisesti, et näe itselläsi enää tulevaisuutta ns. normaalissa elämässä. Janoat vain sitä yhtä. Narsistia. Tiedät, että voisi olla paremminkin, mutta et jaksa vetää itseäsi ylös. Ja oikeastaan et edes usko, että sinusta olisi tavallisten ihmisten keskelle, tavalliseen elämään. Arki tuntuu liian etäiseltä, liian raskaalta. Narsistin luoma kaaos sairastuttaa, mutta se myös on jonkinlainen lomamatka pois muiden ihmisten vaatimuksilta. Narsistin kanssa te olette te kaksi vastaan muu maailma.
Narsisti vaikuttaa aina aluksi liian hyvältä ollakseen totta. Ja sitä hän aina on. Hän vie sinut matkalle helvettiin, josta on todella vaikea päästää irti. Saatat yrittää vierottautua kuten huumeesta, mutta palaat takaisin. Olet riippuvainen, addikti, sairas. Suhteen alussa kannattaa aina esittää hyvä kysymys: olenko oma itseni tässä suhteessa, saanko olla oma itseni, uskallanko olla. Oma vastaukseni narsistisuhteessa oli heti aluksi jo, että en. Silti pidin hänestä kynsin hampain kiinni. Olin sairastunut hänestä. Vasta kun olin todella pohjalla, tajusin, että olin totaalisesti menettänyt otteeni elämääni ja itseeni. Sitä kai sanotaan, että konkurssin jälkeen ihminen on vasta valmis menestymään. Olisiko narsisti ollut minun konkurssini. Seuraisiko tästä myös jotakin hyvää?
Narsisti vaikuttaa aina aluksi liian hyvältä ollakseen totta. Ja sitä hän aina on. Hän vie sinut matkalle helvettiin, josta on todella vaikea päästää irti. Saatat yrittää vierottautua kuten huumeesta, mutta palaat takaisin. Olet riippuvainen, addikti, sairas. Suhteen alussa kannattaa aina esittää hyvä kysymys: olenko oma itseni tässä suhteessa, saanko olla oma itseni, uskallanko olla. Oma vastaukseni narsistisuhteessa oli heti aluksi jo, että en. Silti pidin hänestä kynsin hampain kiinni. Olin sairastunut hänestä. Vasta kun olin todella pohjalla, tajusin, että olin totaalisesti menettänyt otteeni elämääni ja itseeni. Sitä kai sanotaan, että konkurssin jälkeen ihminen on vasta valmis menestymään. Olisiko narsisti ollut minun konkurssini. Seuraisiko tästä myös jotakin hyvää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tottahan tuosta seuraa ja jos ei muuten, laita seuraamaan. Siis jotakin hyvää :)
Olet onnesi ansainnut siinä missä muutkin.
Tuo kaikki voisi olla minun kirjoittamaani. Koitetaan selvitä. Ei meillä ole oikein muutakaan vaihtoehtoa.
Muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos aikoo selvitä. Ja siitä tosiaan pääsee eroon vaikka se ei ole helppoa.
Samaa mieltä, pohjalta on pakko mennä ylöspäin. Narsisti on kuin nousuhumala alkoholistille, alussa nousuhumla vaihe on pitkä ja nautinnollinen mutta vuosien myötä se lyhenee ja negativiiset asiat saavat lisää aikaa kunnes ihminen on pohjalla. Tässä vaiheessa useimmat lähtevät ponnistelemaan kohti raittiutta, alkoholtonta tulevaisuutta ja he onnistuvat siinä.
Ponnistele sinäkin kohti narsutonta tulevaisuutta ja tulet varmasti onnistumaan siinä, se ihanuus narsistin kanssa "nousuhumala" eron tai vaikeuksien jäkeen lyhenee ja on nopeammin ja nopeammin olet pohjlla ngatiivisten tunteittesi kanssa.
"....se ihanuus narsistin kanssa "nousuhumala" eron tai vaikeuksien jäkeen lyhenee..."
Minusta tuntuu että kun suhde jatkuu, tulee vaikeuksiakin, riitoja, jopa yrityksiä erota jne ja narsistihan kokee olevansa syytön kaikkiin vaikeuksiin ja kokee että se toinen on syyllinen ja jos toinen yrittää selvittää suhteen vaikeuksia puhumalla, se on narsistin mielestä vain hänen haukkumistaan, niin näin narsisti kerää koko ajan lisää kostonhalua ja katkeruutta sisälleen ja siksikin hyvät syklit jäävät lyhemmiksi ja lyhemmiksi, koska narsistin katkeruus ja kostonhalu nousevat pintaan aina helpommin ja helpommin.
Kantsii antaa periksi, niin säästyy paljolta.
Täyttä asiaa henna, juuri noin se menee.
Nousuhumalalla tarkoitin sitä että kun tulee narsun kanssa lähes ero tai ero, niin silloin hän vuodattaa rakkaudentunnustuksia, ja voi itse hölmöyttään luulla että narsun on järkiintymässä, mutta ei se sitä ole. Tämä vaihe jää kovin lyhyeksi ja lyheneee jatkossa entisestään. Ja sen jälkeen se on tuskallista ja menee kuten tuossa hyvin kuvailit..
"Kantsii antaa periksi, niin säästyy paljolta."
Tässäpäs on nph ihmisille hyvä ohje :)
Huh, luen taas täältä näitä kirjoituksia uskonvahvistukseksi. Todella pitkän ajan päästä narskuni on tulossa takaisin, katuvana, nöyränä, ei-anteeksipyytävänä, mutta entistä upeampana uroksena. Tiesin tämän tapahtuvan, tiesin sen tapahtuvan juuri siinä vaiheessa kun olen itse saanut oman elämäni järjestykseen ja itseni kasattua. Ihan kuin narskuni olisi sen vaistonnut. En ole tavannut häntä eromme jälkeen, josta on jo kulunut vuosi, siitä vuodesta suuri osa on ollut minulle hel....tin esikartanoa ja nyt olen seesteinen ja voin sanoa, että jopa elän.
Nyt narskuni tulee ja tulee todella älykkäästi, ei painostaen vaan ihmeen varovaisesti, tunnustellen. Ja myönnän, että tunteet nousevat minusta, olen kuin pieni eläin, jonka sydän hakkaa miljoona kertaa sekunnissa, keuhkojen kohdalla on täysi tyhjyys. Tiedän, että olen vielä kovasti hänessä kiinni. Nyt tiedän mikä hän on, osaan varoa, vai osaanko sittenkään. Hän on älykäs kuin itse paholainen ja nuo lähentymisyritykset ovat todella älykkäitä. Lupasin tavata hänet kahvin merkeissä. Tiedän, että hänellä on ollut naissuhde ja jokin stunne sanoo, että se on vieläkin olemassa. Neuvokaa kuinka etenen, mitä asioita otan esille.....?
Et mitään, silä et mene sinne kahville. Perut sen heti. Sen jälkeen vaihdat puhelinnumeron ja plokkaat sähköpostista kyseisen henkilön. Se on ainoa mitä voit tehdä, sillä olet pahasti riippuvainen. Kun hän ei voi ottaa sinuun yhteyttä, vapautat itsesi yhteydenoton alitajuiselta odottamiselta, ja voit oikeasti keskittyä omaan elämääsi. Usko että narsistia ei voi ottaa vaan pikku annoksina, on kieltäydyttävä kokonaan. Itsekkin epäilet kykyäsi varoa häntä.
Hän yrittää ryömiä takaisin suosioihisi koska toisen naisen kanssa on ongelmia. Lähdettä on pakko saada, ja sinä olet siihen suostunut ennenkin. On siis mahdollista, että suostut uudemman kerran. Hänen kannaltaan paras mahdollinen tilanne olisi että hän saisi juosta vapaasti kahden naisen väliä.
Et ole hyväksynyt että persoonallisuuhäiriöisen (tai ylipäätään nyt vaikean) ihmisen kanssa ei puhuta järkeviä eikä vedota tunteisiin, ei logiikkaan, ei oteta mitään esille. Hän voi myönnellä sinulle kaiken, mutta älä luule että se olisi merkki jostain välittämisestä tai ymmärtämisestä. Hän voi jopa sanoa ymmärtävänsä sinua täysin (olen kuullut 100 kertaa oman exäni sanovan että ymmärtää miksi minulla oli suhteessa paha olo, seuraavassa hengenvedossa syyttää minua kaikesta ja olen kuulemma ajanut hänet itsemurhan partaalle) mutta älä mene lankaan. Hän voi sanoa ihan mitä vaan mikä vetoaa sinuun. Ja hän tietää mikä vetoaa sinuun. Hän ei tule painostaen, vaan on ottanut hämäävän varovaisen asenteen, koska TIETÄÄ että et voi vastustaa sitä. Hän haluaa sinulta jotain, mutta muista nyt että et kuitenkaan itse saisi edelleenkään mitään, ja oletan että sinullakin sentään on toiveissa vastavuoroinen parisuhde? Oletko kyseisen miehen kanssa sitä ennenkään saanut?
Minulla on tunne että koet syyllisyyttäkin jos olet tyly miehelle, tai et suostu hänen tapaamisvaatimuksiinsa. Koet tarvetta selitellä hänelle. Mitäs jos unohtaisit tämän henkilön kohdalla sivistyksen ja ajattelisit vain sitä mikä on sinulle parasta? Et sinä ole hänelle mitään velkaa.
"Minulla on tunne että koet syyllisyyttäkin jos olet tyly miehelle, tai et suostu hänen tapaamisvaatimuksiinsa. Koet tarvetta selitellä hänelle. Mitäs jos unohtaisit tämän henkilön kohdalla sivistyksen ja ajattelisit vain sitä mikä on sinulle parasta? Et sinä ole hänelle mitään velkaa."
Korostaisin tätä loppua erityisesti.
Kuulostaa läheisriippuuvuudelta. Oikeastaan ei ole edes väliä, onko x narsisti tai kuinka narsisti tai eikö ole tai onko kaikki pelkkää väärinkäsitystä. Tärkeintä on hoitaa omaa läheisriippuvuuttaan. Se synnyttää ongelmia kenen kanssa vain.
höpö höpö sun läheisriippuvuutes kanssa.
Kiitos, juuri tuollaista todellista uskonvahvistusta tarvitsin. On tosi hölmöä, että unohtaa todellisuuden, eikä muista millaista se oli. Tosin en ole palaamassa takaisin, olisin vain halunnut jotain selvennystä, keskustelua......hahah mikä sekopää olenkaan....just ja joo, ihan niinkuin en tietäisi ettei sellaista voi häneltä vaatia. Luulin jo ihan oikeasti olevani aika seesteinen, mutta terapia on vielä kesken ;-) joten otanpa aiheen seuraavassa sessiossa esille.
Ihan oikeasti, iso kiitos, taas otin askeleen eteenpäin, luulin meneväni vain kahville, mutta valehtelin itselleni, eihän tämän narskun kanssa todellakaan mennä vain kahville.