Tiedän, en saa vastausta tälläkään kertaa.

Kummallista miten tunteet heittelevät kuin vuoristoradalla ihastuksen suhteen. Välillä saattaa pienen hetken ajan olla hyvinkin seesteinen ja rauhallinen olo, että kyllä kaikki vielä selviää kunhan vain tapaamme toisemme. Toisinaan taas tulee kahlattua todella syvissä ja tummissa vesissä, ja siltä tässä taas on jo pidemmän aikaa tuntunut, että kaikki toivo on mennyt. Olen taas alkanut epäilemään ettei se toukokuussa minua tervehtinyt henkilö ollutkaan hän, vaan joku saman näköinen. Olen yrittänyt miettiä kuka se olisi voinut olla, mutta ketään ei tule mieleen, ja toisaalta se äänikin kuulosti niin samanlaiselle. Välillä tuntuu että joihinkin ihmisiin joita ei tunne senkään vertaa kuin tätä ihastuksen kohdetta, törmää vähän väliä milloin missäkin, ja heidät kyllä ulkonäöltä tunnistaa. Mutta sitten tämän ihastuksen kohdalla alkaa epäilemään että "ei se voi olla, miks se muka olis mulle puhunu vaikka ei oo mikään pakko". Osaltaan siihen varmaan vaikuttaa sekin, että kun on tottunut näkemään häntä vain tietyssä paikassa, mutta silti. Toisinaan tulee miettineeksi, että koska niin harvoin näemme toisiamme missään, niin ehkä se vaan on sitten tarkoitettu niin. Kohtalon johdatusta tai mitä lie, jossain on päätetty, että me kaksi emme kuulu yhteen. Toisaalta hänhän saattoi tarkoituksella vaihtaa niihin "uusiin kuvioihin", ettei joutuisi enää näkemään minua. Mutta se tuntuisi kyllä jo vähän liioittelulta, olen kuitenkin aika harmiton tapaus, ja ymmärrän jättää rauhaan jos toista ei kiinnosta. Se helpottaisikin kummasti kun saisi edes varmuuden siitä, että häntä ei kiinnosta. Elämä olisi nykyään paljon helpompaa, jos en olisi silloin viime vuoden heinäkuussa huomannut hänen katselevan minua. Tai mistä minä tiedän vaikka olisi katsellut jo aiemminkin, mutta en vain ole huomannut. Jos en silloin olisi alkanut kuvittelemaan että jotain kiinnostusta saattaisi olla, olisin aina hänet nähdessäni ajatellut vain että "onpas siinä kaunis nuori nainen" ja that's it, ihan niinkuin siihenkin asti. Olin toki huomannut hänet jo paljon aiemminkin, mutta en ollut uhrannut ajatustakaan koko asialle, koska pidin häntä itselleni saavuttamattomana. JATKUU... (Piti laittaa useampaan osaan kun ei yhteen pötköön hyväksytty...)
2126
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat
Aloittaja

JATKUU... Näissä kirjoituksissani tänne olen kertonut moniakin sellaisia asioita itsestäni, jotka viimeistään ovat voineet saada hänen kiinnostuksensa loppumaan, jos sellaista on koskaan edes ollutkaan. Otetaan ensinnäkin vaikkapa se facebook. Nykyään jos kertoo ettei ole lärvikirjassa eikä sinne aio mennäkään, sinua katsotaan nenän vartta pitkin kuin halpaa makkaraa, tyyliin "mikäs häiskä sinä luulet olevasi". Oma suhtautumiseni lärvikirjaan kiteytyy vaikkapa sanoihin "vittuako minun tekemiset kellekään kuuluu". Ja sitäpaitsi kohta joku keksii taas jonkun uuden älyttömyyden jonne tämä sama sopulilauma joukolla ryntää, ja koko facebook unohtuu, niinhän se on aina ennenkin mennyt (esim irc-galleria yms). Ja sitten se toinen kuolemansynti; kerroin etten harrasta baareissa käyntiä, eli eipä tule "viihteelle lähdettyä". Omasta mielestäni koko sanonta on harhaanjohtava; itse en vaan koe sitä millään tavalla "viihdyttävänä". Ja ne muutamat oluet voin nauttia ihan kotioloissakin ja ottaa vaan ihan lunkisti. En viihdy sellaisessa ympäristössä, jossa on ihan vitusti toinen toistaan pinnallisempia ihmisiä ja joka puolelta kuuluu helvetinmoinen puheensorina, niin ettei omia ajatuksiaan kuule. Monesti sitäpaitsi tuntuu, että mitä enemmän ihmisiä ympärillä on, sitä yksinäisemmäksi itsensä tuntee. Ymmärrän kyllä tavallaan senkin jos tämä tieto oli hänelle liikaa. Enhän itsekään voi tietää jos hän puolestaan sattuukin olemaan oikein viimeisen päälle himobilettäjä, niin ei kai meistä mitään voisi tullakaan, jos ajatusmaailmat olisivat aivan eri ääripäistä. Mutta kyllä minä voisin mukaan lähteäkin, jos siihen olisi syytä, hänen seurassaan. Musiikkimakummekin ovat täysin erilaiset. Monesti olen niitä linkkejä tänne laittaessani ajatellut, että entäs jos tämä biisi onkin hänen mielestään aivan käsittämätöntä paskaa. Itselleni sillä ei olisi kovinkaan suurta merkitystä. Monet sellaiset biisit jotka normaalisti eivät kolahtaisi millään tavalla, saavat aivan uuden merkityksen, jos tiedän hänen tykkäävän siitä artistista. Luultavasti olemme myös aivan erilaisia luonteeltamme. Hän taitaa olla sellainen yltiöpositiivinen, oikein varsinainen päivänsäde, joka näkee asioista vain ne positiiviset puolet. Näin ainakin luulisin. Oma ajatusmaailmani puolestaan lähtee yleensä aina sieltä "kauhuskenaarion" kautta, sellaiseksi on elämä muokannut. Minä olen varmaan sitten se menninkäinen. Kuten sanotaan; pessimisti ei pety. Olen tähän ikään mennessä kaikkien näiden vuosien aikana huomannut, että on aivan sama yritänkö olla muille mieliksi vai teenkö oman pääni mukaan, minua pidetään joka tapauksessa outona. Vaikka mitään ei suoraan sanottaisikaan, niin kyllä sen katseista ja ilmeistä vaistoaa. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Olen kai jonkinlainen yksinäinen susi. On vaikea kuvitella miten hän muka voisi ymmärtää minua, että olen sellainen kuin olen, hieman omalaatuinen. Luultavasti tutustumisemme olisikin tyssännyt heti alkuunsa, kun hän olisi huomannut miten omituinen persoona oikeasti olenkaan. Luultavasti hän vain häpeäisi näyttäytyä seurassani. En alunperinkään hahmottanut, mitä sellaista hän luuli minussa näkevänsä, jota itse en peiliin katsoessani näe. Järjellä ajatellen on paljon todennäköisempää, että hän tapaisi sen tulevan mielitiettynsä vaikkapa opiskelu- tai harrastuskuvioissaan, kuin ihastuisi johonkin täysin tuntemattomaan rumaan urpoon. Tuli taas aika paljon sekavaa tekstiä, hypitään asiasta toiseen, mutta ei tätä ole pakko lukea jos ei kiinnosta. Paljon oli asioita mielessä ja varmasti paljon myös unohtui, mutta parempaan en pystynyt tällä(kään) kertaa. Laitan tähän vielä tällaisen biisin, vaikka hänen mielestään tämä varmaan onkin ihan paska http://www.youtube.com/watch?v=l3LNeUIOPoQ . Tässä vielä sanoitukset siihen http://www.sing365.com/music/lyric.nsf/I-Believe-In-You-lyrics-Twisted-Sister/65B8F6789F3E27C248256CAA00223C03 .

Äänestä

Täällä joku repes nauruun :D... "yltiöpositiivari ..oikein päivänsäde" , kiitti ..vitsisti

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_9722366 kirjoitti:

Kummallista miten tunteet heittelevät kuin vuoristoradalla ihastuksen suhteen. Välillä saattaa pienen hetken ajan olla hyvinkin seesteinen ja rauhallinen olo, että kyllä kaikki vielä selviää kunhan vain tapaamme toisemme. Toisinaan taas tulee kahlattua todella syvissä ja tummissa vesissä, ja siltä tässä taas on jo pidemmän aikaa tuntunut, että kaikki toivo on mennyt. Olen taas alkanut epäilemään ettei se toukokuussa minua tervehtinyt henkilö ollutkaan hän, vaan joku saman näköinen. Olen yrittänyt miettiä kuka se olisi voinut olla, mutta ketään ei tule mieleen, ja toisaalta se äänikin kuulosti niin samanlaiselle. Välillä tuntuu että joihinkin ihmisiin joita ei tunne senkään vertaa kuin tätä ihastuksen kohdetta, törmää vähän väliä milloin missäkin, ja heidät kyllä ulkonäöltä tunnistaa. Mutta sitten tämän ihastuksen kohdalla alkaa epäilemään että "ei se voi olla, miks se muka olis mulle puhunu vaikka ei oo mikään pakko". Osaltaan siihen varmaan vaikuttaa sekin, että kun on tottunut näkemään häntä vain tietyssä paikassa, mutta silti. Toisinaan tulee miettineeksi, että koska niin harvoin näemme toisiamme missään, niin ehkä se vaan on sitten tarkoitettu niin. Kohtalon johdatusta tai mitä lie, jossain on päätetty, että me kaksi emme kuulu yhteen. Toisaalta hänhän saattoi tarkoituksella vaihtaa niihin "uusiin kuvioihin", ettei joutuisi enää näkemään minua. Mutta se tuntuisi kyllä jo vähän liioittelulta, olen kuitenkin aika harmiton tapaus, ja ymmärrän jättää rauhaan jos toista ei kiinnosta. Se helpottaisikin kummasti kun saisi edes varmuuden siitä, että häntä ei kiinnosta. Elämä olisi nykyään paljon helpompaa, jos en olisi silloin viime vuoden heinäkuussa huomannut hänen katselevan minua. Tai mistä minä tiedän vaikka olisi katsellut jo aiemminkin, mutta en vain ole huomannut. Jos en silloin olisi alkanut kuvittelemaan että jotain kiinnostusta saattaisi olla, olisin aina hänet nähdessäni ajatellut vain että "onpas siinä kaunis nuori nainen" ja that's it, ihan niinkuin siihenkin asti. Olin toki huomannut hänet jo paljon aiemminkin, mutta en ollut uhrannut ajatustakaan koko asialle, koska pidin häntä itselleni saavuttamattomana. JATKUU... (Piti laittaa useampaan osaan kun ei yhteen pötköön hyväksytty...)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu