Olen pitkästä aikaa erittäin rakastunut, mutta valitettavasti toivottomasti ja vielä työtoveriini. Se tuntuu ihanalta, mutta ongelma on se, että hän on naimisissa ja pienen lapsen isä. Hän ei tiedä asiasta mitään, olen yrittänyt pitää tunteeni salassa juuri sen takia, että hän on varattu. Jotain sähköä välillämme on kuitenkin, mistä yritän ottaa kaiken irti, mutta minulle päättömästi rakastuneena pelkät katseet ja flirtti ei riitä. Tunnen fyysistä kipua ja kaipausta päivittäin hänet nähdessäni, varsinkin kun tiedän että koskaan en ehkä pääse häntä sen lähemmäksi, kuin viereen istumaan kahvihuoneessa. Ihailen häntä vielä toistaiseksi kaukaa, mutta yritän kuitenkin herättää hänen mielenkiintoaan. Tunnen olevani kauhea narttu, kun havittelen perheenisää, mutta kun tunteita ei voi ohjailla. Olenko hullu, jos jatkan yrittämistä?
Rakastunut varattuun
Sartsa
71863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yritä astua hänen vaimonsa kenkiin. Tässä vastaus sulle.
Aina tavoittelemamme ei ole meille hyväksi
ja useimmiten se selviää tulevaisuudessa, johon
tästä hetkestä on aina pitkä matka.
En TODELLAKAAN suosittele varatun vikittelyä. Itsellä oli sama kokemus joitakin vuosia sitten ja tulin kyllä niin viimesenpäälle läksytetyksi, että en enää ikinä tee samaa virhettä uudelleen.
Mun tunteitteni kohde oli hyvin magneettinen mies ja tuntui, että meillä "synkkasi täydellisesti heti alusta" ja että "hän oli ainoa jonka halusin". No, niinhän sitä tuntee AINA kun on rakastunut ja varsinkin jos saa vähänkään vastakaikua tunteilleen. Rakastumiseen kuuluu sokea idealismi, jolle ei vertaista löydy. Se uskoo vaikka mustan valkoiseksi, niin itsekästä ja sokeaa se on. Mutta siinä tunnetilassa ei pitäisi ryhtyä mihinkään ellei ole valmis kantamaan myös seurauksia...
Mun kohteeni oli hyvin onnellinen mies (siksikin niin viehättävä) ja ehkä valmis korkeintaan pinnalliseen seksiseikkailuun (joka taas ei mulle tietenkään olis riittänyt), mutta hän teki kyllä selväksi samantien kun tunteistani hälle kerroin, että mä en koskaan tulisi uhkaamaan hänen vaimonsa paikkaa hänen elämässään. Hänhän oli onnellisesti avioliitossa, kahden lapsen isukki ja vastuunsakin jo tunteva aikuinen mies. Minä se sokea osapuoli olin. Luulin, että saisin kaiken automaattisesti kun kerran rakastin niin helvetin palavasti!
Sinkun ja varatun kohtaaminen on aina epätasapainossa. Toisella on kaikki tarpeet tyydyttämättä ja toisella kaikki on jo tyydytetty - korkeintaan seikkailunnälkä jäljellä. Ei sellasesta tule mitään ellei olla valmiita satuttamaan muitakin ja rikkomaan muidenkin elämä. Viisas ei ryhdy sellaseen prosessiin ollenkaan.
Ole siis aikuinen ja kunnioita rakkautesi kohdetta ja hänen elämänkumppaniaan. Nauti kohteesi seurasta aina kun saat siihen tilaisuuden, mutta älä aseta häntä vaikeaan tilanteeseen omien hullujen tunteittesi tähden. Kyllä se rakkaudentunnekin siitä muuttuu siedettävämmäksi kun aikaa kuluu ja realismi alkaa vallata alaa rakastuneen itsekkyydeltä.
Siinä se vastaus olikin. Ajattele sen naisystävää ja sen pientä lasta!
jos jatkat yrittämistä, saat miehen ihastumaan sinuun. Ehkä hullaantumaankin niin, että ensin teillä on salasuhde, sitten se tulee ilmi ja hän jättää perheensä. Kaikki hyvin? EI. Pian tämän jälkeen hän alkaa kokea syyllisyyttä teostaan ja sinä alat inhottaa häntä. Saat hänen halveksinnan osakseen ja hän palaa perheensä luo, mikäli nämä vielä ottavat hänet vastaan.
Joten ole hyvä ja tee itsellesi palvelus ja pidä tunteesi kurissa. Tunteesihan ovat loppujen lopuksi hyviä fiiliksiä itsellesi, itsekkäistä motiiveista. Jos todella rakastaisit tätä miestä, et haluaisi pilata hänen elämäänsä.
...kaikille mielipiteistä. Kodinrikkojaksi en ole alunperin aikonutkaan, vaan pitää yllä pientä viatonta säpinää. Sen verran mullakin on järkeä päässä, etten tee mitään muita vahingoittavaa. Ihastumiset tulee ja menee, pääasiahan että itsellä on kivaa eikä loukkaa muita.
Hei! Tutustuin ystävän välityksellä itseäni 9-v,nuorempaan mieheen.Aluksi oli lähinnä huvittunut hänen kiinnostuksestaan.Kävimme kahvilla,moottoripyöräajelulla ja pitkillä kävelyretkillä.Huomasin tulevani onnelliseksi aina kuin näin hänet.Odotan jatkuvasti hänen soittoaan tai sitä,että näkisimme.Tänään hän kertoi olevansa naimisissa!Apua mikä katastrofi!Miten saisin itseni "järjen teille"ja lopettaisin suhteen?Kaipaan häntä jatkuvasti!Kuljen kuin pilvessä törmäillen sinne tänne.Olen alkanut välittämään enemmän ulkonäöstäni,lapsistani.Elän jälleen!! Mitä tehdä?Suhteemme ei ole edennyt halailua ja suukottelua pidemmälle,mutta varmaankin jos tulisi tilaisuus menisimme pidemmälle.Pitäisikö olla itsekäs ja ajatella...kerranhan täällä vain ollaan !
Tiiän et tunteit on vaikee tukahduttaa mut kyl se yleensä siit pikku hiljaa. pitäähän toisten suhdetta kunnioittaa. Mut et voi oikeen muuta ku unohtaa. Yritä kiinnittää huomiota muihin ympärilläs pyöriviin miehiin! :)