Aloitin kolmatta kertaa uudessa ammattikoulussa, molemmat aikaisemmat tutkinnot jäivät ensimmäisen puolen vuoden aikana kesken, koska en pystynyt menemään kouluun. Nyt olisi taas terveystarkastus edessä, ja mahdollisuus yrittää pyytää apua.
En kuitenkaan tiedä, mistä sen puhumisen voisi aloittaa? En ole koskaan pystynyt puhumaan näistä asioista edes ystävieni kanssa, vaikka olen monesti yrittänyt. Monta vuotta olen yrittänyt pärjätä yksin, mutta kai se on pakko myöntää, etten minä pärjää enää ilman apua. Itsemurha-ajatukset, ahdistukset ja muut sekoittavat pään ihan kokonaan, eikä opiskelusta meinaa tulla mitään, vaikka tiedänkin olevani vihdoinkin sillä oikealla alalla. En haluaisi koulua keskenkään jättää nyt, kun vihdoin päädyin paikkaan, jossa pystyn edes välillä olemaan iloinenkin.
Toiseksi minua mietityttää, että miten asiat sitten siitä lähtevät etenemään, jos pystyn sille terveydenhoitajalle jotain kertomaan? 18 olen, eli vanhemmilleni kukaan ei kai saa ilmoittaa mitään, jos sen kiellän?
En kuitenkaan tiedä, mistä sen puhumisen voisi aloittaa? En ole koskaan pystynyt puhumaan näistä asioista edes ystävieni kanssa, vaikka olen monesti yrittänyt. Monta vuotta olen yrittänyt pärjätä yksin, mutta kai se on pakko myöntää, etten minä pärjää enää ilman apua. Itsemurha-ajatukset, ahdistukset ja muut sekoittavat pään ihan kokonaan, eikä opiskelusta meinaa tulla mitään, vaikka tiedänkin olevani vihdoinkin sillä oikealla alalla. En haluaisi koulua keskenkään jättää nyt, kun vihdoin päädyin paikkaan, jossa pystyn edes välillä olemaan iloinenkin.
Toiseksi minua mietityttää, että miten asiat sitten siitä lähtevät etenemään, jos pystyn sille terveydenhoitajalle jotain kertomaan? 18 olen, eli vanhemmilleni kukaan ei kai saa ilmoittaa mitään, jos sen kiellän?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä lähde tähän hommaan mukaan. Mene ulos ja hae kavereita, kerran kun olet mielisairaaksi ristitty niin se leima säilyy koko helvetin elämän. Ainakin se rajoittaa elämääsi ilman mitään syytä, kun nyt teet sille itse jotain.
Kokemuksesta sanon, ettei auta, vaikka on täysi-ikäinen. Myös keski-ikäisen asiat kerrotaan vanhemmille ilman hänen lupaa. Suomessa hoito- ja sosiaalialalla ei tunneta yksityisyydensuojan käsitettä käytännössä.
Jos sinulla aloitetaan psykiatrian lääkitys, saat siitä leiman loppuiäksesi, vaikka parantuisit. Älä mainitse terveydenhoitajalle mitään, niin saat paremman tulevaisuuden.
18 vuotiaana sinun asioitasi ei saa kertoa ulkopuolisille ilman lupaasi. Hoitavilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, jonka rikkominen on vakava asia. Siitä voi tehdä valituksen, jos niin käy.
Puhu ihmeessä siitä, että sinulla on paha olla. Yksin kun vaikeita asioita kantaa, se on kaksin verroin raskasta ja ahdistavaa. Sano vaikka, että olet niin ahdistunut, että opiskleu on vaikeaa. Kyllä fiksu terveydenhoitaja sitten tekee kysymyksiä ja auttaa sinua puhumaan eteenpäin. Jokainen ymmärtää, että jos ei ole tottunut puhumaan, se on vaikeaa aluksi ja sekin alussa ahdistaa: näyttää toiselle itsestä tällaista haavoittuvaa puolta.
Todennäköisesti kävisit hänellä ainakin muutamia kertoja ja yhdessä miettisitte, että josko hyötyisit vielä erikoistuneemmasta hoidosta eli esimerkiksi nuorisopsykiatrian avohoidosta (se olisi myös kahdenkeskistä tilanteesi pohdintaa jonkun mielenterveysalan ammattilaisen kanssa). Jatkon päätätte ja pohditte yhdessä; minnekään ei pakoteta.
Muista, että ahdistuneisuus ja masentuneisuus ei ole "mielisairautta", vaikka joku yrittäisi tällä palstalla sinua niin pelotella. Joka viiden suomalainen sairastaa jossakin elämänsä vaiheessa masennusta. Ahdistuneisuus on neuroottinen (lievin psyykkinen häiriö) ja hyvin yleinen oire sekin.
Toivotan sinulle sydämestäni onnea ja toipumista.
Aloittajalle: toivon todella että rohkenet kertoa th:lle huonosta olostasi- sitä kautta avun saantisi lähtee liikkeelle ja saat voimavaroja jatkaa opintojasi.Monilla ihmisisllä on samankaltaisia ongelmia kuin sinulla, ei todellakaan tarvitse hävetä asiasta puhumista.
Tuntuu todella käsittömältä, että vielä vuonna 2011 tulee tuollaisia negatiivisia kommentteja joissa epäillään avun hakemista ( pari vastausta tuossa aloittajan jälkeen). Kuullostaa nuo ihan provoilta...Se , että hakee apua mielialaongelmiin ei ole sen kummempaa kuin hakisi apua vaikka selkävaivoihin!
Rohkeasti vaan kerro huolistasi siellä terv.tarkastuksessa. Onnea matkaan!
Sinun ikäisilläsi nuorilla on tavallista, että itsemurha ajatuksilla "leikitään". Esittämällä uhkia saadaan muilta huomiota osakseen. Niin ikään itsemurha-ajatukset on salaisuuksia, minä ne haluat pitää. Miksi vaalit salaisuuksia ? Oikeasti, jos sinulla on ongelmia, ne pitäisi ratkaista. Ongelmien ratkaisussa sinua auttaisivat parhaitten omat vanhempasi tai nuoriso psykiatri.
Tarvitset tukea koulusi käymiseen ja juurta jaksain selvittämistä, mitä pelkäät ?
Kehoitan että jätät menemättä terkkarin vastaanotolle, etenkin jos ongelmat ovat jo tuolla tasolla. Hyvällä tuurilla asiat järjestyvät, todennäköisempää on että terkkaria kiinnostaa vain oman egon kohotus määräämällä ihmiselle rajumpaa hoitoa kuin hän oikeasti tarviaisi ja vielä vähemmän kiinnostaa kuunnella mitä potilas oikeasti ja rehellisesti haluaa sanoa. Sama ongelma on kokemukseni mukaan kaikilla terveydenhoidon aloilla jossain määrin mutta mielenterveyden tapauksessa potilaat ovat "helpompaa kauraa" kun eivät osaa tai jaksa puolustautua väärää kohtelua vastaan.
Eksyinpäs tänne aloittamaani keskusteluun pitkästä aikaa. Täytyy kiittää teitä kaikkia, jotka kannustitte hakemaan apua! Terveydenhoitajamme on aivan mahtava, jaksaa kuunnella ja osaa auttaa juuri oikeilla kysymyksillä, jos jotain ei pysty kertomaan. Lääkärin kautta on hankittu melatoniini nukkumisen avuksi, muuten olen käynyt vain tämän terveydenhoitajan luona juttelemassa, koska häneen pystyy luottamaan ja kunnallisella puolella tuntuvat ainakin psykologit vaihtuvan aika usein = luottamussuhdetta ei ehtisi syntyä. Yksityiselle taas ei ole varaa.
Mutta pakko sanoa, että avun hakeminen oli elämäni paras päätös. Menen vielä ilman diagnoosiakin, joten kukaan ei voi minua mielenvikaiseksi leimata, vaikka eipä se minua sen suuremmin kiinnosta, mitä muut ajattelevat.