Kertokaapa miten olette kärsineet lestadiolaisuudesta?
Oma kärsimykseni alkoi jo pikkuvauvana, sillä synnyin suureen perheeseen eikä väsynyt ja kiireinen äiti ehtinyt antamaan minulle vauvan tarvitsemaa huomiota. Itsetuntoni ei kehittynyt eikä äitini ehtinyt puolustaman minua isoveljien jatkuvalta kiusaamiselta. Isähän oli aina töissä elättääkseen vauhdilla kasvavan suurperheen. Viikonloppuisin isä oli ties missä talkoissa ja näin isäkin jäi todella etäiseksi.
Sukulaiseni jäivät etäisiksi, koska näin suuren perheen oli lähes mahdotonta matkustaa sukulaisiin. Isoäitinikään ei minua tunnistanut ihan siitä syystä, että hän sai lapsenlapsia vähintään kerran kuussa. Toisaalta itsekään en tunne kuin murto-osan paristasadasta serkustani.
Koulussa olin monesta asiasta ulalla, koska vanhempani olivat eristäneet meidät muusta yhteiskunnasta. Moni asia järkytti ja pisti ns. huulen pyöreäksi. Tästäkös luokkakaverit riemastuivat ja minua kiusattiin. Englanninkielestä olin aivan pihalla ja asiaa pahensi opettaja, joka oli tottunut, että jokainen osaa jo ennestään hieman englantia... :( Talvisin sain paleltumia kävellessäni 4,6 km kouluun. Opettaja piti minua tyhmänä eikä voinut ymmärtää miksei vanhempani tuo minua kouluun.
Jäin luokkaretkien ulkopuolelle rahattomana. Ilmaisiin urheilukerhoihinkaan en saanut osallistua. Kesän ainoa kohokohta vuodesta toiseen olivat suviseurat. Siihen asti, kun tajusin etten enää usko.
Häihini sukulaiset eivät osallistuneet, koska olin eronnut vl-liikkeestä ja häitä oli muutenkin ihan riittämiin suvussa.
Onneksi pääsin lestadiolaisuudesta eroon.
Oma kärsimykseni alkoi jo pikkuvauvana, sillä synnyin suureen perheeseen eikä väsynyt ja kiireinen äiti ehtinyt antamaan minulle vauvan tarvitsemaa huomiota. Itsetuntoni ei kehittynyt eikä äitini ehtinyt puolustaman minua isoveljien jatkuvalta kiusaamiselta. Isähän oli aina töissä elättääkseen vauhdilla kasvavan suurperheen. Viikonloppuisin isä oli ties missä talkoissa ja näin isäkin jäi todella etäiseksi.
Sukulaiseni jäivät etäisiksi, koska näin suuren perheen oli lähes mahdotonta matkustaa sukulaisiin. Isoäitinikään ei minua tunnistanut ihan siitä syystä, että hän sai lapsenlapsia vähintään kerran kuussa. Toisaalta itsekään en tunne kuin murto-osan paristasadasta serkustani.
Koulussa olin monesta asiasta ulalla, koska vanhempani olivat eristäneet meidät muusta yhteiskunnasta. Moni asia järkytti ja pisti ns. huulen pyöreäksi. Tästäkös luokkakaverit riemastuivat ja minua kiusattiin. Englanninkielestä olin aivan pihalla ja asiaa pahensi opettaja, joka oli tottunut, että jokainen osaa jo ennestään hieman englantia... :( Talvisin sain paleltumia kävellessäni 4,6 km kouluun. Opettaja piti minua tyhmänä eikä voinut ymmärtää miksei vanhempani tuo minua kouluun.
Jäin luokkaretkien ulkopuolelle rahattomana. Ilmaisiin urheilukerhoihinkaan en saanut osallistua. Kesän ainoa kohokohta vuodesta toiseen olivat suviseurat. Siihen asti, kun tajusin etten enää usko.
Häihini sukulaiset eivät osallistuneet, koska olin eronnut vl-liikkeestä ja häitä oli muutenkin ihan riittämiin suvussa.
Onneksi pääsin lestadiolaisuudesta eroon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onneksi olkoon vain! On varmasti hienoa aloittaa oma elämä ilman ahdistavia ja epäoikeudenmukaisia hulluja sääntöjä, joita ei normaali ihminen millään voi ymmärtää.
Toisaalta nämä "sääntöjen laatijat" ja niiden noudattamista valvovat tahot, vanhemmat mukaan lukien - ovat tämän kauhistuttavan uskonnon uhreja itsekin.
On vastenmielistä ja pelottavaa, että ihmisen koko lapsuus ja nuoruus voidaan pilata tuolla tavalla. Kelloa ei voi kääntää taaksepäin mutta onneksi ihminen osaa katsoa eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen.
Vaimoni sukulaisissa Oulun suunnalla on paljon näitä "tosiuskovaisia" ja tarinat sieltä suunnalta ovat kyllä aika karuja. Ehkäpä lakiin kirjattu uskonnonvapaus vielä joskus koittaa ja tuollaiset uskonnon varjolla syntyneet epäterveet lieveilmiöt kielletään lailla.
Vanhoillislestadiolaisuus on HULLUUTTA puhtaimmillaan.
Olipas keksitty monta mustamaalaus asiaa uskovaisen nuoren muka-kamalasta nuoruudesta! Ihan panee naurattamaan
Keksitty tai ei, kyllä asiolla on aina puolensa niin hyvässä kuin pahassa. Oma kokemukseni olla lestadiolainen on paljon avausta erilaisempi.
Minua vaan alkoi vaivaamaan jo alle rippikouluikäisenä lukuisat kysymykset, joihin en ole vielä tänäkään päivänä saanut tyydyttävää vastausta, enkä odota sitä saatavankaan.
Yksi kysymys on tämä: Mooses syntyi ja vaikutti paljon myöhemmin, kuin maailman alku alkaen luomisesta sekä Eevan ja Aatamin luomisesta. Kun paratiisista karkotetulle nuorelle parille sanottiin nämä taikasanat; olkaat hedellmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maa, niin kuka sillä hetkellä oli kirjoittamassa muistiin sanatarkasti, mitä nuoripari tai Jumala itse puhui.
Pitikö Aadamille ja Eevalle tehdä vasta syntiinlankeemuksen jälkeen sukupuoliset halut ja lisääntymiskyky, kun sitä ei ennen heillä ollut.
Kysymysten tulva alkaa näistä ja jatkuu halki raamatun aina Ilmestyskirjaan asti. Ja kun en vastauksia saanut, tuli epäilyksiä minulle. Epäilykset eivät myöskään ole lähteneet sillä tavalla, kuin saarnamies sanoo, että pitää uskoa epäilykset pois. Miten sitä voipi heittää epäilemästä, kun ei saa mitään faktaa vastineeksi.
Mutta mitä sitten kärsin lestadiolaisena olosta nykypäivinä? Minä kärsin saarnojen yksitoikkoisuudesta ja konservatiivisuudesta, jonka korvaa konsensus, muuta mallia ei saa olla uskon sisällä.
Esim. tupakointi on sellainen konsensus, josta ei eri näkemystä sallita, vaikka esim. tänään oli uusi tutkimustulos, jonka mukaan odottavan äidin tupakointi vaikuttaa tulevan lapsen mielenhäiriöihin. Järkyttävää on, että 11 % odottavaista äideistä täällä suomessa tupakoi säännöllisesti.
Uudistukset etenevät kovin hitaasti lestadiolaisuudessa, kun pysytään tiukasti vanhoissa raamatun tulkintamuodoissa.
Tiedätkö. Katkeruuskin on sairaus. Ja katkerat ihmiset jaksavat vääntää kaikki asiat aivan kummalliseksi ja saada pahimmillaan muutkin uskomaan ne.
Nykyään sanotte "ihanneyhteisöänne" arvostelevia katkeriksi. Mutta hoitokokousaikana sanoitte heitä mielisairaiksi. Onko tämä siis sama asia?
Odotinki että kauanko kestää ku ensimmäinen VL leimaa omakohtaiset kokemukset katkeruudeksi. Eipä kauaa tarvinnut odotella. Ottamatta sanallakaan kantaa toisten ehkäpä kiusallisiinki paljastuksiin, yritetään kohdistaa huomio kirjoittajaan haukkumalla häntä katkeraksi. Näin vältetään asiallinen ja faktoihin perustuva järkevä keskustelu asian tiimoilta. Ei tosin sillä että tämä yllättävää olisi. Kun itse olin VL kauan sitten, minut opetettiin samalla tavalla sanomaan kun argumentit loppuivat kiusallisista asioista keskusteluun. Onneksi en enään ole VL, olen vihdoin vapaa.
Itse muistan kauhulla kuinka illasta toiseen, yömyöhään saakka hoitokokouksessa kidutettua ja julkisesti nöyryytettyä vanhusta sanottiin katkeraksi, kun hän lopulta kyllästyi tähän henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.
Lähinnä muistuu mieleen kouluajoilta ne lukuisat häpeälliset tilanteet, joista vanhemmat muistivat hyvissä ajoin soitella kouluun, että meidän lapsi ei sitten osallistu kyseisiin synti rientoihin. Puhetta, ihmettelyä ja pilkkaa riitti. Häpesin silloin ja häpeän edelleen VL juuriani. Se ei ole terveellinen kasvuympäristö varttuvalle lapselle kieltoineen.
Nyttemmin paljastuneiden asioiden valossa yhdenkään lapsen ei pitäisi viettää lapsuuttaan vl-yhteisössä.
Ehkä se on rankinta kun pitää aina olla erilainen kuin muut.
Eikä se usko taoisaalt ailmene samanlaisina rajoituksina eri puolilla maata.
http://freepathways.wordpress.com/2009/05/06/607lasten_koulutie/
Etkö sinäkin halua mennä tällä armon siunaamalla hetkellä sinne Admatan Hakomajan suojiin. Ole turvattu ja siunattu.
Toistan aiemmin jo tällä palstalla toteamani asian. Jos osakaan tästä kirjoittelusta on totta niin kuoltua vl:n olot paranevat riippumatta siitä pääsekö hän sitten taivaaseen tai joutuu helvettiin. Kyllä te niin suuressa ahdistuksessa pidätte itseänne ja läheisiänne. Varsinkin naisten asema, hieman värittäen, muistuttaa Afganistanin naisten asemaa. Siellähän on sama tilanne, harmajapäiset, horisevat, koraania syleilevät vanhat miehet orjuuttavat naisensa.
" Varsinkin naisten asema, hieman värittäen, muistuttaa Afganistanin naisten asemaa. Siellähän on sama tilanne, harmajapäiset, horisevat, koraania syleilevät vanhat miehet orjuuttavat naisensa. "
Siinä mielessä totta että naisella ei ole vl liikkeessä samoja oikeuksia kuin miehellä.
Mutta perheiden tasolal aviomiehet usein yrittävät parhaansa tehdäkseen oman souutensa hoivatyuöstä ja lasten kasvatuksesta. Ainakin monet nuoremmistä miehistä on naisten ja miesten tasa-arvon kananttajia.
Se on tietysti selvää että yhteisön tasolal naiset ovat alistettuja.
isoäidilläsi oli varmaan 120 tai enemmän lastenlapsia 10 vuoden päästä jos joka kuukausi syntyi yksi lisää. haloo provoilija eihän tuota usko edes MELPERI vaikka paljon hän uskookin valheita
Ensin luulin tätä provoksi mutta toisaalta, kokonaan luettuani en. Eihän tämä ole edes paha kirjoitus, pahempiakin stooreja olen kuullut. Itse olen kärsinyt mm. huonosta kielitaidosta vanhoillislestadiolaisen taustani takia. Se on ehkä pahinta mitä olen sen syystä joutunut kärsimään. Silti on paljon positiivistakin eli ehkä vanhoillislestadiolainen lapsuus oli kuitenkin mieluummin positiivista kuin negatiivista. Ainakin haluaisin muistaa näin jotta ei tule katkeruutta.
Myös ivaaminen/haukkuminen ja luokkajako uskovaisten perheiden lasten kesken oli ankaraa, omaksi onnekseni päädyin keskikastiin enkä mihinkään hylättyjen joukkoon. Kaikki vaan eivät voineet olla tekemisissä kaikkien kanssa, liittyi varmaan näihin nipo-hulttio-rikkaat marimekon raita jne.jaotteluihin. Muistatteko muut näitä jakoja...
Lapsenlapsia on monessakin suvussa toista sataa, elä yhtään epäile melpefiili. Kokemusta on...
Aloittajan viestissä ei ollut mitää uutta omaa kokemustani ajatellen. Aina riittää heitä, joille totuuden kuuleminen on raskasta. Erityisesti näyttää olevan juuri niille asianosaisille, jotka tälläisiä kokemuksia ovat aiheuttaneet.
Omasta lapsuudestani lessuna en kyllä muista mitään positiivista asiaa. Edelleenkin vaikka siitä on vuosikymmeniä, muistan kyllä omille lapsille kertoa miten karua mm. koulussa oleminen oli lessulle. Aina olit se erilainen, ja syrjitty, koska et voinut osallistua mihinkäään, vaan sinut siirrettiin pois kun luokassa katsottiin televisiota, oli tanssia, tai lähdettiin teatteriin ym mikä ei ollut sopivaa. Siitä piti huolen vanhemmat, jotka oli ajoissa ilmoittaneet asiasta koululle. Myöskään tietysti ei ollut kavereita, koska ei saanut osallistua harrastuksiin, esim. seurakunnan kokkikerho oli liian paha. Ei myöskään tietenkään saanut olla muiden kun lessujen kanssa, ja niitä kun ei samalla seudulla paljoa ollut, oli aika yksinäistä.
Vieläkin tulee ahdistus, kun miettii miten elämä on pilattu lapsuudesta alkaen. Rakenna sitä sitten uudelleen aikuisena, ei aina ole niin yksinkertaista.ex
"Vieläkin tulee ahdistus, kun miettii miten elämä on pilattu lapsuudesta alkaen. Rakenna sitä sitten uudelleen aikuisena, ei aina ole niin yksinkertaista.ex"
Tuo on varmasti 110 %:sti TOTTA.