Miten suomenmaalaisuus-ideologia syntyi?
Koko kielipolitiikkamme näyttää nojaavan sellaiseen merkilliseen selitykseen, että Suomessa on olemassa "suomenmaalainen" identiteetti, joka yhdistää kaikkia suomessa asuvia. Siihen kuuluu kahden kansalliskielen osaamisen kuuluminen sivistykseen ja Norden-hakuisuus.
Milloin tämä ideologia alkoi muotoutua? Miten siitä on tullut virallinen "kansallinen identiteetti"?
Koko kielipolitiikkamme näyttää nojaavan sellaiseen merkilliseen selitykseen, että Suomessa on olemassa "suomenmaalainen" identiteetti, joka yhdistää kaikkia suomessa asuvia. Siihen kuuluu kahden kansalliskielen osaamisen kuuluminen sivistykseen ja Norden-hakuisuus.
Milloin tämä ideologia alkoi muotoutua? Miten siitä on tullut virallinen "kansallinen identiteetti"?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Mitä sanaa haluaisit itse käyttää jos sinulla olisi ruotsin kielellä tarve täsmentää puhutko Suomen kansasta, eli meistä kaikista vaiko vain jommasta kummasta väestöryhmästä?
Suomen kielellähän ongelmaa ei ole kun tuo "suomalainen" tarkoittaa vaikka mitä mutta ruotsin kieli on tarkempi ja ruotsin kielen sanoilla "finne / finnar" viitataan vain suomenkielisiin suomalaisia.
Jouduthan sinä välillä suomen kielelläkin puhumaan suomenkielisiä suomalaista ja suomenruotsalaisista. Vastaavasti et suomen kiellä pysty yhdellä sanalla ilmaisemaan kieliryhmiä kuten ruotsiksi.
Sanaan finländare ei sisälly mitään tunnelatausta tai muutakaan kieroa kuten te netti fennot haluatte sen tulkita, se on täysin tavallinen sana joka suomeksi käännetään sanalla suomalaiset.
Ei kyse ole mistään ideologista, kyse on siitä että kielet eivät käänny yksi yhteen.
- "suomalainen" tarkoittaa vaikka mitä
Näin suomalaiset ovatkin aika suvaitsevaisia, eikö vain :) Suomenmaalaiset sen sijaan haluavat painottaa eroja, sellaisia eroja, joita ei kannata painottaa monikielisessä maassa, missä iso osa "ruotsinkielisistä suomenmaalaisista" on itse asiassa vahvasti kaksikielisiä. Huomaatko, joudun sittenkin käyttämään pitkää sanamuotoa.
Suomenmaalaisuus on ilman muuta ideologia.
Kun Ruotsissa on niin monia kansallisuuksia, siellä ehkä ollaan jo ottamassa käyttöön "svenländare"...
Höpö höpö!! Nuo erot sinulla on korviesi välissä.
"Suomen kielellähän ongelmaa ei ole kun tuo "suomalainen" tarkoittaa vaikka mitä mutta ruotsin kieli on tarkempi ja ruotsin kielen sanoilla "finne / finnar" viitataan vain suomenkielisiin suomalaisia. "
Stadin hurrina vierastan tuota että finne tarkoittaisi nimenomaan suomenkielistä suomalaista. Kyllä minä koen olevani finne. Ja tuolle on olemassa myös synonymi finländare. Molempia käytän samaan tarkoitukseen kun puhun meistä kaikista.
Jos yhteydestä on selvää että puhun kielryhmistä niin ksaatan käyttää sanoja finsk ja svensk (mutten finne ja svensk), mutta ellei ole selvää käytän "finsk- och svenskspråkiga finnar", tai "finsk- och svenskspråkiga finländare".
Ankdam näköjään tulkitsee sanat hiukan eri tavalla joka vain alleviivaasen ettei tässä ole mistään elämää suremmasta todellakaan kyse.
Suomenkielellä ei ole olemassa toista sanaa suomalaiselle. Talan keksimä suomenmaalainen ei ole virallinen sana vaan "kritiikkiinsä" keksitty sanahirviö. Hän on jostain viime vuosisadan alun kieliriitojen uumenista kaivanut esiin tulkinnan jonka mukaan finländare sisältäisi vain ruotsinkieliset, joiden mielestä finne on varattu vain suomenkielisille. Ehkä näin on joskus ollutkin. En minä tiedä. Tala on tuohon aikoja sitten vanhentuneeseen käsitykseen vielä omana pikku mausteena liittänyt sen että ruotsinkieliset olisivat pitäneet itseään parempina. Sehän on puppua mutta sopii hyvin tarkoituksiinsa.
No nettifennoilla on jokin outo masokistinen piirre jossa piehtaroidaan saduista siitä miten ankeaa kaikki on ja on ollut. Ehkä tämäkin identiteettisönkötys sitten voidaan laittaa siihen piikkiin.
"Huomaatko, joudun sittenkin käyttämään pitkää sanamuotoa."
Niinpä! Mutta ruotsiksi pitkää muotoa ei tarvita vaan suvaitsevaan sanaan "finländare" mahtuvat kaikki, niin suomen- ruotsin- kuin kaksikielisetkin puhumattakaan uussuomalaisista jotka eivät kuulu mihinkään edellämainituista.
Toisin sanoen sana "finländare" kattaa ihan kaikki eikä vain osa kuten sinun pitkä sanamuotosi ;)
MOT
mikä vika sitten on suomalaisessa, joka kattaa kaiken?
Svekoankka valkopesee ruotsalaisten törkeää virallista nimittelyä. Sekä finne että rysse on halventavia poikkeuksi aruotsin kielessä.
Muista kansallisuuksista, myös ruotsalaisista, kaäytetään -sk-loppuista ilmausta.
Svensk, polsk, dansk, tysk, jne. Vain suomalaiset ja venäläiset ovat poikkeuksia. Jokainen ymmärtää miksi. Tuskin ihailusta vai mitä?
Eli ruotsalaiset "ryssittelevät" suomalaisia! Ajatelkaapa tätä. Ja vielä virallisessa kieliopissakin!
Olisiko aika jonkun tehdä ehdotus Ruotsin kielenhoitolautakunnalle poistaa nuo pejoratiiviset jäänteet? Siitä olisi ihan hyvä aloittaa kansojen TODELLINEN lähentäminen toisiiinsa.
Nomut siitähän tässä juuri on kyse, kun se ei todellakaan kata kaikkea ja ruotsiksikin vain sana "finländare " kattaa varmasti kaikki.
Lue viesti johon vastasin.
Netti fenno: "Huomaatko, joudun sittenkin käyttämään pitkää sanamuotoa."
"Ankdam näköjään tulkitsee sanat hiukan eri tavalla joka vain alleviivaasen ettei tässä ole mistään elämää suremmasta todellakaan kyse."
Oikeastaan en mutta periaate on tuo ja kun puhuu toisen suomenruotsalaisen kanssa nuo käsitteet ovat selkeät eikä niitä ymmärretä väärin.
Aivan kuten sinäkin rautaako? tulee käytännössä käytettyä käsitteitä sekaisin riippuen siitä kenen kanssa puhuu ja mistä.
Yksi nimitys jota en kuitenkaan koskaan itsestäni käyttäisi on "svensk"., vaikka sitä monet surut itsestään käyttävätkin tarkoittamatta kuitenkaan olevansa riikinruotsalaisia.
Minä olen joko "finlandssvensk", tai svenskspråkig ja usein myös finne (Ruotsissa). Maamme rajojen ulkopuolella olen "finn, finnish".
Ahvenanmaalaiset on åländare ja ruotsinkieliset ahvenanmaalaiset on ålänningar.
Suomenkieliset suomalaiset on suomalaisia ja loput on suomenmaalaisia.
J.L. Runeberg ei muuten koskaan kutsunut itseään suomenmaalaiseksi (finländare) vaan suomalaiseksi (finne).
Miksi Suomen ruotsinkieliset eivät arvosta Runebergin esimerkkiä?
"Svensk, polsk, dansk, tysk, jne. Vain suomalaiset ja venäläiset ovat poikkeuksia."
Hopsan! Tarkoitatko kansallisuuksia? Jos, niin nyt meni väärin!
Se ei ole "polsk" vaan polack, tysk ja dansk. Muita kansallisuuksia ovat belgare, färing, monegask, amerikan, italienare, spanjor, grek, argentinare, bolivian, mexikan, islänning, finne, ryss, kines, japan, holländare, brasilian, indier, nepales, tibetan, austaliensare, fransos j.n.e
Eipä noita -sk päätteisiä kansallisuuksia ole kovinkaan monta, sanoisin että ovat poikkeuksia.
Ei se ole identiteetti.! Sillä erotellaan suomenkieliset vertaa=suomalaiset , suomenmaalaiset=ruotsinkieliset ehkä myös kaksikieliset Suomessa..!
Suomenmaalainen ei ole suomalainen, niinkuin ei ole merkinällä=kotimainen vihannes yms. suomalainen vaan suomenmaalainen vihannes. Suomalainen vihannes on suomalainen vihannes. Huomaatko tämän pikkuriikkisen eron Freudenthal; han siellä taustalla kummitelee..;-) Båtrre folk..Yees
Kylläpä yhdestä sanastakin saa ideologian, jos kovasti koittaa. Asiahan ei minulle tietysti mitenkään kuulu, mutta sallikaa minun nauraa.
Saat toki nauraa, mutta mietipä nimimerkin "rautaako" vastausta seuraavaan näkemykseen:
väite: Suomenruotsalaiset ovat päättäneet vaalia ja vaatia yhteiseksi nimittäjäksemme useimmille suomenkielisille tuntematonta käsitettä "suomenmaalainen", jonka avulla meidän identiteettiämme pyritään ohjaamaan kohti Norden-henkisyyttä ja käsitystä, ettei voi olla suomalainen ja sivistynyt osaamatta ruotsia ja pitämättä yhteyksiä Nordeniin ruotsiksi.
nimimerkin "rautaako" vastaus: Jos muutat tuon muotoon "Suomalaiset ovat päättäneet....." niin silloinhan se vastaa myös todellisuutta.
Kyse on juuri tästä. On haluttu muovata meille kaikille yhteinen identiteetti, jota sitten kutsutaan "suomenmaalaisuudeksi" ja johon liittyy erinäisiä painotuksia ja sivistysvaatimuksia.
hups. En jaksanut lukea tuota väitettä niin tarkkaan. En huomanut tuota talaismistä sanahirviötä "suomenmaalainen" tuossa kaikessa muussa sopassa.
Nyt kommenttini tuhon väitteeseen on: höpöhöpö - ehkä huomenna ajatus kulkee taas vähän kirkkaampana.
talaismistä sanahirviötä "suomenmaalainen
Ai siis Tala keksi suomenmaalaisuuden ;)
"Ai siis Tala keksi suomenmaalaisuuden ;)"
Jep. tai opikemminkin penkoi historian roskakorista ja liitti sen "kielipolitiikkaan" - eli sytyttämäänsä virtuaalikielisotaansa, jossa muille jää epäselväksi missä rintamalinjat kulkevat. Siinä yhteydessä sanahirviö on propagandaväline. Arvaatko missä projektissa?
Ei ole vahinko,että ruotsinkieliset sanovat:
- en finne igen eikä en finländare igen
- finnjävel eikä finländarejävel
Noin muokataan ruotsinkielisten maailmankuvaa kielen avulla freudenthalilaisen perinteen mukaisesti.
Minun täytyy suoraan tunnustaa, ettei rajallinen käsityskykyni riitä nyt lainkaan, ymmärtämään, mistä oikeastaan on tässä dogmaattisessa väittelyssä edes kysymys.
"Minun täytyy suoraan tunnustaa, ettei rajallinen käsityskykyni riitä nyt lainkaan, ymmärtämään, mistä oikeastaan on tässä dogmaattisessa väittelyssä edes kysymys."
Kyse on siitä, että suomalaisilla (siis kielestä ja etnisestä taustasta riippumatta) on erilaisia "kansallisidentiteettejä". Sellaisia on kaikkialla maailmassa ja hyvä niin.
Meillä on kuitenkin yksi virallinen identiteetti, sellainen identiteetti, jossa molemmat kansalliskielet kuuluvat suomalaiseen sivistykseen ja yhteydet Nordeniin on lahjoitettava jokaiselle ja niitä ylläpidetään nimenomaan ruotsiksi.
"Meillä on kuitenkin yksi virallinen identiteetti, sellainen identiteetti, jossa molemmat kansalliskielet kuuluvat suomalaiseen sivistykseen ja yhteydet Nordeniin on lahjoitettava jokaiselle ja niitä ylläpidetään nimenomaan ruotsiksi. "
Se mikä kuuluu tai ei kuulu sivistykseen tuskin määrittelee identiteettiämme. Mutta kuuluminen Pohjoismaihin on itsestäänselvästi osa identitteettiämme. Jos kaikki muutamme toiselle puolelle maapalloa niin Pohjoismainen identiteettimme ehkä hitaasti hiipuu, mutta niin kauan kuin olemme maantieteellisesti näillä leveysasteilla ja jaamme samat yhteiskunnalliset ihanteet niin kuulumme Pohjoismaihin. Eikä tässäkään kieli ole ratkaisevaa. Onhan kuitenkin suomenkieli ihan toista maata kuin muiden pohjoismaiden kielet, ja kuitenkin kuulumme niihin.
"Se mikä kuuluu tai ei kuulu sivistykseen tuskin määrittelee identiteettiämme."
Jos jokin kuuluu nimenomaan "suomalaiseen sivistykseen", kyse on silloin myös oleellisesti kansalliseen identiteettiin liittyvästä asiasta.
"kuuluminen Pohjoismaihin on itsestäänselvästi osa identitteettiämme"
Kuuluminen pohjoisiin maihin kyllä - mutta pohjoismaat on usein skandinavian synonyymi ja silloin ollaan jo kaukana jokamiehen ja jokanaisen identiteetistä...
Jos ymmärrät talaismin luonteen niin ymmärrät mistä pohjimmiltaan on kyse. Mutta yleensähän talaististen väitteiden tausta jää arvailun varaan.
Olen ollut toistaiseksi niin itsekäs, että olen määritellyt itselleni oman identiteettini, joka lienee suomalainen tai vastaa useimpien suomalaisten identiteettiä. Mutta auta armias, jos joku ilkeää minulle alkaa määrittelemään, mikä minun identiteettini on. Silloin voisi syntyä identiteettikriisi minun ja esittäjän välillä.
Juuri näin, ioni, siksi tässä onkin kriisiä kerrakseen :)
Hyvä loni. Tästä on kysymys. Suomalaiselle tyrkytetään jotain haisevaa suomenmaalaisuutta. perkele. Hurraajat voivat samaistaa itsensä vaikka käkikelloksi. Se on heidän oikeutensa. Mutta älkää sekaantuko SUOMALAISEN identiteettiin.
"Koko kielipolitiikkamme näyttää nojaavan sellaiseen merkilliseen selitykseen, että Suomessa on olemassa "suomenmaalainen" identiteetti, joka yhdistää kaikkia suomessa asuvia. "
Ei suinkaan. Mutta talaismi näyttää nojautuvan siihen että hän vättää joidenkin pitävänsä itseään suomenmaalaisina. Ja näitä joitakin hän sitten "kritisoi" niin maan penteeleesti tästä suomenmaalaisuudesta, joka hänen fantasioisaan lisäksi on jotain muuta kuin suomalaisuus.
Mutta ei hätää. Koko asiahan ei oikeasti kuulu maamme kielipolitiikkaan.
"Siihen kuuluu kahden kansalliskielen osaamisen kuuluminen sivistykseen ja Norden-hakuisuus."
Tuo kuulluu kyllä ihan tavalliseen suomalaisuutteen. Meillä on kaksi kansalliskieltä, jolloin olisi outoa väittää etteivät ne kuuluisi kansalliseen yleissivistykseen. Ja Pohjoismaat, ja ehkä vielä enemmän Ruotsi, on tärkein ja läheisin viiteryhmämme.
"Milloin tämä ideologia alkoi muotoutua?"
Niihin aikoihin kun Tala löysi kanavan jota ei moderoida ja jossa eivät toimitetun median eettiset säännöt päde.
"Miten siitä on tullut virallinen "kansallinen identiteetti"? "
Siten että Tala väittää ja julistaa tuhansin spammein. Muttaman muun komppaamana.
Se mitä ja miten kirjoitat vain vahvistaa tunnetta, että suomenmaalaisuus-ideologia on oikeasti keskeinen osa ruotsinkielisten ajattelua ja että sitä todella pidetään vieläpä luonnollisena valintana kaikille tässä maassa.
Nuo Suomen maalaiset, jotka monasti ovat viljelijöitä, kertovat olevansa rannikkokaupunkilaisia.
Mitä vttua sinä sössötät? Jos suomenkielinen ei halua, että ruotsi kuuluu hänen yleissivistykseen, niin se on hänen oma asiansa.
Professori Erkki Pihkala kuvaa suomenmaalaisuus-ideologian syntyä seuraavasti:
- Ruotsin vallan aikana ja autonomian ajan alkuvuosikymmeninä kaikkia Suomessa asuvia sanottiin kielestä riippumatta suomalaisiksi, "finnar".
- Tämä ei tyydyttänyt Suomen ruotsalaisia, joten he ottivat 1800-luvulla käyttöön käsitteen "finländare".
- Ruotsinkielisemme yhdistävät käsitteen "finne" myös suomenmielisyyteen. Niinpä Hufvudstadsbladet otsikoi Snellmanista tämän 100-vuotiskuolinpäivänä (1982). "En finne som inte kunde finska".
- Ruotsin lehdistössä termit "finne" ja "finsk" voivat edelleen tarkoittaa suomalaista kielestä riippumatta.
- Suomessa vallitsee yhä tilanne, jossa [suomenkielinen väestönosa] pakotetaan pakkoruotsilla omaksumaan hallitsevan "kaksikielisen ryhmän" kieli-identiteetti.
- Suomessa on kyllä toteutettu uskonvapaus, mutta mahdollisuus saavuttaa ammatillinen tai akateeminen loppututkinto ruotsia lainkaan osaamatta on yhä unelma.
- Kaksikielisyyden selittäminen osaksi kansallista identiteettiä on nähtävä osana nykyisten ruotsinmielisten vallansäilytysstrategiaa.
- "kaksikielisyyden rikkaus" on tässä vain hurskas fraasi niin kauan kuin sitä ei toteuteta suomenkielen suhteen Ruotsissa, Ahvenanmaalla tai pienten vähemmistökielten suhteen yleensä EU-Euroopassa. Liittovaltio Sveitsinkin kanttonit ovat alueperiaatteen mukaisesti yksikielisiä.
ERKKI PIHKALA
Suomalaisuus ja suomenmaalaisuus
Esitelmä Jyväskylässä 9.4.1999
http://www.finnica.fi/seminaari/99/luennot/pihkala.htm
- Huomattuaan pienenä, alle 6%:n vähemmistönä suomen kielen osaamisen eli ns. kaksikielisyyden itselleen välttämättömäksi, ruotsinkielisemme alkoivat 1980-luvulla korostetusti vaatia suomenkielisiltä vastaavaa ruotsin osaamista.
- Suomessa ei enää ollutkaan kahta erillistä kansalliskieltä, suomi ja ruotsi, vaan kaikkien tuli perustuslakia väärin tulkiten olla kaksikielisiä, "koska Suomi on kaksikielinen maa" Ahvenanmaata lukuunottamatta.
- Kansalliseen identiteettiin kuuluisi siten ruotsin kielen osaamista, joten pakkoruotsi oli näin yhtä välttämätön kuin äidinkieli.
http://www.finnica.fi/seminaari/99/luennot/pihkala.htm
Eli suomalaiset ovat suomalaisia, kotimaiset voi olla mitä tahansa....;-)
Huvittaa tuo svenkkojen puolustelu, miksi yleensä erotellaan..? Pitäähän ankkalammikolaisen tuoteen alkuperä erotella,suomalaisiat tuotteista, freukkaa mukaillen.. Kun on monta sataa vuotta siinä käsityksessä elänyt, eihän se pois mene helpolla. Tartte kun pintaa raapaista, niin heti näkyy suomenruotsalaisten perinmäinen olemus..;-)
"Huvittaa tuo svenkkojen puolustelu, miksi yleensä erotellaan..?"
Huvittavaahan se on. Kysy Talalta miksi hän erotellee. Muuthan nimenomaan pyrkii haramaan hänen erotteluaan vastaan.
Ja siinä tapauksessa ei tarvitse edes "vähän pintaa raapia" jotta perimmäinen olemus näkyisi. Hän on jopa kerran telkkarissa kertonut oman version siitä miten hänestä tuli hän.
Siitä esiintymisestään hän ei kerskaile ympäri nettiä eikä jakele tuubitunnukisa.
Näin "rautaako?" arvelee: "Talan keksimä suomenmaalainen ei ole virallinen sana vaan "kritiikkiinsä" keksitty sanahirviö."
Nykysuomen sanakirja (1951-1961) sana-artikkelissaan "suomenmaalainen" selittää käyttöesimerkein: 1. Venäjän vallan aikana Suomessa olleista joukko-osastoista, virastoista jne. 2. Suomen maahan kuuluva tai liittyvä. (NS:n käyttöesimerkkejä): Hän [eräs Suomen ruotsalainen (!) tilanomistaja] on tyyppi suomenmaalaisesta maalaisjunkkerista (Juhani Aho). Ruotsinkielisemme käyttävät nykyään Suomen kansalaisista ja varsinkin itsestään nimitystä finländare.
Lisäksi NS näin: ruotsinmaalainen [on] 'Ruotsin ruotsalainen (varsinkin erotukseksi suomenruotsalaisesta)'.
Mlltä maistuisi tämä: ruotsalainen = ruotsinmaalainen, ruotsikko = suomenruotsalainen?
Hyvä että joku selvensi tämän, sekä myös sen että talaismi nettifennoineen ovat täysin hakoteillä.
Koko termi liittyy siis Venäjän aikaan, eikä suinkaan nykyisyyteen tai edes kielipolitiikkaan. Juhani Ahon kirjojen aiheet sijoittuvat 1800-luvulle, tai ainakin yli 100 vuotta taaksepäin nykyhetkestä. Ehkä joku joskus on kutsunut ruotsalaista tilanomistajaa Suomessa suomenmaalaiseksi. Kuinkakohan monta ruotslaista tilanomistajaa meillä on tai on ollut viimeisen 200 vuoden aikana. No ehkä muutama. Suurin osa omistajista ovat kuitenkin olleet suomalasia.
Veikkaampa että NS:n tuoreemassa vedoksessa nuokin ovat vanhentuneina poistettu. Suomenmaalainen? ruotsinmaalainen? tuntuu luonnottomalta, tekastulta. Ja siitähän suomen kieli on hyvä että harvemmin löytyy tekemällä tehtyjä sanoja.
Wikipedia: Etymologisk förklaring av ordet "finländare" [redigera]
I början på 1910-talet uppstod i Finland behov av att, på ett adekvat sätt, beteckna de olika grupperna av invånarna i landet. Begrepp som finne (finskt), finländare (finländskt) och finlandssvensk (finlandssvenskt) myntades, i deras nya betydelse, under denna tidsperiod. Dittills hade termen finne använts om alla medborgare i Finland. Debatten om termfrågan pågick ett bra tag, tills språkvetare Rolf Pippings förslag vann bifall år 1912. Rolf Pipping anses således vara den som myntat begreppen.
Det bör dock påpekas att man i Sverige inte alltid har klart för sig distinktionen mellan de ovan nämnda termerna.
Oikea kysymys olisi, milloin syntyi käsite "suomenruotsalainen". Minä en tiedä, en ole historiantuntija, mutta voisiko joku vastata?
Epäilen että käsite suomenruotsalainen syntyi samalla, kun syntyi svekomania, eli ruotsinkielisten rasistinen liike, jonka tarkoitus oli erottautua suomenkielisistä, ylentää itsensä ja vastustaa suomen kielen ja suomenkielisten tasa-arvoista asemaa ja ennen kaikkea sellaisissa opinnoissa, jotka johtivat yhteiskunnalliseen valtaan.
Suomenruotsalainen ei siis tarkoita vain ruotsia puhuvaa suomalaista, vaan "suomenruotsalainen" on identiteetti, johon olennaisena osana kuuluu ruotsin kielen ylentäminen sivistyskieleksi Suomessa vielä tänäkin päivänä, vaikka ajatus on täysin absurdi, sekä kiinnipitäminen siitä, että suomenkielisiä saa ja on toivottavaa syrjiä opinnoissa, jotka johtvat yhteiskunnalliseen valtaan.
Esim. Kanadassa ja muualla ranskakieliset ovat "Francophone", joka tarkoittaa ranskaa puhuvaa, kun taas suomenruotsalainen tulee sanoista Suomen ruotsalainen eli kuvaa suomenruotsalaisten käsitystä omasta identiteetistään.
http://en.wikipedia.org/wiki/French_language_in_Canada
Onko seuraavassa kuvattu suomenruotsalainen-käsitteen alkuperä?:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Svekomania
Jos puhutaan ranskankielisistä, niin oikeampi linkki olisi tietenkin tämä:
http://fr.wikipedia.org/wiki/Francophonie
Niin ensin Snellman toivo, että meillä olisi "yksi kieli ja yksi mieli" noin kansakuntana. Sitten Freudenthal totesi, että täällä on "kaksi kieltä, kaksi kansaa". Nykyisin nämä on yhdistetty suomenmaalaiseksi utopiaksi "olemme kaikki kaksikielisiä" ja "Nordenissa puhutaan ruotsia".
Yksi kansa, kaksi kieltä ja yksi mieli - ja mielen pitää olla svekomania, ajatuksenvapaus ei ole sallittua. Svekomania on totalitarismia ja rasismia.
Enää jää jäljelle kysymys, kuinka oleellinen osa svekomania on suomenruotsalaisuutta tänä päivänä.
"Yksi kansa, kaksi kieltä ja yksi mieli - ja mielen pitää olla svekomania"
Tämähän oli Ahtisaari-ryhmän esityksen henki...
Roskaa. Freudenthal totesi että suomalaiset ovat "erämaiden pölkkypäitä". Sanoiko Snellmann että "ruotsinkieliset ovat naisillisia puuteria ja meikkiä käyttäviä peräpoikia".
Kertokaa nyt svekot rehellisesti meille fennoille, milloin ruotsinkieliset alkoivat käyttää itsestään sanontaa "suomenruotsalainen". Te kai parhaiten tunnette oman historianne, vai...
Näin "rautaako?" arvelee nyt: "Veikkaampa että NS:n tuoreemassa vedoksessa nuokin ovat vanhentuneina poistettu. Suomenmaalainen? ruotsinmaalainen? tuntuu luonnottomalta, tekastulta."
Kielitoimiston sanakirja (2006) määrittelee näin: suomenmaalainen = Suomen kansalaisista (kielestä riippumatta). Näyte: Ruotsinkieliset suomalaiset eli suomenruotsalaiset. Ja edelleen näin: ruotsinmaalainen = ruotsinruotsalainen, riikinruotsalainen (varsinkin erotukseksi suomenruotsalaisesta).
Sanat ruotsalainen ja ruotsikko ovat näppäriä sanoja erottamaan ruotsinruotsalainen ja suomenruotsalainen toisistaan. NS määrittelee: ruotsikko = suomenruotsalainen, ruotsinmielinen. Pari näytelausetta: Hän on Pohjanmaan ruotsikko. Paikkakunnan ruotsikot osaavat täydellisesti suomea.
Nettisuom. (-fenno) 6.9.2011 23:02 näin: "Näyte: Ruotsinkieliset suomalaiset eli suomenruotsalaiset."
Piti olla: "- - Ruotsinkieliset suomenmaalaiset - -."
Nyt lisään tämän: ruotsikko = ruotsinkielinen suomenmaalainen. Kätevän lyhyt ja naseva on tuo ruotsikko-sana erotukseksi ruotsalaisesta eli ruotsinruotsalaisesta. Kysymys "Onko hän ruotsalainen vai ruotsikko?" on lyhyydessään näppärämpi kuin "Onko hän ruotsinruotsalainen vai ruotsinkielinen suomenmaalainen?"
Takanahan on se ruotsinkielisten halu saada Suomi takaisin Ruotsille.
Rkp:n ja sen rahoituksen perimmäinen tarkoitus on muuttaa Suomen alue kokonaan ruotisnkieliseksi ja saattaa suomenkieliset vähemmistöasemaan, kuten Ruotsissa.
"Svenska folkpartiet" kertoo kaiken: Ruotsalainen kansanpuolue.
Mihinkökäköhän "ruotsalainen" muuhun viittaa kuin Ruotsiin ja sen kieleen?
Sanaan "svensk" ei todellakaan sisälly yhtään suomea puhuvaa suomalaista.
(Ja miten Rkp huusikaan, kun Perussumalaiset otti käyttöön englannin The Finns. Thors alkoi kaivella lakeja. Ei löytänyt estävää, tosin.)
Radio Vega ja muu Rkp-media käyttää sanoja finländsk/finsk rasistisesti. Finsk on käytössä, kun urheilija häviää tai on muuta negatiivista kerrottavaa suomalaisesta ja Suomesta. Kun puhutaan juoppudesta(ja se on usein Vegan aiheena) on käytössä sana finsk ja finnehän se on se juoppo. Finländskiin vaihdetaan kun on positiivista, jos sattuu joku voittamaan urheilussa tai ulkomailla kehutaan Suomea..
Urheilussa tämä erottelu on ollut räikeää.
Ennen vaaleja radio Yle:n ruotsinkielisessä urheilutoimituksessa tehtiin päätös, että luovutaan kokokaan sanasta finsk. Ilmeisesti Pakkoruotsi-illassa olleen urheilutoimittajan ehdotuksesta ja että rkp saisi ääniä.
Siitä on sittemmin lipsuttu.
HBL on räikein tässä erottelussa nykyään. Sen urheilusivut ovat silkkaa suomalaisuuden(finsk) solvaamista.
Suomi-Ruotsi-maaottelussa tullaan taas yltämään uusiin rasistisiin korkeuksiin siellä HBL:ssä.
Yle:n ruotsinkielisissä viihde- ja keskusteluohjelmissa on selkeänä sääntönä, että ainakin kerran ohjelman aikana mainitaan sanat finsk tai finne, ja niihin liitetään jokin halventava stereotypia tai tapaus. (Esim. Eftersnack, Fritt fram ja Stan Saanilan puheohjelmat, Kaffekvarnen)
Sanojen erottelulla tehty rasistinen käytäntö on vakiintunut, meikä sitä saa pois.
Ruosissa eivät ruotsalaiset tee eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Siellä ei juuri tiedetä sanasta suomenruotsalainen. siellä vain ajatellaan, että ovatpas jotkut oppineet hyvin ruotsia, vaikka puhuvat hieman oudosti.
Kahden ruotsinkielisen sanan epämääräisyys on keino, jolla Rkp ja sen media ylläpitää rasistista vihapuhetta suomenkielisistä, suomalaisista.
Tästä aseesta Rkp ei todellakaan aio luopua.
"Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi on Outi Lepolan vuonna 2000 ilmestynyt väitöskirja. Tutkimus on ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden seuran painamana kirjana. Lepola tutkii Suomen maahanmuuttopolitiikkaa eduskunnan päätösten kautta. Ajanjaksona ovat vuodet 1988–99, jolloin maahanmuuttajien määrä alkoi Suomessa kasvaa. Lepolan mukaan eduskunnassa käydyt keskustelut ovat irrallaan lakien sisällöstä. Lakien muutokset ovat johtuneet Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi. Lakeja käsiteltäessä eduskunnassa kansanedustajat ovat voineet tulla esiin julkisuudessa ja esittää omia kantojaan äänestäjille.[1][2]
Lepolan tarkoituksena on vastata kysymykseen, millä ehdoilla ulkomaalaisesta voi tulla suomalainen. Julkisessa keskustelussa esimerkiksi Suomen kansalaisuus ei ole välttämättä sama asia kuin suomalaisuus. Lepolan mukaan suomalaisuuden käsite on sidoksissa kansalliseen pohjaansa, ja maahanmuuttajat jäävät käsitteen ulkopuolelle. Lepola kysyy, onko sanaa joka kattaa kaikki Suomen asukkaat. Sellaiseksi hän esittää sanaa 'suomenmaalainen'.[1] Lähellä olevia sanoja ovat uussuomalainen ja siirtolainen[3].
[muokkaa]"
Käännöksen termille "suomenmaalainen":
Ei yhtään
Käännökset ruotsinkieliselle termille finländare:
tanskaksi: finne
saksaksi: Finne, Finnin, Finnländer
englanniksi: Finn
espanjaksi: finlandés, finlandesa
viroksi: soomlane, soomlanna
suomeksi: suomalainen, suomalainen ihminen, suomen kansalainen
ranskaksi: Finlandais, Finlandaise, Finnois, Finnoise
liettuaksi: suomis
hollanniksi: Fin, Finse
puolaksi: Fin, Finka
portugaliksi: filandesa, finlandês
venäjäksi: финка, финн, финн m финка
ruotsiksi: finländare, finländska, finlänning, finne, finska
Se oli kuolevan ja katoavan Ruotsin viimeinen säälittävä keino pitää kiinni menneisyyden "suuruuden ajasta". Ja nyt kun vironruotsalaisia ei enää ole kuin muutama jossain homeisessa mökissä yrittää Ruotsin valtio pitää kiinni siitä entistä kovemmin sekaantumalla Suomen sisäisiin asioihin.
Sisällissodan jälkeinen aika
Pipping palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet komennettiin 25. kesäkuuta 1918 ja lopulta siirrettiin 9. lokakuuta 1918 Suomen senaatin sota-asiaintoimituskuntaan. Hän toimi Sotaministeriössä esittelijänä ja oikeudellisen osaston I toimiston päällikkönä. Myöhemmin hän hoiti samaisia tehtäviä oikeudellisen osaston lakkauttamisen jälkeen virkamiehenä ja vuodesta 1927 alkaen esittelijäneuvoksena. Hänet nimitettiin Puolustusministeriön esittelijäneuvokseksi 27. kesäkuuta 1928 alkaen. Pipping toimi talvi- ja jatkosodan aikana ja aina vuoteen 1951 saakka puolustusministeriön hallitusneuvoksena, jonka jälkeen hän toimi Tammisaaren Ängholmissa Ab Ängholmin toimitusjohtajana. Hänet on haudattu Tammisaareen.[3][4]
[muokkaa]Luottamustoimet
Pipping toimi Sotaylioikeuden sotilasjäsenenä vuosina 1919–1920 ja vuonna 1919 sotilasasiaintuntijana eduskunnan käsitellessä lakiehdotuksia, jotka koskivat uutta sotilasrikoslakia sekä lakia sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä. Hän toimi myös niin sanotun Holman komitean jäsenenä vuonna 1924 ja tapaturmalautakunnan vakinaisena jäsenenä vuosina 1932–1935. Hän toimi Vakuutusneuvoston sotilasjäsenenä vuosina 1938–1952.[3][4]
kotus. fi ei vielä ole sanakirjassaan ymmärtänyt, että sana "finländare" on kielipoliittisesti latautunut.
Ruotsinkielisten vastareaktio fennomanialle.