poikani on kohta 10.v.hän syntyi avioeron aikana,joten vauva-aika on ollut vaikea. hän kasvoi äitin pikku-poikana,hänellä on myös sisko joka on nyt 12.v. kun poikani oli viisi vuotias,sain kaksoset uuden miehen kanssa.siitä alkoi "erille kasvaminen".hänellä on ns. vaikea suhde isään,jos sitä siksi voi edes kutsua. muutimme helmikuussa,joka oli kaikille iso muutos,hänen siskolla menee todella hyvin,olen ylpeä hänestä,mutta mun sydäntä särkee kun poikani kohdalla asiat on toisin.koin todella suuren järkytyksen keväällä kun yllätin hänet pojan kanssa joka poltti tupakkaa.on esiintynyt näpistelyä omasta lompakosta ja kaiken huipuksi poliisit toivat hänet kotiin,kun oli näpistellyt! tämä poika pelkää vielä pimeää,haluaa minun usein tulevan hänen viereen nukkumaan,ja on niin pieni,kun yritän puhua,turhaudun koska ei 10-vuotias vielä asioita ymmärrä.... olen toivoton,mutta en niin että jäisin rypemään,haluan apua poikani suhteen,koska uskon että tämän saa jätettyä taakse.toivon kokemusta äideiltä miten ihmeessä on selvitty,itse otan asian aika rankasti.tiedän että on hyvä ottaa yhteyttä perhe-ja kasvatusneuvolaan, mut silleen henkisesti.syytän luonnollisesti itseäni ja mikä tilanne silloin oli,en nauttinut raskaudesta.
suuri sydämminen poika!
jadelyyn
0127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.