Numeroitu konjakki -70-luvulta

Numero on tuotenumero ei mitään muuta. Alkon maahantuomaa ja pullottamaa konjakkia.

70-luvun halpa konjakki - jos joku intomieli innostuu voit saata 50€, keräilyarvoa tuskin tulee aivan pian.

Toinen tosi asia on se, että konjakki ei vanhene/kypsy lasipuollossa vaan tynnyrissä. Eli 70-luvun konjakki maistuu nyt samalta kuin ostaessa.
Ei välttämättä huonoa, mutta ei mitään ns. laatukonjakkia. Rahallinen arvo on aika vaatimaton, ehkä mainittu 50€ voi olla aika lähellä totuutta.

Toisaalta, keräilijät ovat joskus sen verran hulluja, että saattavat maksaa paljonkin jostakin sellaisesta, joka heiltä puuttuu. Tai joku haluaa maistaa silkasta uteliaisuudesta... seuraavalle voisi yrittää myydä:

http://www.finestandrarest.com/

Ko. konjakkia tilattiin ainakin 70-luvun lopulla Suomen ulkomaan edustustoihin ja se tunnettiin niissä Alkon mustaleimakonjakkina. En tullut perehtyneeksi eikö sitä todella myyty tuohon aikaan Alkon myymälöissä. Niin nimittäin minulle kerrottiin, ettei sitä muualta löytynyt kuin edustustojen edustusjuomien varastoista. Itselläni on tuota mustaleimaa yksi avaamaton pullo. Hinnasta en osaa kertoa mitään. Muistaakseni ei mikään hullumpi - konjakiksi. Pehmeä, ei missään tapauksessa halpiskonjakkien tikkuinen maku.

Alkon tuotenumerot olivat aikoinaan lyhyempiä. Tuon Alkon pullottaman VSOP-konjakin tuotenumero oli tosiaan noinkin lyhyt, 076. Koskenkorva oli muistaakseni 013 ja Dry Vodka 015. Nykyisinhän Alkon tuoteluettelon tuotenumerot ovat 6-numeroisia.

Nykyisin Alko toimii enää jakelu- eli jälleenmyyntiyhtiönä. Valmistus-, maahantuonti- ja pullotustoimintoja hoitaa toinen valtionyhtiö Altia.

Altian nykyisin pullottama ranskalainen Monopol V.S.O.P. voisi olla jokseenkin vastaavaa kuin tuo 1970-luvun ”Alkon veeäsoopee” eli ”Musta Surma” eli ”Musta Monopoli” oli. Maksaa Alkossa uusimman hinnaston mukaan 39,90 € (0,7 litran pullo).

Tuon konjakkisi arvo on tuskin noussut muutaman vuosikymmenen säilytyksessä miksikään, mutta en usko sen myöskään mitenkään pilantuneen. Pullossahan nuo väkevät alkoholijuomat eivät enää kehity samaan tapaan kuin tynnyrisäilytyksessä.

Omakohtainen muistelus sallittaneen:

Olin intissä 1969–1970. Aivan alokasajan lopulla sairastuin flunssaan. En tohtinut mennä ilmoittautumaan sairastuvalle, koska olisin joutunut varuskuntasairaaan petiin muiden lähtiessä lomalle. Horjuin päivän rivissä kunnon kuumeessa ja pääsin kuin pääsinkin illalla kolistelemaan junalla pari sataa kilometriä kotiin.

Isäni löysi kaapistaan minulle lääkettä: juuri samaa Alkon V.S.O.P.-konjakkia! Hän tekaisi minulle pitkään lasiin tosi tujakan konjakkitotin: kuumaa vettä, sokeria ja reilusti konjakkia. Huitaisin huikan huiviini ja painuin pehkuihin – ja aamulla flunssani oli kummasti helpottanut!