Eli olen 168/46 tällä hetkellä ja no, kaipa yrritän parantua. Harmi vaan, että yrittäminen ei aina riitä jos ei onnistu. olen sairastanut anoreksiaa 2 ja puoli vuotta ja olen täysin hukassa itseni ja normaalin elämän kanssa. kehonkuva on jotain aivan muuta kuin todellisuudessa olen, sen tiedänkin kun joka kerta peilistä näkyy eri ihminen mielialojen mukaan. Ensin tuntuu että ehkä tässä ollaan ihan sopivan kokoisia, vähän varaa lihoakin, mutta sekunnissa olo tuntuu taas järkyttävän lihavalta ja haluaa vain laihtua sellaiseksi kuin muut.
se on varmaan tuttua kaikille tervehtyville, mutta miten ihmeessä siitä pääsee yli??? ensin ajattelen, että tänään syön normaalisti ja sitten huomaan taas laihduttavani. Ja se iänikuinen kaloreiden laskeminen.......!!!! se tuntuu vainoavan joka hetki, vaikka kuinka yrittäisi lopettaa. taas huomasin miettiväni ja suunnittelevani että tänään syön 1500 kcal. Liikaa vai liian vähän? ei mitään käsitystä.. kävelin kohti kauppaa mutta käännyin takaisin niin voin myöhemmin syödä ja " säästän kaloreita myöhemmäksi". Säälittävää!!!! mutta en halua olla tälläinen, läskit tuntuvat joka paikassa ja joku kehtaa väittää minua hoikaksi!
Kuukautiset olleet poissa ties kuinka kauan, mutta kuitenkin tunnen ylpeyttä siitä..??? mitä ihmettä? silti haluaisin ne takaisin, kai. Ja taas sorrutaan laihduttamaan, vaikka järki sanoo muuta.. kierre jatkuu ja jatkuu ja jatkuu!!
Jos joltain liikenisi apua niin olisin kiitollinen :) niin, ja osastohoito käyty läpi, mutta ei se pakkosyöttö ja lihotus auta.. Se on siellä pääkopan sisällä, mutta kun ei itsekään onnistu niitä ajatuksia muuttamaan vaikka haluaisi?!
Kuinka paljon tänään uskallan syödä? mitä jos joudun huomenna syömään liikaa? ja ne kalorit, se on niin pään sisällä, kaikki ruoat, että haluamattakin laskea numerot ynnäytyvät yhteen.. Huoh :( pääseekö tästä ikinä?
se on varmaan tuttua kaikille tervehtyville, mutta miten ihmeessä siitä pääsee yli??? ensin ajattelen, että tänään syön normaalisti ja sitten huomaan taas laihduttavani. Ja se iänikuinen kaloreiden laskeminen.......!!!! se tuntuu vainoavan joka hetki, vaikka kuinka yrittäisi lopettaa. taas huomasin miettiväni ja suunnittelevani että tänään syön 1500 kcal. Liikaa vai liian vähän? ei mitään käsitystä.. kävelin kohti kauppaa mutta käännyin takaisin niin voin myöhemmin syödä ja " säästän kaloreita myöhemmäksi". Säälittävää!!!! mutta en halua olla tälläinen, läskit tuntuvat joka paikassa ja joku kehtaa väittää minua hoikaksi!
Kuukautiset olleet poissa ties kuinka kauan, mutta kuitenkin tunnen ylpeyttä siitä..??? mitä ihmettä? silti haluaisin ne takaisin, kai. Ja taas sorrutaan laihduttamaan, vaikka järki sanoo muuta.. kierre jatkuu ja jatkuu ja jatkuu!!
Jos joltain liikenisi apua niin olisin kiitollinen :) niin, ja osastohoito käyty läpi, mutta ei se pakkosyöttö ja lihotus auta.. Se on siellä pääkopan sisällä, mutta kun ei itsekään onnistu niitä ajatuksia muuttamaan vaikka haluaisi?!
Kuinka paljon tänään uskallan syödä? mitä jos joudun huomenna syömään liikaa? ja ne kalorit, se on niin pään sisällä, kaikki ruoat, että haluamattakin laskea numerot ynnäytyvät yhteen.. Huoh :( pääseekö tästä ikinä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En osaa sua neuvoa vaikka haluaisin. =C
Itse olen anoreksiaa sairastanut noin seitsemän vuotta, olen saman pituinen kuin sinä ja painoa tänä aamuna 37,7.
Olen hoidosssa, saan terapiaa. Mutta; en asu Suomessa! Täällä saan todella hyvän asiantuntija-avun. Käyn erään ison sairaalan syömishäiriöpolilla avohoidossa, koska osastoa on kaksi kertaa kokeiltu, en pysty siellä olemaan.
Nyt käyn psykologilla 2 x viikossa ja olen syömishäiriöisiin erikoistuneen endokrinologin seurannassa.
Piti vain kirjoittaa kun VI-TUT-TAA rankimman kautta tuo SAA-TA-NAN meininki Suomessa!!!! Pakkosyöttöä ja heitteillejättöä, apua saat polvillaan rukoilla ja mitä se "apu" sitten on!!!???
Olen samaa mieltä, mitä hyödyttää lihottaa anorektikko vaikka viiskymmentä kertaa normaalipainoiseksi ja yli, ei se pää sillä parane!!!! Ei muuta kun kahta kauheempi laihdutus heti kun mahdollista!!! Suomessa ei tajuta kirpunPASKAN vertaa syömishäiriöisten hoidosta eikä haluta tajuta!!!
Luen täältä ja muualta koko ajan miten epätoivoiset ihmiset kertoo hirvittävistä elämäntilanteistaan, ja sitten takana seisoo kilometrien jono nuoria ja vanhempiakin likkoja JOTKA HALUAA ANOREKSIAN TAI BULIMIAN kun se on niin ihanaa ja sitten ollaan niin seksikkäitä ja kauniita ja elätään jossain Hollywoodin unelmamaailmassa!
Miksi tähän asiaan ei siellä millään lailla puututa eikä haluta puuttua!!!???
Miksi noin paljon epäinhimillistä tuskaa johon KUKAAN EI HALUA PUUTTUA?
Itse olen niin loppumattoman kiitollinen etten asu siellä enkä kyllä koskaan tule asumaan! Mun myötätunto on teidän sairastuneitten puolella, se vaan mitään ei auta, ikävä kyllä..= C
eka täytyy lihottaa, että aivot toimis taas normaalisti ja potilas alkais itse taas ajatella järkevämmin. Aliravitsemus sumentaa ajattelukykyä. Sitten perään paljon intensiivistä terapiaa ja muuta, kun aivot taas jaksaa virkeänä ottaa avun vastaan.
Tiiätkö sen syömishäiriöklinikan kokkolassa..? Siellä olin vuoden päivät mutta parannuin. :D
Itse olen siellä 38 kg ja sairaalassa käynyt, 11 kuukautta olin psykiatrisella osastolla ja ei muuta kuin sitä ruoan tuputtamista, sillähän kaiken pitäisi selvitä.. :/ nyt olen painon onnistunut kuitenkin vielä pitämään, vaikka koko ajan mieli taistelee vastaan.. :(
:)