Mies/nainen, tunnustaisitko kumppanillesi, että et (enää) kykene kiihottumaan tästä /et koe seksuaalista vetovoimaa kumppaniasi kohtaan? Etenkin, jos olet aviossa ja liitto ja kumppani on muuten hyvä ja luotettava etkä haluaisi erota.
Syynä voi olla, muun muassa ettet yksinkertaisesti pidä kumppanisi ulkoista olemusta tai vartaloa seksuaalisesti kiihottavana.
Voiko eron uhka olla niin pelottava, että valehtelet vaikka kuinka kieltääksesi asian, jos kumppanisi kysyy, onko ongelmaa?
Nimittäin, epäilykseni ovat heränneet (muuten jotakuinkin hyvässä suhteessa), koska 1) edes luonnollinen katse vähäpukeisissa tilanteissa puuttuu. Ikään kuin pelkäisi, että silmät paljastavat ja tietysti se yksi juttu ja 2) aloite seksiin tulee usein kumppanini oltua "yksin", tarkoittaa että minä olen ollut ulkona piipahtamassa tai toisessa huoneessa puuhamassa jotain. Harvemmin tulee aloitetta yhdessäolon ja esimerkiksi sohvalla rentoutuessamme. Minä olen lakannut aloitteet, koska en koe halua seksiin, koska en koe itseäni haluttavaksi hänen silmissään (joita harvoin näen vähäpukeisessa tai alastomassa vartalossani ja joissa harvoin, jos koskaan, näen halua, tai edes sen pilkahtamista. Ehkä liikaa vaadittu.
Olen kysynyt; turhaa. Suuttuu ja kieltää asian ehdottomasti. Plus miinus nolla.
Syynä voi olla, muun muassa ettet yksinkertaisesti pidä kumppanisi ulkoista olemusta tai vartaloa seksuaalisesti kiihottavana.
Voiko eron uhka olla niin pelottava, että valehtelet vaikka kuinka kieltääksesi asian, jos kumppanisi kysyy, onko ongelmaa?
Nimittäin, epäilykseni ovat heränneet (muuten jotakuinkin hyvässä suhteessa), koska 1) edes luonnollinen katse vähäpukeisissa tilanteissa puuttuu. Ikään kuin pelkäisi, että silmät paljastavat ja tietysti se yksi juttu ja 2) aloite seksiin tulee usein kumppanini oltua "yksin", tarkoittaa että minä olen ollut ulkona piipahtamassa tai toisessa huoneessa puuhamassa jotain. Harvemmin tulee aloitetta yhdessäolon ja esimerkiksi sohvalla rentoutuessamme. Minä olen lakannut aloitteet, koska en koe halua seksiin, koska en koe itseäni haluttavaksi hänen silmissään (joita harvoin näen vähäpukeisessa tai alastomassa vartalossani ja joissa harvoin, jos koskaan, näen halua, tai edes sen pilkahtamista. Ehkä liikaa vaadittu.
Olen kysynyt; turhaa. Suuttuu ja kieltää asian ehdottomasti. Plus miinus nolla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi olla vaikea tunnustaa koska ei halua loukata. Oletko muuttunut kropaltasi, lihonnut, laihtunut tms?
Voi teillä olla ongelmia sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Jos oikeasti on vetovoimaa sekä henkisesti että fyysisesti niin kyllä molemat haluavat myös seksiä!
Kaikkihan me vanhenemme ja muutumme, molemmat puolisot. Toinen asia on sitten se jos toinen antaa itsensä lösähtää syyttä. Molempien on kyllä tärkeätä pitää huolta itsestään, eikä pelkästään perheestä, vaikka niin varmaan jossain vaiheessa käy kun lapset pieniä yms. Tällaisina tiukkoina vuosina molempien pitäisi antaa toisilleen aikaa huolehtia itsestään, kuntoilla jne. Ei se ole vain miehen etuoikeus! Pitää olla itsekäs tässä mielessä.
Koska seksuaalisuus pohjautuu suvunjatkamisviettiin jossa vahvimmat (kauneimmat) yksilöt löytävät kumppanin niin kyllä luontaisesti yksilöt jotka ovat fyysisesti vetovoimaisia saavat aikaan seksuaalista vetovoimaa. En tällä tarkoita että hypättäisiin joka oksalla, mutta pelkkä ystävyys ja kumppanuus ei ehkä saa aikaan seksuaalista halukkuutta. Hellyyttä ja ystävyyttä ehkä kyllä.
Ja jos miehellä ei tee mieli seksiä niin voi tulla tarve pakoilla, välttää seksiin johtavia tilanteita jne. Voihan tulla ikävä tilanne jossa pitäisi tehdä mieli mutta ei teekään. Se on aika hankala tilanne puolisoiden kesken.
Ja jos mies löshtää ulkoisesti niin varmaan naiselle tulee yhtälailla pakoilun tarve.
Sorry inhorealistisuuteni.
Turha sitä on porata että olen epähaluttava jos itse on plösähtänyt miehenä tai naisena ja on ennen ollut sporttinen. Ymmärrettävästi kumppania ei nappaa välttämättä seksitouhut jos toinen lihoo joku 30 kiloa vuodessa ja loppua ei näy. Se ei ole mikään syy heittää rokuliksi kun on lapsia ja mäntätä sohvalla ruokaa sumopainijan tai hylkeen näköisena ja likaisena.
Olen noin 30 vuotias mies. Tunnustin juuri vaimolleni että hän ei osoita seksuaalista vetovoimaa minua kohtaan.
En usko että mitään eron uhkaa on jos vaimo ymmärtää ahdinkoni. Olen terve, hyväkuntoinen, en ihan tumpelo sängyssä, penis on yli keskiverron mittainen/tarpeeksi paksu, en myöskään ole hemmetin ärsyttävä, en ole juoppo, en ole seksimaanikko, en ole narsisti,..
Luonnollisesti vaimo ei kysynyt onko ongelmaa kun hänen mielestään minä vain kiukuttelen kun en saa seksiä silloin kun haluan. Nähtävästi hänelle ei vain ole sopinut taas viimeiset pari viikkoa :) Se on siis kiukuttelua kun kyselen yhteistä aikaa parin päivän välein. Kiirehän hänellä on tietokoneella, kaveriensa kanssa jutellessa netitse, nukkuessa aamulla ja päivällä työtä kun hänellä ei ole. Vissiin yöt hänelle saattaisivat käydä, mutta ikävä kyllä minun on nukuttava jotta jaksaisin olla töissä. Valvon siis joka päivä noin yhteen yöllä, mutta tämä on vaimolle varmaan liian aikaisin :)
Minun silmissäni vaimoni on ihan yhtä haluttava kuin 7 vuotta sitten ja en minä romanttisia lahjoja piruuttanikaan osta.
_____________________________________________________________
Sitä en osaa sanoa onko vaimollani niin paska itsetunto että seksiinkään hän ei pysty. Jos joku nainen näkee itsensä luotaan työntävänä läskipallona joka on vähän valittaja luonne, niin miksi ei sitten tee mitään muutosta.
Asiasta on kirjoitettu kirjoja, en valitettavasti nyt nimeä muista, viime talvena luin yhden. Kysy kirjastosta tai kirjakaupasta!
Naisten haluttomuus on todella yleistä. Lööpeissä ehkä näkyy puutteessa kärventelevät varatut naiset. Useammin lienee suhteen vakiintuminen ja arjen haasteet vievät naiselta halut osittain tai kokonaan, tilapäisesti tai pysyvästi. Rakastumisen hormonihuumassa seksipetona näyttäytyvä nainen voi olla muutaman vuoden päästä jotain ihan muuta.
Itse ennen olin sitä mieltä, että on oikeus olla haluamatta. Kirjan luettuani tulin toiselle päälle. Pariskunnat tekivät kirjassa kompromisseja: useammin kuin haluton osapuoli haluaa, mutta harvemmin kuin runsaasti haluava. Näin suhteen laatu parani.
Seksin suhteen pitää tehdä selkeä sopimus. Kuinka usein, milloin, miten. Silloin naisen ei tarvitse karttaa koko ajan miehen kosketusta, ja mies tietää saavansa. Se kirjailija oli muuten australialaisnainen, seksiterapeutti, jos oikein muistan.
"Luonnollisesti vaimo ei kysynyt onko ongelmaa kun hänen mielestään minä vain kiukuttelen kun en saa seksiä silloin kun haluan. Nähtävästi hänelle ei vain ole sopinut taas viimeiset pari viikkoa :) Se on siis kiukuttelua kun kyselen yhteistä aikaa parin päivän välein. Kiirehän hänellä on tietokoneella, kaveriensa kanssa jutellessa netitse, nukkuessa aamulla ja päivällä työtä kun hänellä ei ole. Vissiin yöt hänelle saattaisivat käydä, mutta ikävä kyllä minun on nukuttava jotta jaksaisin olla töissä. Valvon siis joka päivä noin yhteen yöllä, mutta tämä on vaimolle varmaan liian aikaisin :)"
Sama ongelma likkakaverin kanssa.
Naiset ovat alkuun niin mielinkielin ja halukkaita. Sitten kun ovat miehen saaneet ja muutaman muksun niin sen jälkeen omassa miehessä ei kiinnosta muu kuin hänen kukkaronsa. Tarkoitan siis rahapussia.
Siis se on juurikin noin. Olen tuon ihan henkilökohtaisesti kahteen kertaan todennut. Kolmatta kertaa ei tule, koska laitatin "putket" poikki ja olen siirtynyt irtonumeroiden käyttäjäksi. Tulee helvetin paljon halvemmaksi.
Olen eronnut jokin aika sitten, enkä kyennyt tunnustamaan että koin miehen vastenmielisenä. Tilanne ajautui niin pahaksi lähinnä siksi, että miestä kiinnosti vain oma nautintonsa ja se, että "saa" tarpeeksi. Ja minä suostuin, vaikka usein teki jopa kipeää, koska en oikeasti halunnut, enkä kroppaani siihen pystynyt yrityksistäni huolimatta pakottamaan.
Sen voin sanoa, etten ikinä enää moiseen alistuisi. Aloittajalle ja muille kaltaisilleen sanoisin, että kannattaisi oikeasti istua kumppanin kanssa alas ja vaikka pakottaa se puhumaan, sanoa, että sinä koet tämän asian ongelmaksi. Mutta silloin kannattaa varautua myös siihen, että kuulee itsestään vähemmänkin imartelevia mielipiteitä.
Tottakai vastaisin rehellisesti. Mutta tällähän ei ole yhtään mitään väliä. Vastauksen arvo kysymykseen (ja täten kysymyksenkin) arvo on täysi nolla; et ole suhteessa kanssani.
Itse olen 60v. nainen. Pidän itsestäni huolta, kuntoilen, olen normaalissa painossa. Meikkaan ja pukeudun naisellisesti. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni ja mieheeni. Ja mieheni minuun. Mutta mutta...joskus liikekeskuksissa huomaan, että monesti pariskunnista juuri se nainen/vaimo on ylipainoinen, rupsahtanut, hoitamaton. Mies saattaa olla kovinkin hyvinhoidetun oloinen. Jään miettimään, miten ihmeessä niin on käynyt, eikö nainen huomaa mitään, eikö välitä itsestään ja/tai puolisostaan? Uskon, että miehensäkin olisi ylpeä hyvinhoidetusta puolisostaan. Toki näkee myös päinvastaisia pariskuntia, mutta useimmiten juuri em kertomallani tavalla.
Ei ihme, että miehet lakkaavat sänkyelämän tai hakeutuvat muualle sitä viettämään.
Ap: kaikki kirjoitukset ovat kiinnostavia, erilaisia näkökulmia. Siellä yksi kirjoitti, että "Jos oikeasti on vetovoimaa sekä henkisesti että fyysisesti niin kyllä molemmat haluavat myös seksiä!" Olen itse samalla kannalla. Olen vain miettinyt oman kumppanini suhteen, että luontainen vetovoiman puute ei varmaan johdu edes lisäkiloista, koska näin jälkiviisaana tiedostan, että kun olin hoikempi, niin samaa luokkaa oli vetovoima tai kiinnostus hänen puoleltaan. Sitä ei silloin halunnut katsoa totuutta silmiin.
Tarkoittaako tämä sitä, että kumppania valitessa ei ole syytä väheksyä fyysisen vetovoiman merkitystä? Jos edes pikkuisen tuntuu väärältä, niin sitä kannattaa kuunnella. Jos vetovoima kumppaniin ontuu, niin katse pysyy harhailevana. Toisaalta taas, toisen ulkonäköön ihastuminen voi olla lyhytkestoista, mitä rakkauteen tulee.
Kyllä se niin on, että kun toista rakastaa, niin toinen on omissa silmissä kaunis. Minusta on parempi erota kuin pysyä yhdessä, jos "ongelma" alkaa olla hyvin näkyvä.
Niin naiselle kuin miehelle, toisen sanaton viestintä; eleet, ilmeet ja se, mitä vaistoaa, alkavat viedä oman suuren tilan parisuhteessa. Luottamus ja läheisyys rakoilevat. Oma minäkuva alkaa muuttumaan kielteiseksi, koska alkaa näkemään itsensä "rakkaansa" silmin: huonona ja rumana. Toisin sanoen, koko kielteinen vuorovaikutus tällä alueella alkaa lyödä leimaansa psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.
Totta helvetissä on parempi erota. Jotain on vialla, jos sitä itse suoraan sanottuna yllättyy, kun huomaa vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Näin on tapahtunut minulle. Olen alkanut nähdä ja kokea itseni sellaisena, mitä kumppanini katseesta ja sanattomasta viestinnästä koen: on syntynyt uusi minä. Nyt olen alkanut huomata, että se on vääristynyt kuva itsestäni. Tajuan, miten väärin on itseä kohtaan pysyä passiivisena siinä, että katsoisi tosiasioita silmiin ja uskoisi omaa kokemustaan. Jotain mättää ja pahasti, jos alkaa muuttua joksikin, mitä ei ole. Tässä vaiheessa on tajuttava ottaa vastuu omista ratkaisuista.
Pitää tuntua hyvältä sydämessä ja silmissä, kun toista katsoo ja kun toinen katsoo, se on rakkautta.