YRITÄN YRITÄN YRITÄN syödä enemmän, oon nuori kasvuiässä, ja haluaisin kasvaa vielä _ainakin_ 7cm, mieluusti vaikka 12cm. Silti syöminen vaan ahdistaa niin penteleesti! Osa musta haluaa syödä, ja ruumiillisesti tulee paljon parempi olo, ja en edes ahmi, niin en liho. Oikeastaan vaikka ensiksi kalorien lisäys lihotti vähän, se on alkanut taas laskea, eli en syö yli kulutukseni. Eli tämä on sitten "terveellistä laihtumista". En vieläkään kyllä syö läheskään normaalisti, vaan noin. 1000kcal päivässä. Silti tuokin määrä ahdistaa hirvittävästi! Pitäisiko luovuttaa, ja syödä taas noin 200kcal päivässä, vai koittaa voittaa tuo ahdistus, ja jatkaa 1000kcal linjalla? Tiedän että pitäisi syödä enemmän, ja laihtuisin vaikka söisin 1700kcal, koska peruskulutukseni on 1800kcal, mutta tämä ei ole nyt laihtumisesta, vaan siitä syömisen jälkeisestä ahdistuksesta. Pitäisikö yrittää parantua, vai vain koittaa syödä lisäravinteita ja tyytyä siihen 200kcal.
Jokatapauksessa haluaisin laihtua vielä, ja en ole alipainoinen, ja vaikka olenki useiden mielestä jo aika "sopusuhtainen", ei ole terveydelleni mitenkään vaarallista jos pudottaisin vielä montakin kiloa. Liian vähäinen syöminen taas ei varmaankaan ole niin terveellistä. Mutta olen melkein varma, että kun olen tavoitepainossani, voisin SITTEN syödä enemmän! Mutta anoreksia on petollinen sairaus... En ehkä kasvaisi enää pituutta, ja mikään ei takaa että todellakin pystyisin syömään vaikka olisinkin 10kg kevyempi...
Jokatapauksessa haluaisin laihtua vielä, ja en ole alipainoinen, ja vaikka olenki useiden mielestä jo aika "sopusuhtainen", ei ole terveydelleni mitenkään vaarallista jos pudottaisin vielä montakin kiloa. Liian vähäinen syöminen taas ei varmaankaan ole niin terveellistä. Mutta olen melkein varma, että kun olen tavoitepainossani, voisin SITTEN syödä enemmän! Mutta anoreksia on petollinen sairaus... En ehkä kasvaisi enää pituutta, ja mikään ei takaa että todellakin pystyisin syömään vaikka olisinkin 10kg kevyempi...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Syömisen jälkeisestä ahdistuksesta voi parantua vielä. Suhde ruokaan voi muuttua normaaliksi tossa vaiheessa.
Vaikka kuinka uskottelisit itsellesi, että pystyisit syömään sen kymmenen kiloa laihempana, olisit jo syvällä anoreksiassa. Ei oo sen arvosta. Kun sulla on vielä tervettä järkeä päässä, kuuntele sitä, kun vielä voit. Anoreksia todellakin on petollinen sairaus, etkä halua upota siihen kaulaasi myöten. Monesti luullaan, että voidaan hallita laihdutusta...todellisuudessa se vie pahempaan syöksykierteeseen alas päin.
Älä luovuta.
Joo, ahdistuksesta on vielä suht helppo parantua, vaikka töitä sekin vaatii. Anoreksiasta parantuminen on silti tuplasti vaikeampaa, eivätkä kaikki edes parane koskaan.
Oon jo käyny niin syvällä siinä, ja siksi haluan parantua. En kai muuten uskaltaisi, mutta yhdessä välissä meni jo niin huonosti, etten halua siihen enää takaisin... Pitää vaan muistaa että kyllä mä pystyn tähän. Syömiset menee kyllä jo vähän ylikin välissä, ainakin omasta mielestä, mutta oon kuullu että se varmaan tasottuu sitte? Lihoin tossa välissä jo noin kilon, mutta nyt se paino on taas tasottunu.
Tosin vieläkin ajattele koko ajan, että jos tää tästä ei luonnistu, ni mikään ei estä mua palaamasta vanhaan malliin. Mutta silti se kannustaa mua yrittämään. Ettei haittaa jos vähän epäonnistun...
Mut kiitos molemmille, tuli jo parempi olo. Ja sukulaistenki tuki auttaa kauheesti tässä tilanteessa :)
Hyvä, että ajatus on kirkas ja halu parantua. Se kun lähtee susta itsestä. Syömisten yli meneminen on ihan luonnollista, kyllä se tasottuu siitä kun kroppa tottuu. Ja paino tosiaan tasottuu, totta kai kroppa on ihan ihmeissään ja reagoi aluksi.
Varmasti ajattelet edelleen noin, kyllähän takapakkia voi tulla ja ajatukset kiertää paluussa, mut vahva on se joka sieltä nousee.
Hyvä, että sulla on tukea :) Tsemppiä!
Se tässä on välis niin vaikeeta, ku se ajatus sumenee aina välis tulee se ajatus, et tuli syötyä liikaa, ja huomenna sit paastotaan. Sit taas rupeen ajattelemaan et "eieiei saa ajatella noin" D: Huomenna on pakko vähentää syömisiä, jos jatkan tätä ahmimista, ni oon 100% varma että palaan taas entiseen...
EI ne sukulaiset oikeestaan tiedä erityisemmin et yritän parantuu, mut ne on niin piristäviä, ja mukavia, että en vois kuvitellakkaan elämää ilman niitä :')
Ongelmana on, että tekis vaan niiin kauheesti mieli palata entiseen..... Tuntuu siltä että on syöny liikaa (niinku oonki) ja olo on kauhee, pelkään kokoajan et lihon, ja vaikka paino ois tippunukki, en usko sitä. Päässä on vaan ajatus, että vaan syömättä voi laihtua, kaikki ruoka on turhaa, ihminen selviää ilman ruokaa, ruoka on turhaa, ja kaikki ruoka lihottaa. TIedän kyllä että ei oo tervettä, mutta en vaan pysty uskoon sitä järkevää puolta ittestäni.
En tiedä oikeesti mitä tehdä, ku haluaisin nyt vaan yli kaiken olla ihan syömättä, ja lopettaa tän itteni kiduttamisen...