En pidä itsestäni tällaisena. Eilen tein jotakin, mikä sai minut muistaman kuka olin ennen. Se tuntui hyvältä. Sinne on päästävä taas ja eteenpäin. Eteenpäin. Eteenpäin. Vaikka kävelisin lasinpalasilla, vaikka katseesi ja kylmät sanasi viiltäisivät valtimoni auki. Vaikka rauhan aikana, ei kenenkään maalla, miinoihin kaatuisin. On silti jatkettava. Eteenpäin.
Tää on huonoa elämää.
parannusta etsien
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama juttu. En pidä siitä ihmisestä joka olen täällä. Näin unta missä silitin hänen hiuksiaan. Unessa ei oikeastaan tapahtunut mitään muuta, mutta heräsin onnellisena. Luin kirjaa joka kertoo äideistä sukupolvien ajan, vaikka en itse ole äiti, tajusin miten arvokasta ihan normaali arki on. Haluaisin niin uskaltaa vielä kerran ottaa varovaisen askeleen häntä kohden . Jos hän ei halua kohdata tai tulla lähemmäksi, jatkaa matkaani, vaikka se varmasti vaikeaa olisikin.
Mikä sitten sun oloasi ja kirjoitteluasi täällä ei mielytä...? Miten sitä haluaisit muuttaa?
Älä vain lopeta kirjoitteluasi, kun noin suloisesti kirjoittelet. Niistä voi lukee ajatuksia, ajattelevan ihmisen. Ne ovat monelle niin samankaltaiset..Vaikka itsellehän ne on aina ainutkertaiset..