Omalla kohdallani haluttomuuteni alkoi jo suhteen alussa, oikeastaan vain ensimmäiset viikot tunsin todellista halua.
Kun tutustuimme paremmin, haluni hävisivät.
Vuosia pysyimme yhdessä siitä huolimatta, rakastimmehan toisiamme.
Mietimme ongelman syytä, vaihtelin pillerimerkkejä jne.
Vasta jälkeenpäin tajusin, että rakastin miestäni "liikaa" tai ehkä paremminkin "väärällä tavalla".
Hän oli minulle kuin isä, lapsi tai veli, tunsin häntä kohtaan rajatonta arvostusta ja hellyyttä, mutta en vain koskaan halunut häntä seksuaalisesti.
Nyt olen ollut jo pari vuotta miehen kanssa, jonka kanssa asiat ovat toisin.
Tunnen nimeenomaan halua häntä kohtaan, enkä sitä äidillistä suojeluvaistoa jota tunsin, ehkä kokemattomuuttani ensimmäistä poikaystävääni kohtaan.
Tahtoo siis sanoa, että ihmisiä voi rakastaa monella tavalla, joitakin rakastaa kuin lasta tai ystävää, toisia haluaa rakastella.
On tärkeää erottaa nämä rakkauden lajit ja löytää oikeanlainen kumppani.
Mitään järkeä ei ole ainakaan siinä, että ollaan väkisin yhdessä eläen kuin sisarukset ja haetaan seksi muualta!
Liian moni on liian ylpeä myöntääkseen erehtyneensä valinnassaan, mutta jos toista todella rakastaa, on rakastavampaa päästää hänet menemään kuin puukottaa selkään.
Kun tutustuimme paremmin, haluni hävisivät.
Vuosia pysyimme yhdessä siitä huolimatta, rakastimmehan toisiamme.
Mietimme ongelman syytä, vaihtelin pillerimerkkejä jne.
Vasta jälkeenpäin tajusin, että rakastin miestäni "liikaa" tai ehkä paremminkin "väärällä tavalla".
Hän oli minulle kuin isä, lapsi tai veli, tunsin häntä kohtaan rajatonta arvostusta ja hellyyttä, mutta en vain koskaan halunut häntä seksuaalisesti.
Nyt olen ollut jo pari vuotta miehen kanssa, jonka kanssa asiat ovat toisin.
Tunnen nimeenomaan halua häntä kohtaan, enkä sitä äidillistä suojeluvaistoa jota tunsin, ehkä kokemattomuuttani ensimmäistä poikaystävääni kohtaan.
Tahtoo siis sanoa, että ihmisiä voi rakastaa monella tavalla, joitakin rakastaa kuin lasta tai ystävää, toisia haluaa rakastella.
On tärkeää erottaa nämä rakkauden lajit ja löytää oikeanlainen kumppani.
Mitään järkeä ei ole ainakaan siinä, että ollaan väkisin yhdessä eläen kuin sisarukset ja haetaan seksi muualta!
Liian moni on liian ylpeä myöntääkseen erehtyneensä valinnassaan, mutta jos toista todella rakastaa, on rakastavampaa päästää hänet menemään kuin puukottaa selkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taidat olla aika nuori? Kun ikää tulee, huomaa että suhteessa on muitakin asioita kuin seksi.
En ole aloittaja, mutta samoin minulla kuin hänellä, enkä pidä itseäni kovin nuorena. Lapsiakin on ja suhde kestänyt toistakymmentä vuotta. Nuorena olemme aloittaneet kyllä ja siinä ehkä vika?
Kyllä aikansa noin meneekin, mutta ainakin minulla on nyt tullut seinä vastaan ja halauisin että suhteessa ollaan nainen ja mies, eikä kuin sisko ja veli, saati äiti ja poika.
Enkös minä juuri kertonut tarinani suhteesta jossa ei ollut seksiä?
Joten tiedän todellakin mitä sellainen suhde on.
Tiedätkö itse?
On helppo sanoa ettei seksi ole tärkeää, jos itsellä sitä riittää yllin kyllin.
Kamalassa puutteessa sen vasta tajuaa, miten paljon seksi ihmiselle merkitseekään!
Ja iällä ei ole mitään tekemistä henkisen kypsyyden kanssa, myös sen luulisi tähän päivään mennessä sinulle selvinneen!
Kerrotaan nyt kuitenkin että olen 26v eli aikas nuori kyllä.
Ehkä vanhempana seksi saa jäädä taka-alalle, mutta en halua elää nuoruuttani ilman seksiä, onko se niin käsittämätöntä?
mieltä. Minulla oli samanlainen suhde ex:ään. Emme saaneet lapsia yhdessä, joten ihan siksikin halusin lopettaa suhteen. Nyt olen avioliitossa ja kaksi lasta. Seksiä olisi vaikka joka päivä, mutta se taitaa ollakin ainoa asia joka synkkaa. elämässä on toki muutakin ja siksi sanonkin, että ottaisin ex:n takaisin, jo saisin.
Ihan samanlainen kokemus on mullakin. Aikas nuorena (18v.) aloitin seurustelun exän kanssa ja sitä minun kovasti kaipaamaani intohimoa ei suhteeseen koskaan muodostunut. Nyt muutamia vuosia asia on ollut toisin täysin erilaisen persoonan kanssa! Nyt koen olevani NAINEN, jota joku haluua enkä vain tyttöystävä/äiti....
Aloitin seurustelun mieheni kanssa 15v. Nyt ollaan naimisissa ja kaiken kaikkiaan oltu yhdessä yhdeksän vuotta. Ei siinä mitään, mieheni rakastaa minua todella paljon ja haluaa kokea kanssani läheisyyttä ja hellyyttä. Hän on suuresti arvostamani ihminen ja tahdon hänelle parasta. Aivan kuin hän minulle.
Suhteeni häneen on kuitenkin enemmänkin ystävyys kuin parisuhde. En halua häntä. En koskaan ole tuntenut häneen varsinaista fyysistä vetovoimaa, ihastuin hänen muihin ominaisuuksiin, kuten hänen luonteeseensa ja hänen arvoihinsa.
Vaikka en halua häntä, en näe vian olevan hänessä vaan minun tunne-elämässäni. Haluttomuuteni syynä saattaa olla se, että lähtökohtaisesti hain tästä ihmisestä ja suhteesta turvaa turvattoman elämäni vastapainoksi. Koin seksin pelottavana asiana. Olemme onneksi avoin ja keskusteleva pari, joten tästä haluttomuusasiasta on keskusteltu yhden jos toisenkin kerran. Olemme tehneet siitä MEIDÄN ongelman, eikä vain MINUN ongelmaa.
Tietysti mieheni on haluttomuudestani surullinen, mutta hän haluaa silti jatkaa kanssani, vaikka sanoin ymmärtäväni, mikäli hän haluaa erota. Todella toivon että voisin eheytyä ja löytää seksuaalisen naiseuteni niin, että voisin tehdä tämän ihanan miehen onnellisemmaksi kuin mitä hän nyt on kanssani!
Hei,
kuulostaapa tutulta..erosimme 12v jälkeen aviomieheni kanssa syksyllä ja taustalla aivan sama juttu kuin sinullakin. Aloitimme seurustelun 18v ja minulla ei ollut muita suhteita takana, joten en ehkä tiennytkään mitä odottaa. Meillä toimiva suhde muulta osin tuota seksiä lukuunottamatta - syksyllä mies jäi kiinni pettämisestä ja koko juttu paljastui tosi rumasti. Olisin halunnut koittaa selvittää ongelmiamme mutta ehdoton ei tuli vastaukseksi. Ex-mieheni äiti kuoli heti seurustelumme alussa ja ehkä taisin ottaa suhteessamme pikku-äidin roolin..muuten siis suhteemme lähes täydellinen ja täydensimme toisiamme loistavasti.
Eron jälkeen ajattelin että minussa oli vika ja tuli jo mieleen olisiko naiset parempi vaihtoehto mutta kas kumma nuo halut palasivatkin ja seksuaalisesti olen "herännyt" aivan uuteen kukoistukseen.
Ex-mies esittänyt toivomuksen, että voisimme jatkaa edelleen parhaina ystävinä mutta minulla kuitenkin niin paljon vielä tunteita häntä kohtaan että en siihen pysty..tulevat kaikki ihanat hetket ja vuodet mieleen. Sydän itkee kun näen hänet uuden perheensä kanssa - mutta jollain tasolla toki ymmärrän hänen siirtonsa. Toivon vain että olisi antanut mahdollisuuden koittaa selvittää asiaa..
Mutta todella hienoa kuulla, että olet löytänyt uuden miehen, jonka kanssa seksi pelittää...
sitä odotellessa myös täällä=)
Hyvää kesää...
Huh huh, viestisi oli kuin itse kirjoittamani. Olen ollut mieheni kanssa jo kahdeksan vuotta ja seksielämä on vuosien saatossa hiipunut täysin. Ei enää vaan haluta. Rakastan miestäni kyllä, mutta vasta hiljattain olen tajunnut, että ei se rakkaus ole sellaista mitä miehen ja naisen välillä kuuluisi olla. Me olemme kuin erittäin hyvät ystävät saman katon alla. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, hellimme toisiamme, halaamme jne, mutta mitään seksuaalista siihen ei liity.
Itsekin olen syyttänyt e-pillereitä haluttomuuteen, mutta ei niiden pois jättäminenkään vaikuttanut asiaan mitenkään. Täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, että intohimoa meidän suhteeseen ei koskaan tule. Kyllä seksi on tärkeää parisuhteessa, vaikka toki suhteessa on paljon muutakin tärkeää. Mutta onko sitten järkeä olla parisuhteessa, jossa seksiä ei ole? Huomaan, että tilanne alkaa pikkuhiljaa kärjistyä ja eihän tällaista elämää tahdo lopun elämäänsä elää. Kyllä minäkin haaveilen siitä suuresta rakkaudesta ja intohimosta, että tunnen olevani NAINEN. Miestäni en syytä mistään, hän on upea ihminen. Mutta pitänee vaan hyväksyä se tosiasia, että emme ole oikeita toisillemme.