kirjotin tänne aiemmin samaisesta aiheesta,en enää jaksa ees ettiä et olisko siel joku antanu viisaampia neuvoja kun oma keksimät. sanokaa miten pääsen eroon helvetillisestä parisuhteesta.. luin vanhoja päiväkirjoja,tätä on kestänyt kauan mutta lapsen syntymän jälkeen mukaan liittyi myös yökötys miestä kohtaan. se ei ole koskaan auttanut minua,meillä on paljon elikoita,ok talo maalla,ja kaiken hoidan minä. hän sai vihdoin (4v patistamiseni jälkeen) töitä..kestosta ei tietoa,mutta hyvä kuitenkin. oletin että kun saan päivät olla lapsen kanssa kahden,saatan kaivata sitä köntystä mun viereen iltaisin.vaan toisin on käynyt. ällötys on vaan pahentunut. en ole lapsen syntymän jälkeen (2,5v) halunnut miestäni. alussa annoin säälistä,kuulemma kuuluu velvollisuuteen?? hänellä ei kuitenkaan ole velvoitteita esim kotihommia,pihahommia tai mitään muutakaan kohtaan. tiedän että hän ei ole koskaan rakastanut minua. ekat 4kk ei koskenut tikullakaan minuun.tunsin itseni rumaksi,vanhaksi,ym,ja erehdyin sanomaan sen hänelle,hän tokas "on mulla niitä sinua nuorempia ja nätimpiä kuule ollu tarpeeksi.jos niit tarvin,ni ilmotan".. jäin sanattomaksi. sen jälkeen en ikinä ole tunkenut itseäni hänelle. nyt saimme ivf hoidoilla mukulan siis.. se sai miehen hieman muuttumaan minua kohtaan,mutta ei nii että koskaan haluni palaisi. meni kauan sellasella hiljaisliekillä,mutta eräs kerta oltiin käymässä sekstailemaan, meinasi ihan oikeasti tulla oksennus kun hän tunki päälleni. se oli suussa jo.siis oksennus..ei "se".. siitä lähtien olen kammonnut,vältellyt kaikenlaista kosketusta. kaikki sen puheet viittaa jollain tapaa siihen. vaikka lapsen nukkumaanlaiton jälkeen haluisin hetken kattoa telkkua tai vaikka istua netissä,ei onnistu.painelen mielummin lapsen kanssa nukkumaan kuin kuuntelen sitä järkyttävää ulinaa!
se ei muuta tee kun makaa makaa makaa ja yöllä syö ja sotkee jokapaikan. heivaan sohvan ja ukon helvettiin kohta. auttakaa,miten pääsen tästä eroon!! tunnen itteni saamattomaksi nahjukseksi. aina kun tapellaan,se sanoo ettei minusta ole minkään tekijäks,ja hän olis tehny saman kolme kertaa nopeemmin ja paremmin. silti hän ei sitä tee. vihaan oikeasti tätä elämää. mistä saisin apua että saisin voimia liipasta sen pois.lapsestakaan ei välitä .. "tuus näyttää sohvalle mitä teit kerhos!!? tai jos laps kiukkuu ni "tu iskän kainaloo sohvalle"! voi jumalauta! palkka ei riittäny vuokraan kun oli jätkiekans mökkireissu. asiat tärkeysjärjestykseeen hei. olen ihan loppu! antakaa mulle voimia :"(
se ei muuta tee kun makaa makaa makaa ja yöllä syö ja sotkee jokapaikan. heivaan sohvan ja ukon helvettiin kohta. auttakaa,miten pääsen tästä eroon!! tunnen itteni saamattomaksi nahjukseksi. aina kun tapellaan,se sanoo ettei minusta ole minkään tekijäks,ja hän olis tehny saman kolme kertaa nopeemmin ja paremmin. silti hän ei sitä tee. vihaan oikeasti tätä elämää. mistä saisin apua että saisin voimia liipasta sen pois.lapsestakaan ei välitä .. "tuus näyttää sohvalle mitä teit kerhos!!? tai jos laps kiukkuu ni "tu iskän kainaloo sohvalle"! voi jumalauta! palkka ei riittäny vuokraan kun oli jätkiekans mökkireissu. asiat tärkeysjärjestykseeen hei. olen ihan loppu! antakaa mulle voimia :"(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siis ymmärsinkö oikein, että sua ällötti miehes jo ennen ku tulit raskaaksi?? Jos näin on , niin miksi edes halusitte lasta? No jokatapauksessa. Lähe vetää sieltä tai pistä äijä pihalle, ei se sen kummallisempaa ole. Mikä sua estää eroamasta? Mikset ole jo eronut??
mä en kans ihan tajuu, miten ole vielä tuossa"suhteessa"?!?!? ymmärrän kyllä että halut vähenee ja vaihtelee, mut jos oksennat suuhus ku miehes koskettaa ni oisko aika erota? et kuitenkaan tunnu olevan taloudellisesti riippuvainen enempi päin vastoin jos mies just menny töihin, millä te ootte tähän asti eläny ku kumpikin ollu kotona, tiedän ei kuulu asiaan eikä mulle kuulu, ihmettelen vaan...ja tiedät ettei mies rakasta sua ja selvästikään sä et sitä miks ihmeessä ootte yhdessä??? pistä ukko pihalle tai lähde ite.... miten ihmiset alistuu elään noin? sori jos oon vähän tyly mut en vaan jaksa ymmärtää...sit tehdään viel laps kaiken ton sotkun keskelle
Lapsen takia sinun on tosiaan tehtävä muutos. Ei tuollainen kasvuympäristö ole tosiaankaan lapselle terve.
Mikäs estää lopettamasta parisuhdetta. Jos olet naimisissa, niin avioeropaperit vaan vireille, ei siinä sen kummempaa. Jos et ole naimisissa, niin haet vaan asuntoa ja alat pistämään muuttoa vireille. Ei ole mitään estettä, miksi sinun pitäisi jäädä voimaan pahoin suhteeseen, ja jossa lapsennekin voi pahoin.
Näytät olevan vaan jotenkin umpikujassa ja omien sanojesi mukaan loppu, niin ensimmäinen tehtäväsi on mennä jonkun ihmisen puheille, joka saa tuosta tilanteestanne jotain tolkkua. Eli luulisin että lasten takia se henkilö on joku sosiaalityöntekijä.
Kunpa ihmiset eivät tekisi lapsia harkitsemattomasti ja epärealistisin odotuksin! Tässäkään tilanteessa ei olisi mitään hankaluuksia, jos ei lasta olisi. Sen kun vain keräisi kamppeensa ja häipyisi mitään sanomatta. Niin yksinkertaista se olisi. Ja on lapsenkin kanssa kyllä, jos lapsi on vaarassa isänsä taholta. Nyt hopi hopi apua saamaan! Yksin tuosta ei tule yhtään mitään.
itse asiasssa lapsen takia just apua haenkin.yksin olisin jo kaukana. kun säälin tota ja mietin kaikkea paskaa. ei olla naimisissa,luojan kiitos. eikä muuten mitään mutta tää kämppä on mun tulevaisuuen koti mun lapsen kanssa. eli joku muu lähtee kun minä.
olen taas vahvempi kun luin teidän kommentit. kiitos siitä aion laittaa asiat vireille nyt heti. sen vannon että lapsi on mun kanssa kovin onnellinen,ei varmasti kovasti isää kaipais kun ei näe muutenkaan. kun sohvalla kääntymässä.
aion näyttää nyt vahvuuteni. kiitos teille.
Laitata ulko-oveen turvalukko ja varmuusketju.
Hae miehelle häätö, jos kerran sinä omistat asunnon.
Voi nostaa miehen tavarat ulos määräpäivänä ja sitten turvalukko kiinni ja varmuusketku aina ovea avatessa.
Olet hyväksikäytetty hölmö.
Huh, huh.
Että se lapsikin piti oikein ivf:n avulla saada aikaiseksi, vaikka tilanne on ollut se mikä on.
Mieti, miksi sinua oksettaa toisen olemus. Kohdistuuko huono olosi vain sentakia mieheesi, kun hän on ainoa aikuinen lähelläsi? Vai onko sinulla pahaolo selvittämättömistä ongelmista tms. ja se tulee sinusta ulos yökötyksenä? Koetko, että haluaisit mieheltäsi huomiota, jota et kuitenkaan saa ja se aiheuttaa sinussa suunnatonta pahaaoloa?
Joku asiantuntija aikoinaan sanoi, että silloin ollaan valmiita eroon, kun toisen näkeminen ei herätä minkäänlaisia tunteita. Ei edes negatiivisia tai positiivisia. Jos tuntee jotain toista kohtaan, edes kiukkua, niin silloin asiaa kannattaisi työstää ja miettiä tarkemmin mistä se johtuu, eikä suinpäin rynnätä eroamaan.
Koko perheenne tarvitsisi kipeästi apua. Oletteko kovinkin nuoria?
no ei olla todellakaaan nuoria,tai mies on..minä en.(eli ei ainoa aikuinen) siksi halusin vielä aikanani koittaa jos lapsen saisin,ja sain. ei tässä ole enää oikeesti kyse rakkaudesta,eikä mistään psygologiasta et teen siks tätä ja toks tätä. oon vaan niin helvetin alistettu ollu koko ikäni,pelkään aina uusia asioita,vaikka tiedän satavarmasti ettei meillä muuttuis erossa muutakun parempaan tää.
kuten kirjotin,laitoin asiat nyt eteenpäin.olen ollut hölmö.olen hoitanut tätä äijää kun omaa lasta. nyt se loppuu. asun 200km päässä mun koko suvusta ja nyt mun paras kamu muutti sadan km päähän, olen aika yksin. kiitos että jaksatte lyödä minua selkään,tavalla tai toisella. oon niin rikki,ettei kukaan usko,eikä tää parisuhde ole ainoa syy kaikkeen.mutta en saa ukosta mitään tukea missään. nyt taas on viikonlopppu äijien kanssa.. jepjep
Ei kai tuo edellinen minun mielestäni ainakaan tarkoittanut mitään pahaa, eikä ainakaan ole "lyönyt selkään". Kyllähän se aina panee siunailemaan, kun joku on tilanteessa, mihin ei itse ehkä joudu. No mutta erehtyy sitä jokainen, olen minä ainakin virheitä tehnyt, joiden korjaamiseen on mennyt aikaa, mutta elämä on opettanut kyllä sitkeyttä ja sisua. Muistan ajan kun itkin kaksi vuotta pinnasängyn äärellä tilannettani. Mutta siitä se sitten lähtee nousemaan, kun muutakaan suuntaa ei ole.
Kyllä sitä monenlaisia mokia tekee jokainen, eikä kaikkea tosiaan voi ottaa huomioon kun ihmissuhteita alkaa, että mitä niistä kehittyy. Ihmiset muuttuu hirveästi varsinkin lapsen jälkeen paljon, kriisitilanteissa sitä vasta oppii tuntemaan ja tietämään millainen toinen on, kantaako vastuuta vai sysääkö kiviä kuormaan lisääkin.
Mutta tosi hyvä jos olet alkanut miettiä, että sinun tässä on toimittava, koska sinä näytät olevan ainut joka haluaa muuttaa asioita. Ja lapsen tähden niin on tehtävä.
Vaikka kerrot että olet ollu alistuva niin nyt sulla on kyllä sitten tullut aika ottaa oman elämäsi ohjat käsiisi. Jos et ota niin sinun on vain sitten jatkettava kynnysmattona, mihin olet itsesi asetttanut. Sillä jos suostuu kynnysmatoksi, nii tottahan kaikki muut pyyhkivät sinuun jalkasi.
Älä lannistu ja tyydy uhrin osaan ja rooliin, vaikka sen ehkä osaat parhaiten. Kun lakkaa olemasta toisten ihmisten ja olosuhteiden uhri, niin alkaa muuttua se oma elämä paremmaksi, kun sinä itse muutat sen. Eihän uhri voi mitään muuttaa, vaan hän vain tyytyy valittamaan olosuhteita missä elää ja sysää syyt muiden niskoille omasta huonosta elämänlaadustaan. Monesti miehet ei kasva aikuiseksi siinäkään vaiheessa, kun heillä on lapsia, vaan tosiaan pitävät elämänkumppaniaan äidin roolissa, on aika tutun kuuloista tuo tilanteenne, se ei ole harvinaista...
Tsemppiä nyt ja ensi vuonna tähän aikaan on kaikki paljon paremmin, jos nyt alat pistämään toimeksi. :) Sitten sitä vaan ihmettelee, että kauanpa sitä jaksoin sitäkin...
tarkoitin selkään lyömisellä lähinnä kannustusta. anteeksi jos kirjoitin väärin.. en tarkoittanut kuin hyvällä sen.
piti lentää välillä ulos kun koirat alkoivat räyhäämään. niin ,nyt alkaa uusi vaihe elämässä. olen alkanut järjestämään asioita yksin, ja huomaan että ne kyllä hoituvatkin. mielummin maksan rahalla ammattimiehelle pikku rempoista kun itken miten kaikki on hajalla tai puuttuu. tarkotan nyt siis esim piha valoja. joudun käsikopelolla etenemään kun jokin sähköissä temppuilee. kohta palaa koko tölli.
olen saanut teidän vastauksistanne voimia,ja kuten tarkoitin,vain positiivista palautetta. ihan varmasti sanoisin mielipiteeni samoin jos lukisin jonkun muun näin kirjoittavan kuten minä aloitin.
olen sen ikäinen että nyt on alettava vihdoin elämään ittelle ja lapselle ennenkuin kaikki palaa loppuun.
-kiitos-
toivottavasti saat elämäsi järjestykseen, ennenkaikkea lapsesi takia!!
nyt kävin sellaisen tappelun läpi että me molemmat lapsen kanssa pelättiin . mies tuli autolla,ja ajo niin kovaan pihaan huutamaan mulle,
että jos olisin kerenny elukat laskee ulos niinkun normisti,olis kaikki jääny alle!. lapsesta puhumattakaan!!!. huuti mulle myös että on 200e tuhlannu tässä kuussa minuun rahaa,ja kuinka monta laskua niillä maksoin tai muutakaan. nyt tuli sellanen paniikki etten tiedä enää mitä teen. käskin painua pois ja menihänn se ,mun auton vei. en pääse täältä mihinkään. kyllä nyt lapsi näki tarpeeksi,en jaksa ees kaikkea kertoa mitä huuti.