Kaveri hylkäsi

voi kun mulle tuli ihan tippa silmään :(
mitäs jos puhuisit tän bex-bestiksen äidin kanssa??meil ainakin kun huomasin oman pojan touhuissa jotain ketkuiluja,puutuin ja valaisin että miltä se itsestä tuntuu. ja että ei niin saa oikeeta ystävää hylätä tosta vaan kun uus kaveri sattuu tulemaan. ainakin asiat on sovittava ensin jos nyt joku syy sattuu olemaankin. en antaisi asian vaan olla..

Kiitos sympatiasta. Itku silmässä täällä itsekin.
Hyvä idea tuo ex-bestiksen äidille puhuminen, mutta hän on niin erilainen ihminen kuin minä. Aina ollaan puheväleissä oltu, mutta välillä tuntuu kuin elettäis ihan eri maailmoissa.
Tyttäreni kertoi, että nyt kun Tiialla on uusi ystävä, niin Tiian äiti ei halua muita kavereita niiden kahden lähelle.
Se on vähän outo muija, mut en ole välittänyt siitä koska Tiia on ollut aina niin kiva ja reipas tyttö.

Tyttöjen kaverisuhteet ovat aina hyvin monimutkaisia ja välillä tuntuu että äitikään ei pysy enää perässä kun bestikset vaihtuu tuon tuostakin. Neljännellä ja viidennellä luokalla tulee usein "eroja" pitkään bestiksenä olleille tytöille. Tyttöni open mukaan se johtuu siitä että tytöt ovat silloin murrosikän eri kynnyksellä. Toinen astuu ylemmälle kynnykselle ja siihen tilanteeseen löytyy aina uusi bestis joka on samalla kynnyksellä. Voisiko tyttösikin tapauksessa olla murrosiän eri kynnykset?

Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö ja välillä olen epätoivoinen näiden tytön kaveruussuhteiden kanssa. Pojilla kaverit on ja pysyy, välillä saattavat tapella melkein verissä päin mutta asia sovitaan ja ollaan taas kavereita. Pojilla ei ehkä olekaan sellaista bestistä vaan kaikki ovat omalla tavallaan kavereita keskenään. Tietty porukka liikkuu keskenään ja siinä on aina useampi kuin kaksi poikaa.

Toi on muten kadehdittavaa, että pojat pystyy leikkimään isommallakin porukalla, mutta tytöt useimmiten hengailee kahdestaan varsinkin tässä 10 ikävuoden kynnyksellä. Pihoilla voidaan mennä kaikki pojat ja tytöt porukassa ja leikkiä kirkonrottaa tai muuta missä tarvitaan isompaa joukkoa, mut muuten mennään sitten vaan kahdestaan kuiskuttelemaan salaisuuksia.

Olen kehottanut tyttöäni etsimään myös uuden kaverin ja on hän ihan kivan tytön löytänytkin. Ainut vaan, että tää uusi kaveri asuu 10km päässä, mutta olen nyt muutamana kertana hänet sinne vienyt ja hakenut.

Antaa nyt sit ajan kulua ja katsoa miten lähtee menemään. Mä ajattelen tämän asian varmaankin liian "aikuismaisesti" :o)

Tuo kuulosti ihan minun elämälle.

Ekalta luokalta asti minulla oli hyvä kaveri, jonka kanssa vietin kaiken vapaa-aikani. Hän oli eri luokalla kuin minä. Kolmannella luokalla meidän luokalle tuli uusi oppilas, joka minun kautta tutustui bestikseeni ja heistä tuli parhaat kaverit enkä minä enää sopinut joukkoon. Aluksi se tuntui tosi pahalle, mutta onneksi löysin uusia kavereita. Eli kannustaisin lasta tutustumaan myös muihin lapsiin eikä vain keskittymään bestikseen. Ja lasten vanhemmille sanoisin, että voisivatko lasten kanssa puhua siitä, ettei aina tarvitse leikkiä vain kahdestaan, vaan isommallakin porukalla voi olla. Ja että toiselle tulee paha mieli, kun jätetään ulkopuolelle.

Oman kokemukseni takia tämä on muuten yksi minun suurimmista huolenaiheista oman lapsen kohdalla, vaikka hän on vasta ihan vauva. Se nimittäin satuttaa tosi paljon, kun menettää tärkeän kaverin jollekin toiselle... :(

Se tuntuu niin pahalta, kun omalle lapselle tapahtuu jotakin tuollaista. Toivottavasti hän saa tästä uudesta tytöstä hyvän, pysyvän ystävän. Oma paras ystäväni (aloimme kaveerata 5:llä luokalla) asui juuri tuon 10 kilometrin päässä, mutta kaveruus säilyi ja ihanaa kyllä, on säilynyt edelleenkin. Nykyään on sentään kännykät ja meset yms. Jaksa vain viedä tyttöä uuden ystävän luokse. Olet ihana äiti, kun olet huolissasi lapsesta. Paljon halauksia ja toivon todella, että uusi kaveri löytyisi.

P.S. jo lapsena mietin välillä, miten toiset lapset olivat niin julmia toisilleen. Jo silloin tulin siihen tulokseen, että toisilla lapsilla ei sitten vaan ole (tunne)älyä ja empatiakykyä sen vertaa, että osaisivat samaistua tilanteeseen. Eikä kaikilla vanhemmillakaan, mikä on ehkä se vaikein osuus selvitellä näitä asioita.

Hei! Olen 5 luokkalainen tyttö, jolle kävi syksyllä ihan täysin samalla tavalla kun sun tytölle. Ollaan vieläkin väleissä ja nämö kaksi sanovat että ollaan kolmistaan parhaat kaverit, mutta kun ei se vaan onnistu. Parhaani olen yrittänyt ja enemmänkin, mutta nämä kaksi ovat yhtäkkiä niin "outoja". Seurustelevat ja vaihtavat poikkista kahden viikon välein. Sitten menevät istumaan sylikkäin ja minä jään yksin seisomaan. Muutuin täysin syksyllä, tuntui että murrun. Mutta kai se vain niin on, että tähän pitää nyt tottua, vaikka pahalta tuntuukin. Kai mä vaan sitten oon niin lapsellinen...