Edessä on juhlaviikonloppu sukulaisten luona. Lauantaina pystyn paastoamaan aamun, mutta muuten en voi kontrolloida syömistäni, koska kaiken on näytettävä siltä, että asiat on ok...
Olen siis syömishäiriöinen, laihduttanut itseäni alipainon rajalle, avohoidossa. En mikään sairain tapaus mut no, syöminen ahdistaa, lihominen pelottaa...etenkin muiden seurassa syöminen, kyylääminen, tuputtaminen ja "otapas lisää kun oot niin laiha."
Lauantai ja sunnuntai menee kakun, pullien, normaaliruuan(joka on suurin ongelma) yms parissa. Sunnuntaina pääsen vasta liikkumaan seuraavan kerran. Olen syönyt vaihtelevasti kroppaa totuttamatta ihan liian pienelle ettei heti liho mut alle 800 kcal hyvänä päivänä. Liikunkin yleensä paljon ettei oo tollanen syöminen satunnaisesti lihottanut, mut nyt on jäänyt treenaaminen koulun takii vähemmälle...Ahdistaa :( Miten selviän? Ajattelin et yritän jättää ruualta esim turhat leivät pois ja sellasta, mut haluaisin suoda itelleni ehkä tämän herkuttelun et otan mitä mieli tekee kun ei noita juhlia niin usein tuu...Niin voinko syödä lihomatta kaikkea, jos maanantaina palaan taas orjalliseen rytmiini ja liikun sunnuntaina? Entä miten selvitä seurassa syömisestä...Yleensä syön mieluiten yksin..Ei tarvi esittää kenellekään, että kaikki on hyvin.
Olen siis syömishäiriöinen, laihduttanut itseäni alipainon rajalle, avohoidossa. En mikään sairain tapaus mut no, syöminen ahdistaa, lihominen pelottaa...etenkin muiden seurassa syöminen, kyylääminen, tuputtaminen ja "otapas lisää kun oot niin laiha."
Lauantai ja sunnuntai menee kakun, pullien, normaaliruuan(joka on suurin ongelma) yms parissa. Sunnuntaina pääsen vasta liikkumaan seuraavan kerran. Olen syönyt vaihtelevasti kroppaa totuttamatta ihan liian pienelle ettei heti liho mut alle 800 kcal hyvänä päivänä. Liikunkin yleensä paljon ettei oo tollanen syöminen satunnaisesti lihottanut, mut nyt on jäänyt treenaaminen koulun takii vähemmälle...Ahdistaa :( Miten selviän? Ajattelin et yritän jättää ruualta esim turhat leivät pois ja sellasta, mut haluaisin suoda itelleni ehkä tämän herkuttelun et otan mitä mieli tekee kun ei noita juhlia niin usein tuu...Niin voinko syödä lihomatta kaikkea, jos maanantaina palaan taas orjalliseen rytmiini ja liikun sunnuntaina? Entä miten selvitä seurassa syömisestä...Yleensä syön mieluiten yksin..Ei tarvi esittää kenellekään, että kaikki on hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos nyt syöt viikonloppuna se tekee vain hyvää,eikä kroppasi mene säästöliekille.
Varmasti painosi nousee mutta se on v.a.i.n. nestettä! Muista se,älä siis pelästy vaikka paino olisikin noussu jopa muutaman kilon. Se tippuu muutamassa päivässä. Syö nyt viikonlopppuna silleen miltä tuntuu. Ota ruokaa jos tekee mieli,älä ota jos ei tee. On ihan hyvä,jos syöt edes lähemmäs normaalisti,niin kukaan ei epäile mitään.
Pärjäile!
Komppaan edellistä!
Usko "veteraania" ; et liho! Joo, paino nousee, voi hypätä useamman kilon, mutta se t o d e l l a k i n on vain nestettä! N i i n tuttua mulle... Ahdistavaa, joo, mutta koita muistaa; se todellakin on vain nestettä, ja se häipyy muutamassa päivässä. Se on vaan kropan tapa reagoida kun se saa ruokaa pitkän kitumisen jälkeen. Muista että sun pitää syödä n. 7000kcal viikossa ylimääräistä että lihot yhden kilon! Siis yhden kilon! Ja tuskin pystyt mättämään 7000kcal norm. kalorimääräsi noissa juhlissa?! Epäilen! Niin että syö rauhassa!
Tiedän tämän omasta kokemuksesta, olen pysynyt BMI 13-14 jo pian kymmenen vuotta vaikka välillä lipsun ja syön reippaastikin! Turpoan sitten ja se on tosi kurjaa mutta koitan muistaa että se laskee taas ja niin se tekeekin!
Eri asia tietysti miten hyvä ja terveellistä on olla näinkin alipainoinen, ja minkä arvoista elämäni on tällaisena.. Tiedostan sairauteni ja kärsin siitä todella paljon... En muuta haluaisi kuin normaalin elämän, mutta en enää tiedä mitä on normaali.. mutta se siitä.
Koita nauttia juhlasta äläkä mieti turhia, voit hyvällä omallatunnolla "sortua" aina välillä!!
Kiitti teille molemmille kultaisille vastaajille, olo helpotti tosi paljon! Helpottavaa kuulla toi 7000kcal faktakin. Kaiken keskellä tuntuu hyvältä, että on olemassa ihmisiä jotka ymmärtää...:) Voidaan tukea toisiamme.
Yritän nauttia ja toimia tuntemusten mukaan. Pääasia on, että kauniit kulissit säilyy...
Wenche, oon tosi pahoillani sun puolesta. Voi kun saisit elämäs kuntoon, toivon sitä todella paljon! Noin ihana ihminen joka auttoi muakin, ei tarvitsisi joutua kärsimään :( Voimia paljon! Valonpilkahduksia on kuitenkin aina jossain, eikö niin? Ehkä jonain päivänä kaikki on vielä hyvin tai ainakin paremmin. Toivottavasti sulla on meidän muiden lisäksi ihmisiä, jotka tukee.