Muut näyttää jo nostelevan paattejansa vedestä pois. Minä laitoin tiistaina oman, uudistetun esikoiseni veteen.
Ostin tämän viime syksynä melkein jäihin hintaan 500 euroa ja maksoin omistajan rästissä olleen jäsen- ja laiturimaksun kerholle. Heitin Pentan vetolaitteineen pois.
Keväällä kattelin silmä kädessä sopivia moottoreita ja vetolaitteistoja. Olihan niitä aina 20 000 euroon asti ja ylikin! Silloin päätin, että vetolaitteen aukko kiinni ja tasaperästä tulee perämoottorivene. Tuo perämoottorin laturi 200 w ei riitä mihinkään, joten bensa-aggrena vääntää nyt 2 kW Kama/Kipor, josta riittää hetkessä täyttämään käyttö/hupiakun (50 Ah) ja startin 80 Ah.
Siivosin sisätilat ja laitoin sopivaa uutta, mitä halvalla löysin, kuten uudet jousipatjat, Optimus- petroolihellan ja ilmaEberin (molemmat muuten käytettynä alta 200 kpl netistä!) lämmitykseen. Muuten vain hioin vanhat tuhnut ja tahnat pois seinistä. Tein tiiviit uudet lattialevyt ja taittosängyt.
Suurin murhe oli se moottori, kun en millään olisi maksanut yli 5000 tonnia sellaisesta.
Menin jonkun yllytyksestä käymään Tampereella siellä lentokentän vieressä olevalle vakuutusyhtiöiden autoromuvarastolle.
Oli perjantai jo lähempänä kolmea, kun siellä ulkona hyllyssä nojasi maailman surkeimman näköinen perämoottori! Sen nimi oli Dorado. Sitten selvisi, että kyllä se oli 60 hv Selva. Se oli syvälle pudonnut laite, jota oli varmaan vedetty järven pohjasta ensin veneellä ja sitten vielä rannassa läpi kaikkien mutien, hiekkojen ja pajukkojen.
Sain paikalle myyjän. Hän selitti, että se oli juuri tullut ja jokin Hussu, Hassu tai Hossu, joka tietää sen hinnoittelun lähti jo lomalle. Hän ei osaa sanoa mitä siitä pitää saada.
Sanoin, että maksan heti 900 euroa ja vikisemättä vien mennessäni paperilla, jossa vakuutan, etten itke, vaikka se olisi lopullisesti sökö.
Pakotin soittamaan Hussulle ja tuo kuunteli juttuni. Vaati 2500 ja kuuli, kun sanoin, että pitäkää sitten ensi vuoteenkin mokoma. Huusi puhelimeen, että menköön loman kunniaksi!
Kauppa tuli ja raato heitettiin avolavalleni, kun olin ensin sitä vesiletkun ja puutikun kanssa raapinut hieman puhtaaksi.
Sen verran sain historiaa, että Selva oli pudonnut viime kesänä aivan ensimmäisen käyttöviikon aikana järveen Orivedellä. Sitä ei löydetty heti, vaan syksyllä öljyläikän perusteella naarattiin ja raahattiin rantaan. Nostaja ei jaksanut 110 kg moottoria mutineen nostaa lavalle, vaan veti sen rannalta ajotien varteen traktorillaan. Ajelin melko epävarmoin miettein verstaalle.
Purkasin sen osiksi valokuvaten ne samana yönä. Pyyhin moottoriöljyä pinaan.
Soittelin Keskoon ja kyselin sähköosien hintaa siihen. Tuli yhteensä nelinumeroinen lasku.
En maksaisi muutamasta ruiskutuselementistä, TCIstä ennakonsäätimestä ja startista toista tonnia! Vein osat autosähköliikkeeseen tarkastettavaksi. Sieltä selvisin viikon päästä 78 euron laskulla.
”Ei niihin mitään vikaa voi tulla. Ne on nyt tarkastettu, kuivat. Elementit, trimmimoottorit ja startti toimii kuin uudet, sanottiin”
Moottorin osat olivat levällään ja annoin samasta korjaamosta tulleen tyypin niitä vielä mittailla ja syynätä.
Sen tuomio oli, että ”uusi tiivistesarja ja osaava mies laittakoon ne kiinni paikalleen!” Se heppu sai ne toimimaan elokuun puolessa välissä. Käytimme vesitynnyrissä sitä tyhjäkäynnillä siihen saakka, että termari antoi imaista jäähdytysvettä. Lopulta kaasuttelimme siitä irti kaikki 5500 kierrosta ja loppui sininen savu nousemasta tynnyristä. Kokoomisvaiheen öljyt savuttivat melkoisesti. Tähän mennessä moottori oli tullut maksamaan 1790 euroa! Uutta piti ostaa vielä moottorin kaukohallinta ja ohjaus.
Syy, että vasta nyt vetessä oli se, että laiskottelin veneen hoidossa. Nyt tuli tietävä tyyppi avukseni. Hän esti minua panemasta keskeneräistä mahonkivenettä elokuussa veteen ilman hiontaa ja lakkausta.
Se oli melkoinen urakka, kun suurimman osan siitä tein yksin käsin. Kaveri sitten teki oikeat valinnat lakaksi ja veteli ne pintaankin. Samalla vielä kerran sisus otettiin pois. Krapasin ja hioin näkyvät mahongit puhtaaksi. Sinne kaveri suihkutti monta kerrosta selluloosalakkaa, jonka pitäisi kuivaa suojaksi sisäkosteuteen. Olisi samalla kuitenkin elastinen.
Peruskorjatessani en halunnut peräpeilin lankkuihin moottorin painoa ja työntöä yksistään sellaisenaan. Vedin rosteriputkilla kolmeen takimmaiseen kaareen tuet peräalankuista. Moottoritilan kannen kahteen kaareen kiinnitin samoin.
Uudemmat merikortit ja kunnollinen kompassi tulee huomenna. Pari pientä kaappia pitää nikkaroida lisää kuivamuonalle, ryyneille, mausteille ja sellaisille.
Dorado käy nätisti. Pakokaasut tulevat potkurikeskiöstä, joten sen mouru kiusaa enemmän kaloja.
Ensikesänä luulen bensalitran ja dieselin olevan haarukassa 180 - 220 senttiä. Se on siis kallista lystiä ajella vaikkapa 50 tuntia jommalla kummalla.
Ostin tämän viime syksynä melkein jäihin hintaan 500 euroa ja maksoin omistajan rästissä olleen jäsen- ja laiturimaksun kerholle. Heitin Pentan vetolaitteineen pois.
Keväällä kattelin silmä kädessä sopivia moottoreita ja vetolaitteistoja. Olihan niitä aina 20 000 euroon asti ja ylikin! Silloin päätin, että vetolaitteen aukko kiinni ja tasaperästä tulee perämoottorivene. Tuo perämoottorin laturi 200 w ei riitä mihinkään, joten bensa-aggrena vääntää nyt 2 kW Kama/Kipor, josta riittää hetkessä täyttämään käyttö/hupiakun (50 Ah) ja startin 80 Ah.
Siivosin sisätilat ja laitoin sopivaa uutta, mitä halvalla löysin, kuten uudet jousipatjat, Optimus- petroolihellan ja ilmaEberin (molemmat muuten käytettynä alta 200 kpl netistä!) lämmitykseen. Muuten vain hioin vanhat tuhnut ja tahnat pois seinistä. Tein tiiviit uudet lattialevyt ja taittosängyt.
Suurin murhe oli se moottori, kun en millään olisi maksanut yli 5000 tonnia sellaisesta.
Menin jonkun yllytyksestä käymään Tampereella siellä lentokentän vieressä olevalle vakuutusyhtiöiden autoromuvarastolle.
Oli perjantai jo lähempänä kolmea, kun siellä ulkona hyllyssä nojasi maailman surkeimman näköinen perämoottori! Sen nimi oli Dorado. Sitten selvisi, että kyllä se oli 60 hv Selva. Se oli syvälle pudonnut laite, jota oli varmaan vedetty järven pohjasta ensin veneellä ja sitten vielä rannassa läpi kaikkien mutien, hiekkojen ja pajukkojen.
Sain paikalle myyjän. Hän selitti, että se oli juuri tullut ja jokin Hussu, Hassu tai Hossu, joka tietää sen hinnoittelun lähti jo lomalle. Hän ei osaa sanoa mitä siitä pitää saada.
Sanoin, että maksan heti 900 euroa ja vikisemättä vien mennessäni paperilla, jossa vakuutan, etten itke, vaikka se olisi lopullisesti sökö.
Pakotin soittamaan Hussulle ja tuo kuunteli juttuni. Vaati 2500 ja kuuli, kun sanoin, että pitäkää sitten ensi vuoteenkin mokoma. Huusi puhelimeen, että menköön loman kunniaksi!
Kauppa tuli ja raato heitettiin avolavalleni, kun olin ensin sitä vesiletkun ja puutikun kanssa raapinut hieman puhtaaksi.
Sen verran sain historiaa, että Selva oli pudonnut viime kesänä aivan ensimmäisen käyttöviikon aikana järveen Orivedellä. Sitä ei löydetty heti, vaan syksyllä öljyläikän perusteella naarattiin ja raahattiin rantaan. Nostaja ei jaksanut 110 kg moottoria mutineen nostaa lavalle, vaan veti sen rannalta ajotien varteen traktorillaan. Ajelin melko epävarmoin miettein verstaalle.
Purkasin sen osiksi valokuvaten ne samana yönä. Pyyhin moottoriöljyä pinaan.
Soittelin Keskoon ja kyselin sähköosien hintaa siihen. Tuli yhteensä nelinumeroinen lasku.
En maksaisi muutamasta ruiskutuselementistä, TCIstä ennakonsäätimestä ja startista toista tonnia! Vein osat autosähköliikkeeseen tarkastettavaksi. Sieltä selvisin viikon päästä 78 euron laskulla.
”Ei niihin mitään vikaa voi tulla. Ne on nyt tarkastettu, kuivat. Elementit, trimmimoottorit ja startti toimii kuin uudet, sanottiin”
Moottorin osat olivat levällään ja annoin samasta korjaamosta tulleen tyypin niitä vielä mittailla ja syynätä.
Sen tuomio oli, että ”uusi tiivistesarja ja osaava mies laittakoon ne kiinni paikalleen!” Se heppu sai ne toimimaan elokuun puolessa välissä. Käytimme vesitynnyrissä sitä tyhjäkäynnillä siihen saakka, että termari antoi imaista jäähdytysvettä. Lopulta kaasuttelimme siitä irti kaikki 5500 kierrosta ja loppui sininen savu nousemasta tynnyristä. Kokoomisvaiheen öljyt savuttivat melkoisesti. Tähän mennessä moottori oli tullut maksamaan 1790 euroa! Uutta piti ostaa vielä moottorin kaukohallinta ja ohjaus.
Syy, että vasta nyt vetessä oli se, että laiskottelin veneen hoidossa. Nyt tuli tietävä tyyppi avukseni. Hän esti minua panemasta keskeneräistä mahonkivenettä elokuussa veteen ilman hiontaa ja lakkausta.
Se oli melkoinen urakka, kun suurimman osan siitä tein yksin käsin. Kaveri sitten teki oikeat valinnat lakaksi ja veteli ne pintaankin. Samalla vielä kerran sisus otettiin pois. Krapasin ja hioin näkyvät mahongit puhtaaksi. Sinne kaveri suihkutti monta kerrosta selluloosalakkaa, jonka pitäisi kuivaa suojaksi sisäkosteuteen. Olisi samalla kuitenkin elastinen.
Peruskorjatessani en halunnut peräpeilin lankkuihin moottorin painoa ja työntöä yksistään sellaisenaan. Vedin rosteriputkilla kolmeen takimmaiseen kaareen tuet peräalankuista. Moottoritilan kannen kahteen kaareen kiinnitin samoin.
Uudemmat merikortit ja kunnollinen kompassi tulee huomenna. Pari pientä kaappia pitää nikkaroida lisää kuivamuonalle, ryyneille, mausteille ja sellaisille.
Dorado käy nätisti. Pakokaasut tulevat potkurikeskiöstä, joten sen mouru kiusaa enemmän kaloja.
Ensikesänä luulen bensalitran ja dieselin olevan haarukassa 180 - 220 senttiä. Se on siis kallista lystiä ajella vaikkapa 50 tuntia jommalla kummalla.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Arvasin, että palstan "todelliset moottoriveneilevät alfa-urokset" vastasivatkin ensimmäisenä. Olen nähnyt heitä verkkoaidan takana venesatamissa tiirailemassa. Kovia merikarhuja kaikki tyynni näppäimistöllä.
Tänään kuitenkin tulee uusi 953 merikortti kompassi ja toinen pilssipumppu. Sitten vesille kokeilemaan vaikka yöpymistäkin. Vesihän on vielä lämmintä!
Mukava tarina -oli kenen tahansa kirjoittama!
Pitkästä aikaa kunnon kirjoitus, miten ihminen voi saada itselleen jotain sellaista , mistä toiset vain haaveilee. Olipa todella kenen kirjoittama tahansa, niin mielenkiintoinen tarina.
Joo siis tosi mielettömän ihmeellinen tarina! Huh huh, kyllä oikeen jännitti ja kutkutti koko lukemisen ajan.
Veneeltä terveiset! Tavaraa Maritimin sopista tuotiin kerhon portille saakka. Matkahuollon heppu vielä käveli ne käteeni.
Kompassa oli hyvä (Suunnon F95) kuten haluankin. Merikortin kylkeen oli laitettu ekstraa Hanko ja Rauma, Pori Uusikaupunki 2011!
Olen oppinut merikortin väkäset ja kuvat ja merenkulun merkit alta kymmenvuotiaana. Maaliikenteen merkit vasta 18 täytettyäni.
Isän neuvo oli, että "poika kunnon kompassi ja merikortti mukaan ja osaat vaikka herättyäsi alta minuutin selvittää missä olet päivän valossa"!
Pilssipumppuja on nyt kaksin kappalein rinnan. Kölistä molemmin puolin kolme lankkua saumoineen ovat kuivia. Molemmin puolin neljännen saumat tihkuu, eli juuri hankala vesirajan kohta.
Joku viisas telakalla tiesi, että mahonki ei turpoa ja tuo tihkuminen on jäistä johtuvaa (jää rikkonut lankkujen saumat poikkipäin). Tiedä sitä nyt, mutta kaksi pumppua on aina parempi, kuin yksi mahdollisesti toimintakyvyttömäksi menevä.
Pakkaan mukaan kolmen vuorokauden sapuskat. Yhden suunniteltua reissua varten. Kaksi sapuskakertaa varalle, jos jotakin tapahtuu, tai on oikein mukavaa ja haluan viipyä. Sekin on isän neuvoja.
Viime syksyn veneestä poisnostamaani tavararöykkiötä roskiin vieressäni löysin vanhan venetodistuksen ja veneelle vuoden 2000 venekerhon katsastusmerkinnän.
Vene on siis tehty "G-Å Karlsson, Båtvarv år 1987 i Åbo". Tarkoittanee siinä Pansion öljysataman vieressä, rautatien takana olleita pajoja ja veistämöä. Katsastustodistuksen on allekirjoittanut kommandori Veli L(a)unila "ilman huomautuksia purjehduskaudelle 2000". Omistaja on ilmeisesti 10 vuotta laiminlyönyt katsastukset. Lopulta jätti sen hylyksi.
Halusi siitä sentään 500 euroa ja rästinsä maksettavaksi kauppakirjaan. Ei taitaisi uskoa miten paatti on kokenut ulkoista ehostusta dynamiikkaa!
Miksikö mulla on aikaa nyt veneillä? Olen ollut lomautettuna elokuun 1. päivästä syyskuun loppuun. Siksi voi ensikesän purjehduskausi olla todella piiiitkää -tai sitten vain 3 viikkoa. On otettava nyt ilo irti.
Kyllä mahonki turpoaa, vain hiukan hitaammin. Huolestu vasta joskus ensi viikolla, jos tihkuminen ei lopu.
Olkoonkin että kirjoittaja taitaa kirjoitustyylistä päätellen vanha tuttumme (jokainen hänen vaihtuvan nimimerkkinsä aloittama keskusteluketju on alkanut samalla ryhmittelyllä, ja melkein samoilla pulmilla), mutta tällä kertaa asiaa on aikaisempaa enemmän.
Itse ainakin pidän seuraavista:
"Olen oppinut merikortin väkäset ja kuvat ja merenkulun merkit alta kymmenvuotiaana."
"Isän neuvo oli, että "poika kunnon kompassi ja merikortti mukaan ja osaat vaikka herättyäsi alta minuutin selvittää missä olet päivän valossa""
"Tiedä sitä nyt, mutta kaksi pumppua on aina parempi, kuin yksi mahdollisesti toimintakyvyttömäksi menevä. "
"Pakkaan mukaan kolmen vuorokauden sapuskat. Yhden suunniteltua reissua varten. Kaksi sapuskakertaa varalle, jos jotakin tapahtuu"
Mukaan mahtuu toki yksi surkuhupaisa lause:
"Merikortin kylkeen oli laitettu ekstraa Hanko ja Rauma, Pori Uusikaupunki 2011!"
Maritim kun sattuu olemaan tunnettu saituudestaan, ja siitä ettei se myönnä järkeviä alennuksia edes suurasiakkaille, joten ajatus ilmaisesta merikorttisarjasta "kylkiäisenä" kuullostaa hieman kaukaa haetulta. Tosin ovathan he toki voineet muuttaa asennettaan asiakkaitaan kohtaan viimeisen kahden kuukauden sisällä.. ;)
Kuulin Maritimin veloittavan tuplat LKV:ltä että pysyisi poissa viisastelemasta. Se ajaa vanhoilla korteilla kun ei ole varaa uusiin. Huhut kertovat sen harkitsevan pattereiden vaihtamista punaiseen taskulamppuunsa, varapolttimon se irrotti kulkuvaloista ja ihmettelee kun ei toimi.
Niitä pikku telakkoja, autokorjaamoja, romuttamoja ja muuta oli siinä metsässä, mihin loppuu Valmetinkatu ja Pansiontie. Nykyään siinä kai kasvaa pensaikko. Kaupunki armeliaasti toi muutaman kuorman peitoksi maata niiden tuhansien öljylitrojen ja muiden nesteiden päälle. Korjaamon öljyt nimittäin kaadettiin surutta rantatörmään 1950-70 luvuilla.
Kuuluisimmat veneentekijät olikin nämä Karlssonit, nimenomaan Jurmon Karlssonit, oli myös Turun omat karlssonit. Heidän veistämö oli joen toisella rannalla.
He jurmolaiset olivat samalla Volvon myyjiä Turussa. Varsinainen liike oli siinä linja-autoaseman vieressä. Heidän veneet olivat yleensä sellaista avoimia saaristomallista suippoahterisia. Tilauksesta tehtiin etukannellisia, joissa aina oli kuitenkin kalastamisen vaatima avotila. Niitä osti tosikalastajat, jotka seilasivat Itämerelle saakka. On ihme, että rakensivat sitten viimeisinä vuosia huviveneitäkin.
Tietojeni mukaan yhden veljeksen poika pitää venealan tarvikemyymälää Helsingissä.
Tätä oli hauska lukea! tulee fiilis lähteä vesille, mutta tänäänhän on perjantai ja mökkireissu venellä alkaa parin tunnin kuluttua!
Hauskaa viikonloppua
Mistä sait Asko paksua mahonkia? Itse ostin heinäkuussa kaksi vanhaa mahonkiveneen raatoa ja purin käyttööni vielä terveet osat. Tämä tehokasvatettu, jota kai helsinkiläisfirma tuo luvallisesti, ei ole venemahonkia. Se vettyy ja ruuvit irtoaa siitä hiemankin jos pöyörähtää liikaa.
Mulla olisi sopivalle mahongille jatkuvaa tarvetta. Korjaan 6-9 venettä vuodessa. Nytkin pihassa pari isoa paattia odottaa 3-4 kylkilankun vaihtoa. Omistajat alkavat jo ehdottaa paineella läpiöljyttyä lehtikuusta ja sen petsaamista mahongin väriseksi. Ei anna luonto periksi selaiseen.
Eikös siellä Savonlinnan seutuvilla ole se "Lahtari" Laitisen huvilaveistämö? Siellähän se värjää jossakin painetuubissaan lautaa vaikka minkä väriseksi pellavaöljyvernissassa. Metrihinta vaan on kalliimpaa kuin tammessa tai tiikissä. Alkupuu voi olla tehokasvatettua mäntyä lähimetsästä.
Sehän osaa "tehdä tekokeloakin" ainakin myydessään ja hinnoitellessaan. Oikeudessa se olikin vain värjättyä kuusta! Asiakas oli luullut väärin he hee heee ... olen savolainen.... he heeee.
Mun tietojen mukaan sitä kunnon venemahonkia myydään jossakin luvallisessa huutokaupassa Boba-But-Butassa muutama kerta vuodessa joku juoksukilometri ja hintaa on!
Olisikohan kelvannut tukkirekallinen proomun kansilankkuja, jotka oli vanhaa umpimahonkia, venekäyttöön mitenkään.? Sanoin kaverille, että myy ne jollekkin, koska niillä saattaa olla kysyntää, vaan polttopuupinoon meni kaikki. Muutaman säilytti, jos jotakin tulis tehtyä. Lankut oli n. 50-60 X 150 X 2000-2500.
Laita tiedot jos ovat mahonkia, tai muuta Väli-Amerikan puuta!
[email protected]
Noudan vaikka tänään Vaasa - Joensuu eteläpuolelta!!!!!
Ei ole tullut tietoa tästä mahonkierästä! Sitävastoin neljä pornovideolinkkiä on laitettu ja haistattelua Wickströmille.
Olisi nyt aikaa noutaa pois mätänemästä hondurasilainen mahonki.
He hee ja haaaa ! Tyhmä!
Ketuun onkin kirjoittanut tämä "Alfa-uros verkkoaidan takaa"
Välittäjä_LKV,
Jussarö,
Mistänäitä,
ja eikä syyttä
nimmareillaan oikein tukussa samalta koneelta..
On se merkillinen ihmisluonne, kun pitää valuttaa pahaa räkäänsä tänne pelkästään omaksi ilokseen ja toisten vaivoiksi.
Jo vain piti tulla kotiin. Halpahallista ostamani 20 litran vesikannu pilasi vetensä. Huuhtelin sen kyllä mielestäni hyvin. Ei tullut hyvää kahvia, eikä se maistu veteltä, vaan härskille sillirasvalle!
Tarvitsen siis vielä veneeseeni kunnollisen vesisäiliösäkin, paskavesisäkin, avotilaan uuden vettä ja tuulta pitävän kuomun ja ehdottomasti ankkurin. Tämä perinteinen noin 16 kiloinen ei pidä mitään mutapohjassa! Tarvitsen auramallin ja siihen liinakiepin, jota voin pyörittää keulaluukusta.
Eberi sammuili yöllä. Pelkään sen olevan liian ylhäällä ja bensansaannin katkeilevan tankin bensapintaan nähden. On iso työ siirtää se pakoputken ja imuilmaputken kanssa lattian alle.
Joku kysyi mahongista. En löytänyt oikeaa mistään. Sitä on neljää erilaista, jolla eroa kuin meidän kuusella, koivulla ja lepällä. Yksi vain niistä on venemahonkia. Siksi tuotatin telakkamestarilta neljä neljän metrin pattinkia paineöljyttyä saarnia. Tein niistä aukkokohtaan kaksi ylimenoa kylkikaarille. Laitoin kaksi pattinkia rinnan epoksilla ja läpipultein kölistä kiinni. Muotoilin kohdasta puuttuvan kölin ylös asti. Siihen tuli kiinni nuo rosterikaaret peräpeilin lankuista. Ei revi moottori irti kulmista lankkuja. Vetolaitteen aukon reunat piti tasailla, kun niissä oli messinkipelliä naulaten taitettuna. Vetolaitteen aukon tukin öljysaarnilla, jonka oikohöyläsin oikean paksuiseksi. Viimeiseksi kiristin keskeltä köliin hieman kiilamaisen palan. Se kiristää kaikki tiiviiksi. Käytin rosteriruuvia ja kuparinauloja. En miettinytkään, että se pitäisi petsata saman väriseksi. Ei sitä kukaan veteen näe. Takakaappiin kurkistelen vain minä. Voihan tuota petsaamista keväällä harkita, jos se vaivaa mieltä.
Paineöljytty saarni on telakkamestarin mukaan parasta sitten tiikin ja mahongin. Se on kuulemma taipuisampaa, kolhuja kestävää ja vettä hylkivää, siis parempaa kuin mänty. Tuo telakkamestari on itse hullu puuvenemies. Ollut joku ”huonekaluopettaja” ammattikoulussa. Katseli aukonpaikkaustani ja ei löytänyt siitä moitteen sanaa. Ei voi löytääkään. Puu tottelee minua millilleen. Samoin muotoutuu ns mustarauta leikkaavien, pyörivien, tai polttavien laitteiden kanssa.
Näppärää, taipuuko 25-30mm hst tai rst-putkikin koivun runkoa vasten siististi?
Sulla ei taida olla ammattilaisen välineitä? Vieläkö käyt sukeltamassa ahjoosi järvimalmia ja taot miekkoja?
Kituliaasti kasvanutta, suurta luonnon saarnia ei ole enää Skånessakaan. Nämä puuliikkeiden saarnit ovat tehokasvatettua istutuspuuta. Puolan eteläosissa voi vielä kasvaa rinteillä veneeseen sopivaa.
Paineella kyllästetystä en tiedä, mutta joskus oli ihan pellavaöljyllä siveltyjä saarnilankkuja myynnissä siinä Mechelininkadun ja Itämerenkadun kulmassa veljekset Uddilla. Ne meni aina veneentekijöille.
Miksei saarniveneitä ole samoin myynnissä mainostaen, kuin tiikki, mahonki tai tammiveneitä? Parempaahan saarni on kuin tammipuu veneeseen.
Vieläkö tihkuu vesirajasta? Kyllä se voi olla pakkasen tekemää tuhoa. Jää on pullistanut mahongin öljyiset kuituputkilot tyhjiksi. Ne ei sitten enää ole tiiviitä. Eikä ne enää elastisesti jousta tiukaksi itseään.
Siihen tihkuvaan rakoon pitää keväällä lyödä hevosenhäntäjouhta kapealla taltalla koko laudan paksuudelta. Se litistyy ja turpoaa sitten tarvittaessa. Ei jää rakoon mitään näkyvää holee. Tämän taidat tietääkin?
Vene on ollut nyt kuusi päivää vedessä. Tihkuminen vähenee, mutta pari kohtaa on selvästi sellaista, että ei turpoa tiiviksi. Pitää keväällä käydä hevoshaassa katkaisemassa tammalta häntä. Lyön sitä rakoon vaseliini-kipsijauheen kanssa. Siis vedän sellaisen massan läpi ne jouhet.
Nyt olen sateella ajatellut irroittaa sekä ohjaajan istuimen, että apupojan istuinlaatikkotuolin. Nekin on mahonkia. Teen niistä nuo ryynikaapit ja maustehyllyt. Tilalle ohjaajan paikalle noudan linja-autokuskin tuolin. Sellainen on tuossa tarjolla Turussa. Se nousee pyörii, laskee ja siinä on käsinojatkin (hinta itse irroitettuna 30€! -kunto on hyvä)!
Vänkärin paikan jätän avoimeksi, tai seinään kiinni sellaisen venyvän ison verkkotaskun. Siitä on veneessä sitten monta hyötyä! Näkee heti mitä varustetta tai vaatetta on mukana. Se ei kolise tai aukeile keinunnassa.
Eberi pitää joko siirtää lattian alle tai tankista putkeen pumppu. Sortunen pumppuun, jossa 0,005 - 0,008 paine. Tein nimittäin tuon paloilman ja pakoputken melko monimutkaisen, mutta näyttävän. Sen jatkaminen ole kovin helppo.
Moottorista täytyy sanoa, että se on parhaimillaan tuossa 10 solmun paikalla. Vielä melko äänetön, antaa ohjaukseen jo pikkutarkan tuntuman. Opituani trimmin kohdalleen nopeuteen, niin venekin kulkeen vain muutaman asteen pystyssä.
Tämä on siis sellainen puoliplaaniveneen epäonistunut uppismalli. Ei tämä ole voinut nousta Volvollakaan ylös, vaikka työntöpiste on nyt eri paikassa. Tämän plaaniin saantiin pitäisi olla 90 - 120 heppaa. Veteen peruuttaja arvioi painoksi moottorin kanssa non 2500 kg. Itse olisin uskonut tonnia vähemän. Se katseli vain trailerin renkaiden litistymien mallista painon.
Kyllä saarniveneitä 1960-70 ajalta on myynnissä, mutta moni niistä vain on ympärimaalattu ja myydään mäntynä, koivuna tai jotakin puuta vain.
Sellainen on myynnissä mm. Merihaan kerhon laiturissa. Myyjä ei itse sitä tiennyt ja sanoi myyvänsä sen "pois vain vaivoista". Ei noussut hinta 1900€ saarnista!
Saarnia on petsattu ja jopa liekillä tummennettu. Muistan itse nähneeni vanhalla Pornaistenniemen telakalla, kun saarnivenettä "poltettiin" mustaksi. Ei se sitten ollut syksyllä mikään kaunotar.
"Miksei saarniveneitä ole samoin myynnissä mainostaen, kuin tiikki, mahonki tai tammiveneitä? Parempaahan saarni on kuin tammipuu veneeseen."
Vuosi sitten tämmöistä
Minä kaipaisin juuri näitä Askon, Jarmon ja muiden todella tekevien ja tietävien kirjoituksia. Tätä naaman räävintää ja herjaa on jo tarpeeksi nimimerkeiltä!
Tämä ketju paljastaa saitin todellisten kyvyttömien, veneettömien ja sosiaalisesti mitättömien henkilöiden koko verenkierron.