Teeveessä Teemalla sanottiin juuri, että on tutkittu että ihmisen "aivot ovat mieluummin samaa mieltä muiden kanssa kuin oikeassa."
Siitäpä tuli mieleeni, että onko yksi syy siihen, miksi narsistin manipulointi onnistuu tuo ihmisen normaali tapa reagoida, kun narsisti väittää vaikka jotain ilmiselvää valhetta todeksi sinnikäästi ja "silmää räpäyttämättä" niin ihminen on rakennettu niin on silloinkin mieluummin samaa mieltä narsistin kanssa kuin oikeassa?
Siitäpä tuli mieleeni, että onko yksi syy siihen, miksi narsistin manipulointi onnistuu tuo ihmisen normaali tapa reagoida, kun narsisti väittää vaikka jotain ilmiselvää valhetta todeksi sinnikäästi ja "silmää räpäyttämättä" niin ihminen on rakennettu niin on silloinkin mieluummin samaa mieltä narsistin kanssa kuin oikeassa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Luultavasti. Sosiaalipsykologiassa on monia tutkimuksia aiheesta miten laumaan tai ryhmään muodostuminen tapahtuu, mitkä ovat sen seuraukset ja kuinka suuri osa ihmisistä on oikeasti enemmän laumasieluja. Ryhmäkäsitteen muodostumiseen riittää jo ihan pienikin, tavallaan jopa "näennäinen" yhdistävä tekijä.
Pätee kaikilla elämänaloilla ihmisten kesken, ei pelkästään narsisti-uhri suhteessa.
"Pätee kaikilla elämänaloilla ihmisten kesken, ei pelkästään narsisti-uhri suhteessa."
Tietenkin pätee mutta narsisti on taitava hyväksikäyttämään tätä ihmisen normaalia ominaisuutta. Kun uhri on jatkuvasti narsistin kanssa samaa mieltä (vaikka tietääkin ettei asia todellisuudessa ole niin kuin narsisti väittää) se toimii hypnoosin tavoin, kun uhri pidemmän aikaa "mielistelee" narsistia vastoin omaa itseään ja todellisia mielipiteitään (kun on kerran mieluummin samaa mieltä kuin oikeassa) niin lopulta käy niin että todellisuus ja oikeus omaan mielipiteeseen asioista hämärtyy. Narsisti on päässyt tavoitteeseensa.
No joo. Ja oikeastaan ei tarvitse edes mielistellä. Jos ilmaiset oman mielipiteesi omana mielipiteenäsi, kyllä se mitätöiminen saattaa onnistua sitäkin kautta.
Nimimerkillä kokemusta on. Itse kun jossain vaiheessa ymmärsin tällaisen asian kuin OMA mielipide (lukiossa). Mutta sehän oli toisen tarkoituksellista loukkaamista se (suhteessa). On monet itkut tullut itkettyä silkkaa turhautumista ja tilannesolmua... vaan jotta olen saanut kuulla olevani mielenvikainen =D
Mutta loppujen lopuksi tunnistin itsessäni ylikorostuneen miellyttämisen tarpeen nimenomaan sitä toista kohtaan ja osin se on yhäti mutta niin, että en vajoa itsevihan syövereihin, vaan hyväksyn sen osana itseäni. Joskus on hauska miellyttää toista, kunhan itse lopettaa kun siltä alkaa tuntua, että ihan liiallisuuksiin ollaan pyllähtämässä siinä asiassa.
Itse en uskonut, että aika parantaisi mitenkään päin, jotenkin muistan sen tuskan vieläkin, jonka kourissa saatoin olla päiviä putkeen, mutta nyt on pakko todeta, että kauan siihen meni mutta niin tosiaan kävi :)
Ja elän sen kanssa, että vielä nykyisinkin, kun pitää sanoa mielipiteensä jostakin asiasta, tai yrittää puhua jostakin itselle merkityksellisestä asiasta, alan itkeä. En voi sille mitään. Siis sille toiselle juurikin, ei päde edes täysin vieraassa seurassa tuo itkuherkkyys, vain ja ainoastaan sen yhden ja ainoan seurassa. Tosin en ole siihenkään vielä kuollut, niin eiköhän aika paranna tuonkin vaivan :)
*oikeus omaan mielipiteeseen ja oma ääni*
"No joo. Ja oikeastaan ei tarvitse edes mielistellä. Jos ilmaiset oman mielipiteesi omana mielipiteenäsi, kyllä se mitätöiminen saattaa onnistua sitäkin kautta."
Mielistely taitaapi olla väkisinmiellyttämistä. Toisen ihmisen miellyttäminen taas on ihan kivaa. Minua miellyttää moni ihminen täällä palstalla :)
Tuo saattaa pitää paikkansa. Normaalisti ihmiset oletusarvoisesti uskovat ja luottavat toisiin ihmisiin. Siipeensä saaneet osaavat epäillä muita ehkä liikaakin, ja sitten on niitä rehellisten jymäyttäjiäkin.
Missähän seilaa temppu ja ilkikurimus...liekö jo upottaneet sinkkulaivan? ;D
"Missähän seilaa temppu ja ilkikurimus...liekö jo upottaneet sinkkulaivan? ;D "
Pysy nyt prkle aiheessa, tuollekin sinkkulaivahöpinälle on ihan oma ketjunsa. Ärsyttää tuollainen joka ketjun sekoittaminen jollain muulla kun alkuperäisellä aiheella!!!
:D Ai niin!! Sinkkulaivaristeily, sinkkulaivaristeily, sinkkulaivaristeily..
*lällättää menemään*
Ollappa jääkuutiona drinkkilasissa..
"
Pysy nyt prkle aiheessa,..." Henna, ihan pakko sanoa että sussa on tyyliä! Jess!
"Pysy nyt prkle aiheessa, tuollekin sinkkulaivahöpinälle on ihan oma ketjunsa. "
Heheh, just noin :))
Kyllä minunkin hyväuskoisuutta on käytetty perusteellisesti hyväksi vaikka en ole kaikkeen taipunutkaan. Olin alussa tosi kiltti,(ja yleensä vieläkin) mutta perhe-elämä meni niin hulluksi että piti laittaa jarruja päälle. Oli jatkuvaa raivoamista, syyttelyä, ovet paukkuivat, varasti minulta rahaa yöllä ja teki vaikka minkälaista kieroutta. Nyt on ollut pitempään huomattavasti rauhallisempaa, vaikka tosin välillä oireilee.
P#skaa Minä ainakin saan kiksejä olllessani erimieltä. Tulee heti luuseri olo jos olen samaa mieltä ryhmän kanssa. Varsinkin jos olen oikeassa täysin oikeassa ja vielä oikeuden puolella. Silloin tekee mieli peräti tappaa muut ryhmän jäsenet mutta koska olen hyveitä noudattava ihminen hylkään vain sellaiset ihmiset iki-ajoiksi.
Jos uskoo omiin näkemyksiinsä, oliko ne oletusarvoja tai tietoon perustuvia - pystyy kyllä olemaan eri mieltä saapasjalan kanssa. Pitemmän päälle ei kyllä kannata :) Sen mitä aluksi hehkuu särmikkyyttäsi ja massasieluista poikkeamaksi, muuttuu pian kyllä vaikkapa kommunistiseksi höpinäksi (huom esimerkki vaan, en ole poliittisesti puolta ven vastaan).
Mielipidevaihdoille ja kunnon väittelyllekin pitäisi antaa arvo. Keskustelu aiheesta ja aiheiden vierestä on ok vaikka kloonattu ajattelumalli puuttuukin. Kiitos siitä. Erilaisuudella on näes myös arvonsa. Omat ajatuksemmekaan ei koskaan liiku emmekä kehity, jos tiukasti pidämme vain yhdestä kannasta kiinni. Ja tuo kehittyminen antaa mahdollisuuksia muuhunkin. Tarvitsemme ajatustenvaihtoa, se on eräs henkinen ravintomme ja sielullinen kasvumahdollisuutemme. Taantuisimme ilman muutoksia.
Mutta saapasjalan kanssa se osoittautuu hyödyttömäksi. Ei siksi, etteikö hän muuttaisi kantaansa, vaan siksi, että hän kieltää sinun olemassaolosi, mielipiteiden olemassaolon. Kaikki poikkeamat siis eivät ole saapasjalan tekosia, eron huomaa kuinka hän suhtautuu vastaväittelijän sanan vapauteen (onnistuu kyllä tietty muiltakin).
Kyllä se noin varmaan on. Ihminen alistuu ja nöyrtyy liian helposti. Tämä on kulttuurinen ongelma, koska se mahdollistaa terrorin. Ihmiset ovat hyvin helposti narsistisesti alarekisterissä.
Kannattaa purnata ja tapellakin vastaan. Ei sellainen ole narsismia. Omintakeisuus kannattaa säilyttää. Väärä kiltteys kannattaa karistaa pois.
Mutta toisessa päässä ovat sitten narsistit, jotka ovat narsistisesti ylärekisterissä. Kaikki tiedätte tapauksen, kuinka koettaa keskustella uskonnosta Jehovan Todistajan kanssa. "Minä olen oikeassa ja sinä väärässä."
Pidän kyllä mahdollisena sitäkin, että häiriöt narsistisessa tasapainossa helposti ilmenevät samassa henkilössä molemmin tavoin. Narsistinen ylärekisteri voi suorastaan olla epätoivoinen kompensaatioyritys alarekisterissä olevalle narsistiselle itsetunnolle.
"Pidän kyllä mahdollisena sitäkin, että häiriöt narsistisessa tasapainossa helposti ilmenevät samassa henkilössä molemmin tavoin. Narsistinen ylärekisteri voi suorastaan olla epätoivoinen kompensaatioyritys alarekisterissä olevalle narsistiselle itsetunnolle. "
Mielenkiintoista mutta en oivalla. Jos kerrot esimerkin tästä?
Esimerkkiä: Uhrialtis itsetunnoltaan heikko ihminen kovettuu epäilemään muita ihmisiä narsisteiksi. Paatuu. Saa tartunnan. Teinivuosien ensimmäisiä sydänsuruja seuraava yleinen prosessi. Post-traumaattinen hyperkompensaatio.
Kiitos. Että välillä vihaan tätä terminologiaa; informaatioähkykrapulasanahirviöitä. Ja käsitteet ei tahdo mennä päähän takomallaan, hitaasti jos ollenkaan. Noo, mutta opissahan täällä ollaan.
Huoh...ymmärrän; 'henkilö projisoi mielensisältöään tuntemattomaan kanssaihmiseen, ja yrittää käyttää transferenssiä, ulkopuoliset tarkkailijat saattavat tuntea kumpaakin kohtaan empatiaa, sympatiaa tai antipatiaa'
Yksinkertaisemmin; ihminen kiukkuaa toiselle, yrittää siirtää pahan olonsa toiselle, koska kuvittelee että toinen on hänen pään sisällä olevan pahanolon lähteensä. Ulkopuoliset tarkkailijat kykenevät ehkä asettumaan molempien asemaan, tuntemaan myötätuntoa, tai vastenmielisyyttä...kuka mitenkin, omien kokemusoppiensa mukaan. :)
"Narsistinen ylärekisteri voi suorastaan olla epätoivoinen kompensaatioyritys alarekisterissä olevalle narsistiselle itsetunnolle. "
Uskonpa näin myös.
Tuli mieleeni eräs ja erään lausahdus eräälle (hehe) todella "kiukkuiselle minä en tarvitse ketään" - ihmiselle jonka päätarkoituksena oli saada ihmiset lähinnä vihaamaan itseään (mielestäni varmuuden vuoksi) ja erakoitua kaikista ryhmätilanteissa omaan ylväyteensä, josta käsin sitten katsoi muita typeryksiä, koetti muutenkin hallita pelollakin sekä säikäyttelemällä ihmisiä, etsimällä heidän häpeäpisteitään aikas rankalla arvostelulla esim ulkonäöstä tai vaikka puhetyylistä, mistä ikinä.
"En ole koskaan tavannut noin pelokasta ihmistä".
"Yksinkertaisemmin; ihminen kiukkuaa toiselle, yrittää siirtää pahan olonsa toiselle, koska kuvittelee että toinen on hänen pään sisällä olevan pahanolon lähteensä."
Mutta ei koske ollenkaan sitä kun ollaan jotenkin "lähisuhteessa" narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kanssa, silloin ei ole kuvittelua se että narsisti on oman pään sisällä olevan pahanolon lähteenä, se on ihan totta ja faktaa eikä kuvittelua että näin on.
Niin, paha olo on todellista ja lähdekin on todellinen (vaikkei sitä välttämättä sillä hetkellä pysty käsitteellistämää). Mutta käänteisesti voisi ajatella näin -pohdin- , mitä yxex tuossa sanoi: kokeeko N-hlö sitten juuri näin; kuvittelee että toinen on hänen pään sisällä oleva pahanolon lähteensä?
Mitä arvelette?
Ei. Paha olo on hänessä aina. Mutta hän on oppinut että sen voi suunnata toisiin, jolloin oma olo helpottuu. Koska hän pitää huolen että on aina olemassa narsistinen lähde jolla paha olo voidaan hoitaa, hän ei edes näe sitä. Hän elää täydellisessä valheessa jossa hänellä ei koskaan ole paha olo, ja jos on, se johtuu siitä että joku toinen on sen aiheuttanut. Ymmärtäneekö sellainen henkilö hyvän ja pahan käsitettä lainkaan? Hyvä on se mikä hänelle sopii, paha on se mikä ei täytä hänen tarpeitaan.
Paljon on tutkittu myös peilisoluja:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolu
Koska ihminen on laumaeläimeksi suunniteltu, meillä on laumaeläimen ehdollistumia. Niitä voi olla vaikea vastustaa vaikka olisi oma henki kyseessä.
Eli uhrin on pystyttävä muuttamaan omaa ihmiselle ihan luontaista käyttäytymistä päästäkseen/pysyäkseen erossa narsistista? Kun ihminen on laumaeläin niin päästäkseen eroon narsistista on pakotettava itsensä käyttäytymään lajileen epätyypillisesti narsistin suhteen pelastaakseen jopa oman henkensä? Ero narsistista on siten moninverroin vaikeampaa kuin "tavallinen" ero ja eroprosessi kestää siksi usein hyvin pitkään ennen kuin mieltää sellaisia asioita, mitä "tavallisessa erossa" ei tarvitse pohtia mitenkään ja ei ole läheskään niin paljon sellaisia asioita mitkä sekoittaa luontaiset ihmisen vaistot ja mielen??
Sanoisin että omalla kohdallani se tarkoitti sen hyväksymistä että vastassani on sairas ihminen, ja silloin ei päde se mikä pätee terveen ihmisen kanssa. Jos terveen ihmisen kanssa ongelmaan törmättäessä asioista voi edes puhua, narsistin kanssa se ei onnistu sillä saat solvausryöpyn kasvoillesi ja ilmoituksen että hänessä ei ole mitään vikaa, lisäksi tulee pitkä litania omista vioistasi. Keskustele siinä sitten. Jos ei ymmärrä että tuollainen käyttäytymien ei ole tervettä, ja yrittää siinä tilanteessa toimia kuten automaattisesti toimisi normaalin kanssa, alkaa kuvitella että itsessä se vika onkin kun toinen sen niin pontevasti sanoo. Alkaa epäillä itseään. Näin tapahtuu, koska jokin ei täsmää ja ihmisen psyyke ei halua hyväksyä sitä että jokin ei täsmää. Lisäksi narsisti kehittää ongelmia ihan huvin vuoksi päästäkseen purkamaan paineitaan, ja riitoja ei voi siksi välttää vaikka kääntyisi nurinperin. Lisää psyykelle käsittämätöntä. Kuka nyt huvikseen riitelee? Narsistin kanssa elävä joko joutuu hyväksymään sen että elää jatkuvassa ristiriidassa itsensä kanssa tai pelastaa itsensä ja nuolee haavansa ja ottaa opikseen.
Kun itse puhuin exäni kanssa viimeisen kerran, osasin jo laittaa solvaustulvan luonnehäiriön oireeksi. Silti sen kuunteleminen tuntuu kamalalta. Kesti monta päivää ravistella sitä yltään pois kuin likaa. Kun 5 tuntia kuuntelee (että saa toisen myöntämään yhden valheen) sitä miten itse asiassa hän on minun uhrini, hän ei ole koskaan saanut minulta mitään (tämä oli kyllä niin suuri törkeys että teki mieli hommata pakettiauto ja mennä tyhjentämään jätkän kämpästä jokainen kilu ja kalu mikä on minulta saatu), miten kamala olen hänen ja kaikkien muidenkin mielestä, se SATTUU. Niin hyvin sanojaan ei osaa laittaa etteikö vastassa olisi puolen tunnin ryöppy jossa sinulle kerrotaan mitä sinä olet itse tehnyt. Mukana aina hiven totta, että pysyt nöyränä. Se vaikuttaa, mutta jos asennoituu niin että sanoja on sairas, se ei vaikuta niin kauan eikä syö itsetuntoa: voi pysähtyä katsomaan sitä hiventä mikä oli totta ja unohtaa loput.