Suhde loppui, mutta rakkaus ei. Miten toista voi aina vaan rakastaa, vaikka hänen kanssaan ei voi olla yhdessä? Yhdessä oli raastavaa, erossa on samoin.
En pysty unohtamaan häntä vieläkään, en, vaikka aikaa kuluu...
En pysty unohtamaan häntä vieläkään, en, vaikka aikaa kuluu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Olen painiskellut saman asian kanssa jo kaksi vuotta. Eron olen käsitellyt viimeisen päälle loppuun itsekseni ja eri tahojen avustuksella.Lopputulos on kuitenkin aina sama.Yhteydenpitoa ei ole, mutta rakkaus tuntuu säilyvän. Pystyn elämään asian kanssa mutta välillä se tuntuu vaikealta. Vai onkohan kysymys mukavista muistoista jotka silloin tällöin pulpahtavat pintaan.
No voi hyvänen aika!
Minulla ongelma saattaa olla juuri päinvastainen, mene ja tiedä!
Mitään rakkautta ei ole tunnustettu olevan, paitsi kerran humalassa. Arvelen, että kyse olisi narskusta, mutta vaikea lopultakaan sanoa, onko näin. Meillä ei ole sukupuolista kanssakäymistä edes joka vuosi. Ihmettelette varmaan, miksi näin tomppeli suhde voi jatkua, ja niinhän minäkin teen! No, tätä ei yhdellä kertaa saa näköjään eteenpäin, joten koetan jatkaa. Tsemppiä, narskujen uhrit!!
Jos
Niin että palstatunnustus sullakin kummittelee. Kyllä koira koiran tunnistaa -pätee kyllä asiaan kuin asiaan.
Tsemppiä. Ensin mulle sitten sulle ( jos jotakin jää)
Aivan sama tilanne täälläkin, mies olen. Emme ole olleet useisiin kuukausiin missään yhteyksissä, mutta silti tunnen häntä kohtaan hyvin voimakkaasti. Ei ole rakkaus mihinkään hävinnyt. Rakastan häntä vain.
Mikä sinua estää ottamasta häneen yhteyttä?
Olen varma, ettei hän tunne samoin kuin minä. En kestäisi tietää sitä.
En halua kuulla hänen olevan jonkun toisen oma, sellaista ei ole kiva kuulla.
vai etkö halua, että toinen kuulee sinun olevan jonkun toisen kanssa?
Yksikseni olen. Se menee niin kuin edellä tuossa sanoin. En halua kuulla hänen olevan jonkun toisen kanssa, sattuu sellainen liikaa.
Ymmärrän oikein hyvin, minäkään en haluaisi kuulla että hän on onnellinen jonkun toisen kanssa.
Ehkä minä laitan hänelle viestin, kun olemme olleet puoli vuotta erossa. Siihenkään ei ole enää kovin pitkä aika. Mutta en silti aio tunkeilla. Haluaisin edes pyytää anteeksi omalta osaltani. Toisaalta, en tiedä onko hyvä käydä repimään niitä vanhoja haavoja, vaikka toisesta kovasti välitänkin.
Minulla ja hänellä ero tapahtui viime vuonna. Ei ole kaipaus kadonnut :/
Oliko ero yhteinen päätöksenne?
Minä luulen, että olisin päässyt helpommin eteenpäin, jos mies olisi ollut minulle rehellinen. Olen aika varma, ettei häntä enää kiinnostanut seurani, mutta hän ei sitä myöntänyt. Tapasimme enää harvoin. Jos hän olisi rehellisesti kertonut tilanteen, olisi ollut helpompaa. Ehkä hän halusi säästää minua totuudelta, mutta minulle siitä seurasi vain epävarmuus kaikesta. Siksi mietin vieläkin, että mitä jos hän sittenkin välitti... Toistaalta, hänestä ei ole kuulunut mitään sen koommin. Ehkä hän on vain helpottunut että lopetin suhteen. Minusta on epäreilua ja raukkamaista, ettei hän itse lopettanut suhdetta, vaan jätti sen minun vaivoikseni.
No, näitä varmasti mietin vielä pitkään. Vieläkin toivon, että olisin ollut hänelle tärkeä, ja että hän olisi oikeasti tuntenut niin kuin väitti.
Hän kyllä tiesi ja tietää tunteeni, ei useampivuotisessa suhteessa voi jäädä tuollainen asia kysymysmerkiksi, tunteista puhuttiin.
Tiedän että on toisen kanssa, ihmettelen vaan sen jälkeen mitä on kertonut, ei se ainakaan rakkautta ole?
Minulla alun toista kuukautta parisuhteen katkemisesta,en pysty
vieläkään ajattelemaan muuta kuin Häntä(naista).
Joka sekunti eikä loppua näy.Toivon että pääsisin näistä tunteistani eroon jotenkin mutta kun ei.
Vaikka tiedän toiveeni olevan turhia hänen suhteensa.
Vuosia tai loppuelämä menee koska tämä oli viimeinen rakastuminen minkä voin kokea.
Pystyin kuitenkin vielä rakastumaan,en siis aivan tunteeton erakko ollutkaan.
Koska aito rakkaus.
Koska rakkaus on perseestä. Mitään siitä ei jää käteen. Parempi olla vaan rakastumatta keneenkään.
Vanha aloitus, mutta tänne voin ainakin purkaa tunteitani.
Erosta 1,5 vuotta, minun tahdostani koska en saanut suhteelta käytännössä mitään. Ja siltikin se vähä mitä sain, oli parasta ikinä. Vieläkin rakastan tätä miestä, enkä voi kuvitella rakastuvani kehenkään muuhun. Ja tiedän että hän rakastaa minua, ollaan juteltu silloin tällöin tässä yli vuoden aikana ja viimeksi viime viikonloppuna kertoi rakastavansa minua.
Kerroin hänelle että minulla on uusi suhde jossa saan kaiken sen mistä haaveilin hänen kanssaan. Ja kerroin myös että en usko että voin koskaan rakastaa nykyistä kumppaniani, koska rakastan häntä, tätä eksääni siis. Hän oli surullinen, kertoi vielä kerran että rakastaa minua, ja sanoi että on onnellinen että olen löytänyt hyvän kumppanin.
Todennäköisesti teen väärin nykyistä kumppania kohti. Välitän hänestä erittäin paljon, enemmän kuin voisin edes kuvitella. Mutta rakkautta se ei ole.
Koen siis että vaikka minulla on pidempiä suhteita takana, joissa olen rakastanut, niin tämä eksä on se minun aito rakkaus.