Itsekö vai yhteisö?

Juu ei varmaan, mutta kun on lapsesta asti kuullut opastusta miten tulee toimia, niin eipä sitä kovin helpolla osaa ottaa ohjia käsiinsä ja esim. ehkäistä jos voimat loppuu. Moni luulee päättävänsä omasta seksuaalisuudesta, mutta on sokea sille, että omaa kehoa ja seksuaalisuutta tulee voida myös vaalia eikä tehdä niinkuin odotetaan tekevän. Koko ajatusmaailma on käännettävä uuteen uskoon ja se ei taida olla kovin helppoa kenellekään ja joillekin täysin mahdotonta.

Samaan tyyliin kuin pahimmat uraihmiset suorittavat työtään, suorittavat monet vl-äidit perhettään. He kuvittelevat, että se kuuluu asiaan, mutta unohtavat oman syvimmän olemuksen kokonaan. Vl-identiteetti on rankka juttu naiselle. Siitä eroaminen tekee kipeää. Samalla se vapauttaa etsimään sitä ihmistä miksi syntyi ennen kuin srk:n uskopainostus alkoi vaikuttaa mieleen tehden elämisen jokapäiväiseksi taisteluksi, jossa kaikki oleilu, nautinto ja leikkisyys olivat syntiä.

Jokainen vl-nainen saa minun puolesta jatkaa valitsemallaan tiellä jos haluaa. Silti suosittelen suunnanmuutosta, kun loppupeleissä isosta perheestä kärsii jokainen perheenjäsen. Jos he eivät vielä sitä myönnä, niin ehkä muutaman vuoden kuluttua, kun ovat päässeet omaan rauhaan voivat ihmetellä, että eipä siitä lapsuudesta jäänyt mieleen kuin huutoa ja tappelua, jeesuken nimeä ja verta, kuria ja pelkoa, hammastenkiristystä ja raivokohtauksia. Ja pullamehut pyhäkoulussa lammastaulun lisäksi.

Tarkoitat varmaan sitä että on kiellettyä avioitua "epäuskoisen" kanssa.