Haluan nyt lyhyesti muistuttaa siitä että vaikka se aina niin ilmeistä olisikaan, on hyvin monen potilaan huonon hoidon taustalla resurssien puute. Psykiatrialla on säästetty enemmän kuin muilla erikoisaloilla yhteensä viimeisen 15 vuoden aikana ja tulos nähdään tässä. Mielisairaalat ajettiin alas ja luvattua lisäystä avohoitoon ei koskaan toteutettu.
Psykiatreille olisi auki 300 virkaa mutta tulijoita ei ole, koska työolosuhteet ovat epäinhimilliset. En kykene ymmärtämään sellaista kollegaa joka pystyy toimimaan Helsingin mielenterveystoimistossa. Kuulemani mukaan työolosuhteet ovat kaameat.
Olen kuullut seuraavia keinoja ehdotettavan:
- koulutetaan lisää lääkäreitä tai hankitaan heitä ulkomailta
- psykiatrit pakotetaan töihin
- tehostetaan toimintoja ja palautetaan psykiatrit takaisin työhön face-to-face potilaan kanssa
Kaikki nämä kertovat vain siitä että todellisia työolosuhteita ja ongelmia ei tunneta. Jos minä tiedän että riittävä potilaan ensihaastattelu kestää vähintään 30 minuuttia, niin se ei byrokraatin käskyllä taivu 20 minuuttiin. Koen silloin tekeväni työni huonosti ja siitä lähtee liikkelle lisääntyvä stressi-kierre kun nämä hiukan huonosti haastattellut ja hoidetut potilaat palaavat uudestaan ja uudestaan puheilleni.
Resurssit pitäisi palauttaa ennalleen. Erityisesti siksi että psyykkiset syyt ovat nousseet suurimmaksi työkyvyttömyyseläkkeiden syyksi.
Ja ennen kuin aloitat vastaustasi, mieti oletko varmasti riittävän hyvin selvillä tämän työn tekemisen ehdoista.
Psykiatreille olisi auki 300 virkaa mutta tulijoita ei ole, koska työolosuhteet ovat epäinhimilliset. En kykene ymmärtämään sellaista kollegaa joka pystyy toimimaan Helsingin mielenterveystoimistossa. Kuulemani mukaan työolosuhteet ovat kaameat.
Olen kuullut seuraavia keinoja ehdotettavan:
- koulutetaan lisää lääkäreitä tai hankitaan heitä ulkomailta
- psykiatrit pakotetaan töihin
- tehostetaan toimintoja ja palautetaan psykiatrit takaisin työhön face-to-face potilaan kanssa
Kaikki nämä kertovat vain siitä että todellisia työolosuhteita ja ongelmia ei tunneta. Jos minä tiedän että riittävä potilaan ensihaastattelu kestää vähintään 30 minuuttia, niin se ei byrokraatin käskyllä taivu 20 minuuttiin. Koen silloin tekeväni työni huonosti ja siitä lähtee liikkelle lisääntyvä stressi-kierre kun nämä hiukan huonosti haastattellut ja hoidetut potilaat palaavat uudestaan ja uudestaan puheilleni.
Resurssit pitäisi palauttaa ennalleen. Erityisesti siksi että psyykkiset syyt ovat nousseet suurimmaksi työkyvyttömyyseläkkeiden syyksi.
Ja ennen kuin aloitat vastaustasi, mieti oletko varmasti riittävän hyvin selvillä tämän työn tekemisen ehdoista.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Se huono hoito, jota itse olen saanut, ei ole liittynyt resurssien vähyyteen.
Joo selityksen makua tossa viestissä ja vahvasti. Kautta aikojen tämä taho on kinunnut ja kinunnut lisää rahaa ja sitä on aikaisemmin annettu (valtiot). Kai ne päättäjät ovat nyt nähneet, että asiat eivät ole muuttuneet parempaan suuntaan ja ovat sen vuoksi pistäneet rahapussin nyörit tiukemmalla.
Hyvä Psykiatri,
Kiitos suoraselkäisestä kirjoituksestasi. Olen kanssasi samaa mieltä, psykiatrisen hoidon (olen tutustunut vain ns. avo"hoitoon"), tila on surkea.
Mutta miksi edelleen julkinen terveydenhoito väittää, ainakin minulle on väitetty, että saamani hoito on täysin asianmukaista ja ns. "käypää hoitoa"? Miksei ilmiselvää totuutta myönnetä ja lakata antamasta tätä kelvotonta ja tehotonta pseudohoitoa? Huono hoitohan on yhtä vaarallista, ellei jopa vaarallisempaa, kuin hoidotta jättäminen!
Ihmettelen myös sitä, miksi tämän resurssipulan seuraukset vieritetään potilaiden kontolle? Potilaita moititaan vähien hoitoresurssien "rohmuamisesta" ja syyllistetään heitä tilanteesta. Ei kai kukaan huvikseen esim. masennukseen sairastu - ei se mikään vapaaehtoinen harrastus ole.
Kyllä, ennen kuin aloitin vastaustani, mietin pitkään kehoitustasi.
Kyllähän kyse on myös siitä mitä potilaille saadaan kertoa. Tiedän tapauksia missä työntekijöitä kiellettiin kertomasta todellista syytä palvelujen puuteeseen. Käsky oli kuulemma tullut ko kunnan tai kaupungin päättäjiltä.
Siis: kuntalaiset valitsevat itselleen päättäjät, jotka kieltävät lääkäreitä kertomasta todellista syytä palvelujen vähyyteen. Kuntalainen eli maksaja jää miettimään miksi palveluja ei ole vaikka poliitikot ovat niin luvanneet. Tämäkö muka on sitä demokratiaa?
Hyvä Psykiatri,
Niin, tiedän, mutta miksi lääkärit ja hoitajat suostuvat valehtelemaan? Eikös Hippokrateen valassa mainita jotain sellaista, että lääkärin on ensisijaisesti ajateltava potilaansa parasta (eikä omaa urakehitystään)? Ja kun esim. psykiatreista on niin huutava pula, onko todellista pelkoa siitä, että jäisi kokonaan vaille mahdollisuutta harjoittaa ammattiaan?
Eiköhän syy tähän sumutukseen ole siinä, että kunnianhimo, mukavuudenhalu ja pelko kollegoiden paheksunnasta on ottanut selkävoiton Hippokrateesta.
Poliitikkohan käyttää määräys valtaa ja pakotta valehtelemaan. Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa joku uhkailisi sinua työpaikkasi suhteen? Jossa toimeentulosi olisi vaarassa?
Itse en ole koskaan mennyt mukaan mihinkään poliitikkojen uhkailuihin enkä usko sen olevan tavallista psykiatrialla. Monella muulla alalla on työpaikat kilpaillumpia ja siksi ongelmia tulee herkemmin.
On muuten erikoista että henkilökuntaa syyllistetään siitä että poliitikot vievät ensin resurssit ja käskevät sitten valehdella.
No näinhän se valitettavasti taitaa olla. No mikä sen mahdollisuuden sitten sulkee pois, että palstalla aikaisemmin aggressiivisestikkin esitetyt asiat psykiatriasta eivät voisi pitää paikkaansa? Ei yhtikäs mikään. Tottakai tämänkin ammattikunnan joukossa (tai toivon ainakin niin) on henkilöitä, jotka ihan oikeasti haluavat auttaa ihmisiä. Mutta kun psykiatrian perusteet (esimerkkinä lääketehtaat taustalla, Mitä huonommin ihmiset maan päällä voivat, sitä enemmän lääketehtaiden kirstuun kilahtaa rahaa)ovat täysin mädät. Perusteista puuttuu täysin ETIIKKA ja MORAALI. Ja vain näillä asioilla on merkitystä kun me puhutaan ihmisen kohtalosta.
Ahaa, pelko toimeentulon huonontumisesta siis sulkee lääkäreiden suut?
Kyllä, olisin voinut tulla irtisanotuksi sairauteni vuoksi (F32.2).
Se vasta todella kummallista on, että syyllistetään potilaat sairastumisestaan. Potilaidenko pitäisi niitä kaivattuja lisäresursseja mielenterveydenhoitoon pystyä hankkimaan?
"Minä vain noudatin esimiesteni määräyksiä."
(Eichman Nürnbergissä)
Potilaita tästä nyt ei ainakaan tule syyllistää! Jos jotakin, niin mielenterveysalan työntekijöiden ja potilaiden (ja kaikkien muidenkin, tietysti) pitäisi yhdessä käydä vaatimaan lisää rahaa ja resursseja mielenterveystyöhön! Eikä vain tyytyä vallitsevaan tilanteeseen!
Ikävä kyllä lehtiosastoilla on näkynyt ikävän vähän kirjoituksia aiheesta... Ikävän vähän on ollut mielenosoituksia tai muita aloitteita tai tempauksia. Ainakin Psykologiliitto kyllä onneksi nosti metelin, kun KELA ilmoitti lopettavansa lasten psykoterapian rahoituksen... Muualla kyllä siihenkin tyydyttiin turhan vähällä.
Lieneekö esim. potilasjärjestöjen hiljaisuuteen osasyynä suomalaisessa yhteiskunnassa kai edelleenkin elävä mielenterveyden häiriöstä kärsivän tietty häpeä... Sitä paitsi ainakin minä olen kuullut varsin monesti niiltä, joilla ei kokemuksia omasta tai omaisensa mielenterveydenhäiriöstä ole, kuinka esim. "masennus on kyllä ihan luonteen heikkoutta - piristyisivät nyt vähän!" Tällainen ajattelu pistää vihaksi, mutta se elää aika syvällä suomalaisessa kulttuurissa.
Arvon Bogey! Millä perusteella väität että ei muka olisi pidetty meteliä? Ja että henkilökunta muka olisi vastuussa siitä että resursseja ei ole lisätty???
Tietääkseni mielenterveystyön puolen henkilökunta on tehnyt kaiken mahdollisen. Kun säästöt olivat pahimmillaan, kuvasivat psykiatrian puolen johtavat ylilääkärit neuvotteluja poliitikkojen kanssa termeillä." Lyötiin märällä pyyheliinalla päin näköä ja mitään perusteluja ei uskottu!" Paljonkos siinä neuvottelet?
Tämä lääkkeiden määrääminen sitten jaksaa puhuttaa. Jos joku syö masennukseen mielenterveyslääkkeittä, kukaan ei pysty todistamaan, miten huonosti asiat olisivat ilman niitä. Eikä niitä ole pakko syödä, jos tuntuu, että vain lääketehtaat rikastuu. Sukulaisellani oli heliko-bakteeri. Hänelle sanottiin, että on kolme erilaista lääkettä ja jos mikään ei pure melkein "kirstu" odottaa. Lääkkeet olivat todella kalliita, solumyrkyn tapaisia, ja vasta kolmas lääke puri, arvaa vain, syytettiinkö siinä lääkäriä tai lääketehtaita ryöstöstä. Oltiin onnellisia ja syötiin kaurapuuroa.
Hyvä on, luotan tietämykseesi tässä asiassa. Perustin sanomani lähinnä siihen, etten ole julkisissa tiedotusvälineissä nähnyt yleisönosastokirjoituksia, kolumneja yms., jotka mielestäni olisivat tärkeitä, jotta suuri yleisökin saataisiin vallitsevasta asiasta tietoisiksi. Yksin työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet kun ovat melko vähäiset. Poliitikot yleensä uskovat vasta, kun kaikki äänestäjät alkavat jotain vaatia.
Siitä en tiedä, onko kulisseissa käyty enemmänkin nahistelua.
En väitäkään, että henkilökunta olisi vastuussa siitä, ettei resursseja ole lisätty. Kaikkea muuta! Uskon, että henkilökuntakin kipeästi kaipaisi lisäresursseja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä pienemmillä paikkakunnilla. Henkilökunnankin kuitenkin kuuluu viedä resurssipulaa ja ahdinkoaan päättäviin elimiin... Tosin kuten jo sanoin, yksin heidän painostuksensa ei useinkaan ole riittävä.
Hyvä Psykiatri,
Jos ei ole edellytyksiä asianmukaiseen ja tehokkaaseen hoitoon, pitää lopettaa kulissien pönkitys!
Miksi edelleen väitetään, että "hoito on hyvää ja sitä on riittävästi" kun kuurosokea Kreettakin näkee mikä on tilanne?
Usein ihmiset ajattelevat että resurssien vähyys johtuu siitä että henkilökunta ei ole pyytänyt tarvittavia resursseja.
Eteläsuomalaista syntymäkuntaani seurattuani olen huomannut että poliitikkojen vastuu siirtyy äärimmäisen herkästi ylilääkäreille. Ja niinhän kai itsekin tekisin jos olisin poliitikkona vastuussa. Tässä kunnassa sanottiin että rahaa kyllä olisi saatu mutta ylilääkäri ei ymmärtänyt pyytää. Ko ylilääkäri oli henkilökohtainen tuttuni, joten tiesin kuinka asiat olivat mutta läpi meni surkean monelle kuntalaiselle näinkin heikko sepustus.
Mutta kenen?
Poliitikot vastaavat rahahanoista. Heiltä on syytä kysyä hoidon tasosta.
Parahin Psykiatri,
En lainkaan kuvittele, etteikö henkilökunta olisi pyytänyt. Se ei kuitenkaan ole käyttänyt kaikkia käytettävissä olevia keinoja resurssien lisäämiseksi, riskit ovat oman urakehityksen kannalta olleet liian suuria.
Koska mielenterveyspotilaat eivät ole "mediaseksikkäitä", ei heille julkisuudessakaan empatiaa liikene. "Hullut höpöttävät kiusallisesti ja haisevat pahalta, miksi niitä pitäisi hyysätä kun vauvat ja vanhuksetkin tarvitsevat enemmän".
Harva potilas lisäksi jaksaa tai pystyy vaatimaan itselleen hoitoa ja turhaa se onkin; tarjolla on pelkkää hoitajan lässytystä 1-2 krt/kk, tehotonta ryhmäterapiaa tai istuskelua päiväosaston sohvalla. Niin, ja lääkkeitä tietenkin - onneksi sentään niitä.
Kenellä luulet olevan ongelman ratkaisun avaimet käsissään, potilailla vai hoitohenkilökunnalla?
Arvoisa Psykiatri,
Äänestän kyllä joka vaaleissa, mutta sellaisella "marginaaliryhmällä" kuin mielenterveyspotilaat ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa poliitikkoihin.
Ikävä kyllä teidän on vaadittava lisäresursseja ja teidän myös kuuluisi pitää potilaittenne puolta. Itse me emme siihen sairautemmekaan vuoksi kykene, eivätkä omaiset halua leimautua!
Ratkaisukeskeisyys on korvaamassa psykiatrian jo. Se tulee halvaksi, koska ihmisten omat resurssit otetaan käyttöön loputtoman vatvomisen ja epäoikeudenmukaisten diagnoosien määräämisen sijaan. Psykiatrian hautajaiset ovat ovella. Kirkonkellot kumisevat jo.
Äläs lipsahda sivuraiteille ystäväiseni. Viesti koskee vain ja ainostaan ylenmääräistä ja loputonta mielialalääkkeiden syöntiä.
Eikös se muka ole totta, että mitä huonommin ihmiset voivat sitä enemmän nämä lääketehtaat menestyvät. Paskaa puhut, jos toisin väität, sori vaan.
Tarkoitatko että ratkaisu on jommallakummalla, joko potilailla tai hoitohenkilökunnalla?
Outo tapa esittää asia. Jos poliitikot päättävät että koko Suomessa riittää yksi psykiatri ja yksi psykiatrinen sairaanhoitaja, niin onko vastuu heillä vai potilailla siitä että palvelut riittävät? Voisiko vastuu olla pääministerillä? Siis voisiko?
"Teidän on vaadittava lisäresursseja ja teidän kuuluisi pitää pitää potilaittenne puolta"
Tässä on se tavallisin vaatimus: Te jotka siellä olette töissä, tehkää jotain.
Siis millä me niitä parempia resursseja vaaditaan? Kerropa se meille.
Järkiperusteet poliitikot ovat tyrmänneet. Kuinka saisimme heidät muuttamaan mieltään?
Jos äänestämme oppositiota, he päätyvät hallitusyhteistyön nimessä äkkiä muuttamaan mielensä hallituksen mukaiseksi.
Parahin Psykiatri,
Tarkoitin sitä, että koska mielenterveyspotilaiden vaikutusvalta on olemattoman vähäinen ovat ratkaisun avaimet teidän käsissänne. Pääministeri tuskin korvaansa lopsauttaa vaikka kaikki Suomen mielenterveyspotilaat poistuisivat hoitojonoista "vapaaehtoisesti", "luonnollisen poistuman kautta".
Niin kauan kuin hoitohenkilökunta suostuu tekemään työtään noilla resursseilla, niin kauan hoidon laatu ja sen saatavuus myös on teidän vastuullanne.
Ajattelepa asiaa omalta kannaltasi. Jos olet postinkantaja Porvoon eteläisellä alueella ja huomenna sinun pitäisi kantaa posti koko Suomeen yksin. Oletko siis vastuussa ko postin kannosta?
Parahin Psykiatri,
Onko tuohon muuta ratkaisua kuin se, että TE ilmoitatte kovaan ääneen ettette pysty hoitamaan kuin vain noin 10% hoidon tarvitsijoista. Loput potilaat ovat heitteillä, ettekä te voi heistä vastuuta ottaa. Sitten vain odotellaan uutisia metrosta...
Se, että sinnikkäästi kaunistellaan hoidon todellista tilaa ja valehdellaan potilaille sekä heidän omaisilleen että "hoito on hyvää..." ei tähän ongelmaan tule KOSKAAN ratkaisua tuomaan.
Jos sinulla on ratkaisu, tule opettamaan se meillekin. Joko meille tai poliitikoille.
Tuotahan te juuri teette - yritätte mahdotonta!
Omien voimienne ja taitojenne yliarvioimisesta ja potilaiden aliarvioimisesta on seurannut se, että Porvoossa ei enää posti kulje!
Olkaamme kuitenkin iloisia tasa-arvoisesta kohtelustamme - EI SE KULJE MISSÄÄN MUUALLAKAAN.
Kunhan ilmoitat ajan ja paikan.
Todellinen syy palvelujen puutteeseen pitää ja sen saa kertoa. Päättäjillä ei ole valtuuksia kieltää lääkäreitä kertomasta sitä.
Jos itse olet valehdellut potilaillesi mainitsemastasi syystä, mitä se kertoo sinusta?
Tämmöstä tämä terveydenhuollon politiikka on. Ja tämmöstä se on ollut monta vuotta.
Itse en vaikene. Kerron potilaalle suoraan että tarpeemme olisi 16 henkeä, suositus on 12 ja meitä on 8.
tarkoitin kylläkin tapaasi kertoa asiasta. Ja sitä, että yleensä kerroit.
Kannattaisi harjoitella ymmärrettävää kirjoittelua. En ymmärrä vieläkään pointtiasi.
Selvennän mielelläni.
Korvataan tehottomat hoidot tehokkaalla ja edullisella ratkaisukeskeisyydellä. Opetetaan synkille psykiatreille hieman valoisampi ote asioihin. Huumori on paras lääke synkistelyyn. Tutustu Ben Furmanin kotisivuihin. Korvataan turhat ja haitalliset terapiat vertaistukiryhmillä, jotka ovat yhtä tehokkaita, ellei tehokkaampia kuin perinteiset terapiat. Kukaan ei tarvitse terapiaa, koska on muitakin menetelmiä. On olemassa todella tehokkaita itsehoito-oppaita, joilla suuri osa mielenterveystoimistojen potilaista voisi hoitaa itse itsensä hyvien ystävien ja tukea antavien sukulaisten kanssa. Kelan linjaukset ovat kunnioitettavia, koska hoidon tarve on lähes rajaton, eikä Suomella ole varaa heittää rahaa kankkulan kaivoon ahneille psykoterapeuteille. Ellei Suomessa siirrytä moderniin ratkaisukeskeisyyteen ja oteta lusikkaa kauniiseen käteen, ihmiset ovat kohta kaikki psykoanalyysissä kuten New Yorkin asukkaat. Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellista lapsuutta. Psykiatrian hautajaiset ovat tulossa. Psykoterapia on kuolemassa.
Älä viitsi tyrkyttää patenttiratkaisuja ongelmiin, jotka eivät niillä ole ratkaistavissa.
Olen kokeillut tuon ratkaisukeskeisenkin, eipä ollut minulle apua.
Ratkaisukeskeisyyden ydin on ajatuksessa, että jos joku ei toimi, kokeile toista tapaa. Sinun ei tarvitse hylätä ihanaa ratkaisukeskeisyyttä vaan kokeilla toista tapaa, aikaisempaa raikkaampaa. Silloin onnistut. Älä lannistu rakas ystävä.
Hyvä "Yritä uudestaan",
Olen täysin tietoinen ratkaisukeskeisen terapian perusperiaatteesta; jos joku ei toimi -> tehdään jotain muuta. Jos joku toimii -> lisätään sitä.
Voitko millään uskoa, että yksi hoitomuoto ei vain sovi kaikille. Minulla ei ole mitään ratkaisukeskeistä terapiaa vastaan, se on varmasti hyvä hoitomuoto monelle, mutta minulle se ei sovellu.
Olen hyvässä yhteisymmärryksessä ratkaisukeskeistä terapiaa edustavien terapeuttien (huom. monikko) kanssa tullut siihen lopputulokseen, että se ei ole sopivaa/oikeaa/riittävää hoitoa minulle.
Pitäisikö minun silti väkisin yrittää hoitaa itseäni metodilla, jonka tämän terapiasuuntauksen parhaat asiantuntijat ovat todenneet minulle vääräksi?
Olet oikeassa. Julkisessa keskustelussa kuitenkin asetelmat ovat olleet tällaisia. Psykiatri- ja terapeuttikunta on yrittänyt vakuuttaa, että yksi hoitomuoto ei voi korvata muita, mutta ratkaisukeskeisyyden innokkain kannattaja on yrittänyt eri medioissa vakuuttaa, että kukaan ei tarvitse pitkiä terapioita ja yleisin hoitomuoto maassamme on jopa vahingollinen. Iso joukko ylimpiä päättäjiä on mennyt mukaan tähän piirileikkiin ja siksi esim. kelan linjaukset ovat olleet mitä ovat. Kiitos, että kestit provokaation.
:D,
Ratkaisukeskeisen terapian suosio perustuu todellakin sen hintaan ja voihan se tosiaan joillekin olla juuri se oikea hoito, silläkin siis on oma paikkansa erilaisten terapiamuotojen joukossa.
Tuo pyrkimys kustannustehokkuuteen on myös ryhmäterapian julkisen suosion takana. Potilaita painostetaan ryhmäterapiaan, koska sillä saadaan suuri joukko potilaita näennäisesti "hoidon" piiriin vain murto-osalla yksiköterapian kustannuksista. Ikävä kyllä, siitä on todellista hyötyä vain hyvin harvoille. Nettohyötyjä on ryhmäterapiaa vetävä terapeutti; samalla vaivalla moninkertainen palkka.
Mielenterveyspotilaisiin ei kukaan poliitikko halua "leimautua". Sehän olisi poliittinen itsemurha. Äänestäjiä kerää paljon varmemmin poseeraamalla vaalimainoksessa söpön vauvan tai herttaisen mummelin vieressä kuin tyhjäkatseisen depressiopotilaan kanssa. Sen vuoksi ei lisäresursseja mielenterveyden sektorille tulla koskaan saamaan ilman radikaaleja toimenpiteitä.
Potilaat kuitenkin ovat sairautensa vuoksi liian lamaantuneita nousemaan barrikadeille omaa hoitoaan ja psykiatrien sekä hoitajien työolosuhteita parantamaan. Hoitohenkilöstön heidän pitää sinne itse kiivetä jos potilaittensa voinnista vähääkään välittävät.
Mutta eiväthän he välitä...
Hyvät "Kyllästynyt" ja "julkinen keskustelu", ainakin omasta mielestäni kirjoititte juuri toistaiseksi fiksuimmat tänään lähetetyistä viesteistä... Jotenkin tuntuu, että jokainen julkisen hallinnon taho yrittää tarjota jotain pakettiratkaisua mielenterveyden ongelmiin: joillekin tämä pakettiratkaisu on lääkkeet, toisille ratkaisukeskeinen terapia jne.
Ongelma vain on siinä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia, heidän ongelmansa ja niiden syyt ovat erilaisia ja siksi he tarvitsevat myös erilaisia hoitomuotoja.
Syväpsykoanalyysi ei luultavasti ole oikea paikka akuutissa psykoosissa olevalle. Toisaalta ainakin oman rakkaan sisareni ongelmien taustalla ovat käsittelemättömät ja traumatisoivat menneisyyden kokemukset, joita ei noin vain ratkaisukeskeisellä lyhytpsykoterapialla pois pyyhkäistäkään - ainakin omasta mielestään hän kaipaa nimenomaan menneisyyden läpikäymistä ennen kuin voi suuntautua tulevaisuuteen. Tunnen sellaisia, jotka kokevat, että asioiden käsittely yhdessä muiden kanssa ryhmäpsykoterapiassa tai vertaisryhmässä sopii heille ja toisaalta myös sellaisia, jotka keskittyvät mieluummin vain itseensä ja hakeutuvat yksilöpsykoterapiaan. Tunnen jopa muutamia, jotka ovat pyytäneet saada psyykenlääkkeitä ja kieltäytyneet psykoterapiasta, koska eivät aivan vielä ole tunteneet itseään valmiiksi käsittelemään ongelmiaan puhumalla. Toiset eivät tunne olevansa vielä valmiita puhumaan, mutta työstävät tunteitaan ja ajatuksiaan taideterapiassa. Mielestäni jokaista pitäisi auttaa löytämään sellainen hoitomuoto, joka parhaiten hänen persoonallisuuteensa, elämäntilanteeseensa ja ongelmaansa sopii; oli tämä hoito sitten lääkehoitoa, jonkinlaista ryhmäpsykoterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivista psykoterapiaa, luovuusterapiaa, jonkinlaista perheterapiaa tai ratkaisukeskeistä terapiaa.
Ikävä kyllä tässä tulevat vastaan resurssit: Jos itse oman hoitonsa kustantaa, valinnanvaraa kyllä löytyy. Julkishallinto puolestaan ei tunnu olevan kovin halukkaasti kustantamassa pitkiä tai kalliita terapioita.
Hyvä Bogey,
Kiitos kehuista :)
Tietenkin on otettava huomioon myös se, ettei juuri kukaan veroja rakasta ja rahaa on rajallinen määrä. Se mikä minua tässä jaossa tympii on tämä lyhytnäköisyys; maksetaan mieluummin sairauspäivärahoja kuin hoitoa, kirjoitetaan helpommin ihminen sairauslomalle kuin yritettäisiin antaa hänelle hoitoa joka pitäisi hänet työkykyisenä. Säästöjen nimissä pidetään hölmöläisten peitonjatkamistalkoita.
Edelleen asian ytimessä! Hienoa!
Nykyäänhän taitaa asioita vielä vähän mutkistaa tämä valtionosuuden jakamisen uudistus (vai olenko väärässä?), joka joskus 90-luvulla tehtiin. Sitä ennenhän valtio määräsi ihan tarkoin kunnille, kuinka suuri osa valtion rahoituksesta käytettiin mihinkin palveluihin. Uudistuksen jälkeen valtio on antanut (näin ainakin itse olen asian käsittänyt) kunnille vain tietyn könttäsumman rahaa, jonka kunta saa vapaasti käyttää - kunhan tietyt palvelut (esim. juuri mielenterveystyö) edes jollain tasolla järjestetään.
Voisi kuvitella, että tämä olisi synnyttänyt kuntien välillä aika paljon eroja (esim. mielenterveys-)palvelujen tasossa. En tosin tiedä, onko näin käynyt. Osaisikohan joku asiaan enemmän perehtynyt kertoa asiasta? Kiinnostaisi itseäni tietää...
Onhan kuntien palveluissa todella paljon tasoeroja jo pelkästään työvoiman jakautumisen vuoksi: erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kuuluu olevan melkoinen pula työntekijöistä.
On todella kätevää, että voidaan ryhtyä puhumaan resurssien puutteesta aina kun joku valittaa huonosta hoidosta.
Mitä tarkoitat?
hän tarkoittaa, että on kätevää, kun voidaan ryhtyä puhumaan resurssien puutteesta aina kun joku valittaa huonosta hoidosta.