Minulla on ongelma. En pystynyt lopettamaan tupakointia, kun tulin raskaaksi. Raskauteni on jo yli 30 viikolla (vauva on terve) ja olen yrittänyt opettaa tupakointia.Raskauden alussa aloin pitämään kirjaa polttamisestani. Vähensin huimasti, kymmenestä tupakasta kolmeen/per päivä. Ja kokonaista tupakkia en ole kerralla polttanut. Miehen kanssa kun muutettiin yhteen, tupakointini jälleen lisäänty. Mieheni polttaa paljon, ja olen nyt saanut hänetkin vähentämään kotona polttamista.
Pystyn olemaan ilman tupakkaa mainiosti, mutta kun näen tai haistan tupakan minulle tulee kauhea tupakanhimo. Tupakkaa poltan siis kun joku ystäväni tai mieheni laittaa tupakaksi. (tosin pyydän joko pienet jämät tai parit-viidet savut tupakasta) Iltaisin en saa unta, ellen ole käynyt tupakkaa..
Olen siis tapapolttaja. Purkat ja laastarit eivät auta. Ja minua pelottaa, etten saa lopetettua ennen lapsen syntymää..
Pystyn olemaan ilman tupakkaa mainiosti, mutta kun näen tai haistan tupakan minulle tulee kauhea tupakanhimo. Tupakkaa poltan siis kun joku ystäväni tai mieheni laittaa tupakaksi. (tosin pyydän joko pienet jämät tai parit-viidet savut tupakasta) Iltaisin en saa unta, ellen ole käynyt tupakkaa..
Olen siis tapapolttaja. Purkat ja laastarit eivät auta. Ja minua pelottaa, etten saa lopetettua ennen lapsen syntymää..
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten itsekäs mies ja kaverit!! mieheni lopetti samallakuin minä ja meillä ei kukaan edes käy enää partsilla röökillä
myös ystäväni välttää seurassani polttamista..
itse poltin 15 vuotta ja lopetin kuin seinään
nimm. 5kk polttamatta
meillä kans sama homma että ku tulin raskaaksi lopetettii kummatki tupakoimisen.. nyt rv 31 1 ja viimeksi poltin ihan alussa.. elikkäs aika kauva sitä on ollut ilman ja ihan hyvin pärjännyt.. itekki olin myös enimmäksee tapapolttaja mutta seki tapa lähti ku keksi jotaki pientä tekemistä sen ajaksi ku tekee mieli tupakkaa.. kyllä sinäki pystyt olemaa polttamatta jos vaan haluat.. se on ihan siitä kiinni pystytkö lopettamaa, että haluatko ees lopettaa.. joka haluaa lopettaa se yleensä myös pystyy siihen, ja mulla autto kun luin sitä stumppaa tähän kirjaa.. kannattaa kokeilla..
Ei ole neuvoja itsellä tuohon, kun ei ole kokemusta, mutta haluan toivottaa jokaiselle ,joka haluaa päästä eroon tupakasta, paljon tsemppiä matkaan!!! On tosi hieno saavutus jos saa lopetettua! Ja vähentäminenkin on parempi kuin ei mitään. Toivottavasti myös miehesi ja ystäväsi voisivat olla tukenasi, eikä "houkuttelemassa" tupakointiin!
Itsestähän se tosiaan on kiinni. Täysin.
Mitä tulee muiden tupakointiin; kyllähän tuolla kadullakin moni tupakoi, eli en oikein ymmärrä sitä miksi ystävät ja mies tuomitaan itsekkäiksi. Varmastikin tuolla liikenteessäkin, ulkona näkee ja haistaa sitä tupakkaa....
Itse pääsin aikoinani eroon tupakasta lääkärin antaman hypnoositerapian avulla, suosittelen.
Päälle vuos sitte katsoin kun tuttuni veteli tupakkia maha pystyssä.
Päätin ettten itse ikinä polta raskaana.. mutta ei ollutkaan niin helppoa lopettaa.
---
Pahinta on kun mies menee tupakalle ja kysyn saanko häneltä parit savut, jos hän kieltäytyy, minulle tulee haikea ja pettynyt olo.. ja kerran itkukin tullut. (varmaan hormoneista johtuu)
Tänään en ole polttanut kuin puoli viiden maissa mieheltäni pienet jämät (noin 3-4 savut), kun hän tuli töistä ja olen hyvin ylpeä itsestäni.. :)
Kuule, jos poltat, niin polta tupakasta alku älä loppua. Loppu osa sisältää eniten myrkkyjä!!!!!!
Kyllä se on niin tuon tupakan kanssa, että ainoa mikä siihen lopettamiseen auttaa on se, mitä tuolla pään sisällä liikkuu. Jos itse ei ole päättänyt, ettei tämmöinen homma enää vetele, sitä keksii kaikenlaisia "olen tapapolttaja, poltan vaan jämät, en saa unta ilman tupakkaa" selityksiä. Tiedän, koska olen itse lopettanut kahdesti ja poltin ihan riittämiin ollakseni jotain muuta kuin tapapolttaja. Raskaana ollessa en vain ole enää antanut itselle vaihtoehtoja, minä en lapseni elämää tupakalla pilaa ja piste. Näiden kahden välissä sitten erehdyin taas tupakoimaan alkuun iltaisin ja sittenpä se karkasi käsistä. Häpesin itseäni, lapsi katsoo ikkunasta kun äidin on "pakko päästä" tupakalle ja vielä haistaa tupakan minussa. Onneksi tulin järkiini vähän ennen toista positiivista testiä. Ja jälleen kerran tupakointi loppui ihan ilman korvaushoitoja kun en vain enää antanut itselleni mahdollisuutta.
Tsemppiä. Se on kuitenkin vain se viikko taistelua ja sitten helpottaa! Ja lupaan, että paljon parempi olo sulle tulee ilman tuollaista turhaa stressikäärylettä, todennäköisesti valitettavasti ymmärrät asian kuitenkin vasta jos lopetat.