Nykyään ei ole kummoisia raha-, ihmissuhde- tai muita huolia, tai sitten niistä on oppinut selviämään näppärästi. Aiemmin kuitenkin olin stressaantunut, masentunut ja synkkämielinen. Alkoholi toi iloa ja lievensi ahdistusta. Joinkin vajaat parikymmentä vuotta aika reilusti. Nyt ei enää tee mieli. Olen kyllä kokeillut edelleen silloin tällöin ottaa kunnon kännit, mutta en saa siitä oikeen mitään tyydytystä.
Raitistuminen tapahtui ihan itsekseen, mutta tein kyllä paljon töitä muuten päästäkseni ikävistä asioista eroon. Käsittelin kaikki asiat ja mietin mistä ne kaikki johtuivat. Syiden ymmärtäminen eri tapahtumien taustoilla auttoi hyväksymään ne välttämättöminä elämänkokemuksina.
Nyt nautin pienistäkin asioista, enkä tarvitse siihen päihteitä. En tiedä, olinko sitten loppujen lopuksi alkoholisti. Nyt voin juoda lasin viiniä tai oluen, eikä se herätä viinanhimoa. Nyt oikeastaan olen alkanut nauttimaan oikeasti elämästä. Ei se päihteillä toteutettu nautinto ollut oikeaa iloa. Aika ällöä se oli loppujen lopuksi!
Raitistuminen tapahtui ihan itsekseen, mutta tein kyllä paljon töitä muuten päästäkseni ikävistä asioista eroon. Käsittelin kaikki asiat ja mietin mistä ne kaikki johtuivat. Syiden ymmärtäminen eri tapahtumien taustoilla auttoi hyväksymään ne välttämättöminä elämänkokemuksina.
Nyt nautin pienistäkin asioista, enkä tarvitse siihen päihteitä. En tiedä, olinko sitten loppujen lopuksi alkoholisti. Nyt voin juoda lasin viiniä tai oluen, eikä se herätä viinanhimoa. Nyt oikeastaan olen alkanut nauttimaan oikeasti elämästä. Ei se päihteillä toteutettu nautinto ollut oikeaa iloa. Aika ällöä se oli loppujen lopuksi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Otas vajaapäinen juopporetku ja luuseri taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi on selvä:
http://piv.pivpiv.dk/
Sinulla ei ole muuta kerrottavaa, kuin omat tutut sekakäyttäjän vajakin arkirutiinit.
Tuossa sinun taudinkuvassasi on huomionarvoista se, että olet katkera ja kateellinen sellaiselle, joka on pystynyt raitistumaan, ja solvaat.
Olet ihmislajin alhaisinta saastaa.
Osasit tehdä juuri sen, mitä raitistumiseen tarvitaan!
Eli järjestelit mielessäsi elämäarvosi ja asenteesi uudelleen, alitajuntasi muuttui, ja tarve juomiseen poistui.
Tuohon ei kaikki kykene.
Onnittelut!
Sinä oot ollu koko elämäs absolutisti, ikinä smurffilimsaa vahvempaa maistanukkaa.
Hieman vastaavanlainen tilanne itselläni. Olin AA:ssa lähes 20 vuotta. Tämän jälkeen lähdin sieltä.
Myöhemmin aloin ottaa alkoholia tissutellen
viikottain pieniä määriä. Määrät alkoivat kasvaa, mutta raittiit ajanjaksot alkoivat pidentyä. Ei tullut enää mitään nautintoa alkoholista. Aloin ajatella miksi pitäisi yleensä käyttää alkoholia? Pohdiskelin asioita kuukausien ajan.
Lopputuloksena menin AA:han uudelleen. Siellä jatkui sama meno kuin aikaisemmalla kerralla. En tuntenut/ tunne kuuluvani sinne. Olen nyt mukana, mutta en viitsi edes puhua, vaan kuuntelen toisten puheita.
Minulla ei ole mitään halua alkoholiin. Tilanne tuntuu täysin samalta kuin lähes 20 vuoden raittiudessa. Halu elää absolutistina on kova. Olen nauttinut elämästäni alkaessani uudelleen tipattoman elämän. On hienoa herätä aamulla. Ajatella moninaisimpia asioita. Virkeys on eri luokkaa kuin ennen.
En koe AA:n olevan minun juttu. Miksi? Siellä jauhetaan samaa mantraa jatkuvasti. " Ei ole muuta keinoa raitistua kuin AA, yms!"
Tämä ei ole luonnollisesti totta. Alkoholista on vaputunut ihmisiä monin erikeinoin. Uskonnon, rakastumisen, oman tahdon voimalla, ajattelun, sairauksien ja miin edelleen keinoilla.
Rehellisyys ja tosiasioiden tunnustaminen, nöyryys ja ymmärtäminen omasta tilasta on asioita joiden avulla voi ihminen vapautua alkoholin riippuvuudesta.
Mielestäni samat asiat voi auttaa myös moniin muihin asioihin, jotka vaikuttavat elämään kielteisesti. Itselläni esimerkiski tupakointi loppui 30 vuoden jälkeen kuin "itsestään." Tämä vaati lähes vuoden miettimisen " miksi minun täytyy polttaa tupakkaa?" Eräänä päivänä sytytin tupakan joka maistui "pahalle." Tumppasin tupakan kesken polttamisen, ja siitä alkoi tupakaton elämäni. Totuuden nimissä sen jälkeen ei ole tehnyt mieli tupakkaa.
Olen huomannut itsestäni sellaisen asian, että kun jonkun päätöksen tekee elämässään josta haluaa luopua, ei pidä antaa ajatustakaan enää selaiselle asialle.
Toivon kaikille kaikkea hyvää elämässä. Meillä on vain yksi elämä joka
mielstäni pitäisi elää nauttien siitä! Ei hampaat irvessä!