Illan pimetessä eksyin tälle palstalle. Monet kauniit kirjoitukset saivat minut miettimään niitä vuosia jotka olemme toisemme tunteneet, tapahtumia jotka olemme yhdessä kokeneet, mutta ennenkaikkea tunteita joita olet minussa herättänyt.
Hämmästyin kun ymmärsin, millaisen tunteiden kirjon olet saanut minussa aikaan!
Kaikki alkoi katkeruudesta, halveksunnasta ja vastustamisesta. Sitten tuli hyväksyntä, arvostus, vähitellen luottamus. Jossain vaiheessa sait minut nauramaan, opin ymmärtämään huumoriasi. Kaikkea tätä hyvää seurasi kuitenkin pettymys, riittämättömyyden tunne, pelko. Pian halusin saavuttaa tasosi, halusin miellyttää sinua, olla arvoisesi. Sait minut yrittämään, valoit minuun uskoa, opetit minut luottamaan itseeni. Jossain vaiheessa mukaan tuli flirtti, joka kasvoi intohimoksi. Ihastuin. Lopulta saavutin täyttymyksen, koin yhdessäolemisen riemua, iloitsin. Ilo muuttui kuitenkin pian kaipaukseksi, raastavaksi ikäväksi, epätietoisuudeksi. Ajauduin itsesääliin, saavutin surun. Surun keskelläkin annoit minulle tukea, ymmärsit. Suru johti lopulta anteeksiantoon, opin hyväksymään virheitä. Vihdoin koin tasavertaisuutta, sielujen sympatiaa.
Hetkittäin olen sinua vihannut hetkittäin rakastanut. Sinuun olen luottanut ja sinuun pettynyt. Kanssasi olen ollut yksinäinen, ja samalla kokenut loputonta sielujen sympatiaa. Olet ollut tuki, tehnyt tiestäni turvallisen. Olet sytyttänyt intohimon liekin ja puhaltanut sen sammuksiin. Kanssasi olen kokenut suunnatonta iloa, nauranut sydämeni pohjasta. Olkaasi vasten olen itkenyt pieniä ja suuria suruja. Sinulle olen huutanut - vihaani purkaen. Sinulta olen pyytänyyt anteeksi ja sinulle olen anteeksi antanut.
Yhteisten hetkiemme huonot puolet unohtuvat, ihminen tahtoo muistaa vain hyvän. Sinä tulet aina olemaan valo tielläni, tuki pimeässä, suunnan näyttävä opastaja kun olen eksyksissä, olkapääni surussa, kaveri nauramassa, ystävä iloissa. Vaikka intohimo väliltämme sammuisi, rakkaus ei kuole koskaan.
Hämmästyin kun ymmärsin, millaisen tunteiden kirjon olet saanut minussa aikaan!
Kaikki alkoi katkeruudesta, halveksunnasta ja vastustamisesta. Sitten tuli hyväksyntä, arvostus, vähitellen luottamus. Jossain vaiheessa sait minut nauramaan, opin ymmärtämään huumoriasi. Kaikkea tätä hyvää seurasi kuitenkin pettymys, riittämättömyyden tunne, pelko. Pian halusin saavuttaa tasosi, halusin miellyttää sinua, olla arvoisesi. Sait minut yrittämään, valoit minuun uskoa, opetit minut luottamaan itseeni. Jossain vaiheessa mukaan tuli flirtti, joka kasvoi intohimoksi. Ihastuin. Lopulta saavutin täyttymyksen, koin yhdessäolemisen riemua, iloitsin. Ilo muuttui kuitenkin pian kaipaukseksi, raastavaksi ikäväksi, epätietoisuudeksi. Ajauduin itsesääliin, saavutin surun. Surun keskelläkin annoit minulle tukea, ymmärsit. Suru johti lopulta anteeksiantoon, opin hyväksymään virheitä. Vihdoin koin tasavertaisuutta, sielujen sympatiaa.
Hetkittäin olen sinua vihannut hetkittäin rakastanut. Sinuun olen luottanut ja sinuun pettynyt. Kanssasi olen ollut yksinäinen, ja samalla kokenut loputonta sielujen sympatiaa. Olet ollut tuki, tehnyt tiestäni turvallisen. Olet sytyttänyt intohimon liekin ja puhaltanut sen sammuksiin. Kanssasi olen kokenut suunnatonta iloa, nauranut sydämeni pohjasta. Olkaasi vasten olen itkenyt pieniä ja suuria suruja. Sinulle olen huutanut - vihaani purkaen. Sinulta olen pyytänyyt anteeksi ja sinulle olen anteeksi antanut.
Yhteisten hetkiemme huonot puolet unohtuvat, ihminen tahtoo muistaa vain hyvän. Sinä tulet aina olemaan valo tielläni, tuki pimeässä, suunnan näyttävä opastaja kun olen eksyksissä, olkapääni surussa, kaveri nauramassa, ystävä iloissa. Vaikka intohimo väliltämme sammuisi, rakkaus ei kuole koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi miten kaunis kirjoitus.Olisin maailman onnellisin, jos tämä olisi minulle joka olen kokenut tuollaista jonkun kanssa kerran.
Sitten hän käski minun mennä pois ja pysyä:( minä tottelin häntä.
Vaikka sydämeni särkyikin.
Minä kunnioitan ja rakastan häntä ikuisesti.Hän ei vaan tiedä sitä.
Enkä minä koskaan saa tietää hänen ajatuksiaan, en sitä mitä hänelle nykyään kuuluu, enkä uskalla jutella hänelle.
Elämä voi mennä näinkin.
http://www.youtube.com/watch?v=kDRw16ZWCvg&feature=related
;)