Ajattelin taas sinua nainen. Muistelin yhteisiä päiviämme, kaikkea mitä teimme yhdessä, kaikkea sitä mitä koimme yhdessä. Enkä voi olla ihmettelemättä miten se on mahdollista mitä meille kävi. En ymmärrä vieläkään - ymmärrätköhän sinä?
Sinä ja minä, me olimme yhdessä jotain sellaista mistä en joskus uskaltanut edes uneksia. Sen lisäksi että olimme rakastavaisia, olimme hyvä tiimi. Autoimme toisiamme ja välitimme aidosti. Sinä olit minun heikko kohtani, minun vahvin voimani. Jos joskus tuntui vaikealta, ajatuskin sinusta sai minut aina jaksamaan paremmin. Minä olin sinun tukesi kun vaikeita asioita tapahtui. Emme nähneet muuta kuin toisemme. Se oli riittävästi.. sinä ja minä olimme tarpeeksi kaikkea.
Se on minulle yhä mysteeri, miten meille kävi näin? Mitä oikein tapahtui??
Huomaatkohan joskus vaipuneesi ajatuksiisi joissa minäkin olen, havahdutkohan koskaan kun muistelet asioita ja mielessäsi olenkin minä. Oletkohan yhtä pelokas antamaan itsesi ajatella minua kuin mitä minä olen sinun suhteesi. Ajatus sinusta vie minut yhä mennessään, aivan kuten aina siitä päivästä lähtien kun tapasimme. Muistan sen niin hyvin, kuinka kaunis olit, sinä hattu päässä, pitkät hiuksesi kehystivät kasvojasi, yksi vilkaisu silmiisi ja tiesin koko elämäni rakastavani sinua. Sinä olit se jota en etsinyt, sinä vain tulit elämääni.
Jos näkisimme, silmiin katsoessamme, tuntisitkohan sen saman tunteen kulkevan vartalosi läpi kuin mitä tunsit ennenkin? Kädestä ottaessani, tuntisitko sen saman kosketuksen sähkön minkä minäkin koin aina koskettaessani sinua. Halatessasi, tuntisitko sen saman tutun vartalon jonka sylissä sadat kerrat olet istunut. Jos soittaisinkin ovikelloasi joskus.
Sinulle ******
Sinä ja minä, me olimme yhdessä jotain sellaista mistä en joskus uskaltanut edes uneksia. Sen lisäksi että olimme rakastavaisia, olimme hyvä tiimi. Autoimme toisiamme ja välitimme aidosti. Sinä olit minun heikko kohtani, minun vahvin voimani. Jos joskus tuntui vaikealta, ajatuskin sinusta sai minut aina jaksamaan paremmin. Minä olin sinun tukesi kun vaikeita asioita tapahtui. Emme nähneet muuta kuin toisemme. Se oli riittävästi.. sinä ja minä olimme tarpeeksi kaikkea.
Se on minulle yhä mysteeri, miten meille kävi näin? Mitä oikein tapahtui??
Huomaatkohan joskus vaipuneesi ajatuksiisi joissa minäkin olen, havahdutkohan koskaan kun muistelet asioita ja mielessäsi olenkin minä. Oletkohan yhtä pelokas antamaan itsesi ajatella minua kuin mitä minä olen sinun suhteesi. Ajatus sinusta vie minut yhä mennessään, aivan kuten aina siitä päivästä lähtien kun tapasimme. Muistan sen niin hyvin, kuinka kaunis olit, sinä hattu päässä, pitkät hiuksesi kehystivät kasvojasi, yksi vilkaisu silmiisi ja tiesin koko elämäni rakastavani sinua. Sinä olit se jota en etsinyt, sinä vain tulit elämääni.
Jos näkisimme, silmiin katsoessamme, tuntisitkohan sen saman tunteen kulkevan vartalosi läpi kuin mitä tunsit ennenkin? Kädestä ottaessani, tuntisitko sen saman kosketuksen sähkön minkä minäkin koin aina koskettaessani sinua. Halatessasi, tuntisitko sen saman tutun vartalon jonka sylissä sadat kerrat olet istunut. Jos soittaisinkin ovikelloasi joskus.
Sinulle ******
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kauniisti olet hänet sydämellä sieluusi tallentanut, minulla samanlainen kokemus...mutten ole satoja kertoja sylissään istunut, kerran....ja se vei minut ja hänet kauas jonnekin mistä ei osaa uneksiakaan, vain hänen kanssaan voi kokea sellaista.
Minulla vaan ei ollut hattua päässä, muuten kaikki sopisi tilanteeseen jonka itsekin olen elänyt.
Tämä...
Jos näkisimme, silmiin katsoessamme, tuntisitkohan sen saman tunteen kulkevan vartalosi läpi kuin mitä tunsit ennenkin? Kädestä ottaessani, tuntisitko sen saman kosketuksen sähkön minkä minäkin koin aina koskettaessani sinua. Halatessasi, tuntisitko sen saman tutun vartalon jonka sylissä sadat kerrat olet istunut. Jos soittaisinkin ovikelloasi joskus.
Tämä on kuin minun ja hänen kohtaamisesta, ja kyllä tuntisin, rakastaisin..haluaisin...enemmän kuin mitään..
Miksi sitten vastaat kun itsekin toteat ettei ole sinulle? Tee oma ketju äläkä kaikkialle postaa tuota samaa.
Voi anna mnulle anteeksi kun kirjoitin tänne tunteistani ja kokemuksistani, en tiennyt ettei niin saa tehdä, saanhan anteeksi hirveän käytökseni?
Pyydän anteeksi kaikilta joiden ketjun olen pilannut omille kirjoituksillani, ei ole ollut tarkoitus..
Enkä minä omia kokemuksiani kenellekään tuputa, niitä ei voi kokea muut kuin minä ja hän..
Älä siitä välitä se on katkera mustasukkainen akka, joka haluaa vaan sen yhden huomiota täällä.
En välitä en, en enää todellakaan jaksa välittää noin pienistä asioista kun elämässä on paljon suurempiakin asioita, oma elämänkertani on niin täynnä kokemuksia ja tunteita laidasta laitaan, pahimmasta parhaaseen ja siltä väliltä ettei tuollaiset hetkauta.
;-)---------------------------------------------T..suukko hänelle..
Mutta kuten olen jo jonnekin kirjoittanut, levitän tulevaisuuden tielleni puhtaan valkoisen maton jonka en anna tahraantua kun sitä lähden kulkemaan, en ainakaan omien tekojeni tähden, joten pyysin anteeksi sitä että häiritsin häntä kirjoituksellani.
Olisinkohan minä se kenestä tässä puhutaan?
Minne päin tämä on suunnattu?