Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
Olen tahollani parisuhteessa, mutta olen ihastunut työkaveriini. Ihastumista on jatkunut jo pitkään ja aluksi ajattelinkin sen olevan vain ohimenevää, enkä ottanut asiaa kovinkaan vakavasti.
Nyt tilanne on tullut siihen, että työkaverini pyörii mielessäni aivan liikaa. Hän on mielessäni kun käyn nukkumaan ja hän on mielessäni herätessäni. Hän tuntuisi olevan minulle se täydellinen kumppani.
En tiedä työkaverini tunteista minua kohtaan, eikä hänen tunteillaan loppujenlopuksi ole mitään väliä. En ole valmis luopumaan työstäni ja työpaikkasuhteet ovat kaikkea muuta, kuin toimivia.
Tämä tunteiden myllerrys on jotakin, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Miten unohdan ihmisen, jota näen hyvin tiiviisti lähes päivittäin?
Olen tahollani parisuhteessa, mutta olen ihastunut työkaveriini. Ihastumista on jatkunut jo pitkään ja aluksi ajattelinkin sen olevan vain ohimenevää, enkä ottanut asiaa kovinkaan vakavasti.
Nyt tilanne on tullut siihen, että työkaverini pyörii mielessäni aivan liikaa. Hän on mielessäni kun käyn nukkumaan ja hän on mielessäni herätessäni. Hän tuntuisi olevan minulle se täydellinen kumppani.
En tiedä työkaverini tunteista minua kohtaan, eikä hänen tunteillaan loppujenlopuksi ole mitään väliä. En ole valmis luopumaan työstäni ja työpaikkasuhteet ovat kaikkea muuta, kuin toimivia.
Tämä tunteiden myllerrys on jotakin, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Miten unohdan ihmisen, jota näen hyvin tiiviisti lähes päivittäin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
et pysty helposti unohtamaan, tunteet kun on pelissä, on vaan vaikeeta.
Itse menen vähän samanlaisessa tilanteessa,toivoisin että järki voittaa lopulta kuitenkin.tsemppiä sulle!
Kyllä ihastumista voi jossakin määrin kontrolloida, tai ainakin sitä voi tietoisesti olla ruokkimatta lisää.
Enemmän kiinnittäisin kuitenkin sinuna huomiota siihen, missä tärkeysjärjestyksessä asiat elämässäsi ovat. Et tunnu olevan kovinkaan huolissasi nykyisen parisuhteesi tilasta, vaan työpaikan menetys vaikuttaa suurimmalta peloltasi. Ihastumisia toki tulee ja menee parisuhteessakin, mutta tuollainen välinpitämättömyys kumppania kohtaan ei liene kovin rakentavaa yhteistä tulevaisuutta ajatellen. Eikö olemassa olevan parisuhteen pitäisi olla suurempi este työpaikkasuhteelle, kuin työpaikan menettämisen pelko? Vai oletko mieluummin hyvässä työpaikassa ja huonossa parisuhteessa, kuin toisinpäin?
Tällä hetkellä työpaikkani on minulle tärkeämpi, kuin nykyinen parisuhteeni. En ole koskaan ollut parisuhdeihminen, kyllä työpaikka tulee todennäköisesti menemään tulevaisuudessakin parisuhteen edelle.
Kai kumppanisikin on tästä asiasta tietoinen?
On tietoinen. Tasapuolisuuden nimissä olen tehnyt hänelle selväksi sen, että työt ennen parisuhdetta. Hän onneksi on ottanut tämän kovin hyvin.
Taasko sä olet ihastunut? Etkö sä koskaan opi elämään tunteidesi kanssa.
Todennäköisesti en. Voi tätä elämän musertavaa kurjuutta.
sä leikit tulella normandia!
loukkaat kumppaniasi ja varmaan myös työpaikalla ihastustasi.
Selvitä tunteesi ja ole järkevä!
Ihastustani en ole loukannut, tai aio loukata, koska en ole tehnyt, enkä aio näillä näkymin tehdä mitään ihastumiseni suhteen. Suhteemme on puhtaasti pelkkää työkaveruutta, jopa ilman minkäänlaista flirttiä. Kunhan haaveilen.
Kumppanianikaan en tahtoisi loukata, mutta minkäs minä tunteilleni mahdan.
Tunteitani olen yrittänyt selvittää jo useamman kuukauden, lähemmäs puoli vuotta, eikä se ole onnistunut.
- jätä kumppanisi, jonka kanssa olet nyt. Tee se kuitenkin hellästi.
- tee liike ihastuksesi suuntaan, jos tunteet ovat samat, aloittakaa suhde
- siinä kaikki.
Työpaikalla tulevan kumppanin tapaaminen on täysin normaalia ja yleistä, älä anna sen estää tunteitasi ja suhteitasi. Ei sun tarvitse työtäsi jättää vaikka alkaisitkin seurustelemaan.
Ai nyt on sellainen seesteisempi juttu menossa? Sähän alat rauhoittua. Noin sitä pitää. Ei sitä nyt jokaisen kanssa aleta flrittiä pistämään ku siinähän menee kyllä maine kovin nopeasti, varsinkin joks on perhettä.
Tuokin on kyllä edistystä, että ei loukkaa kumppaniaan. Ja jos mieli oikein tekee vittuilla, niin sylje toki kaikki sappihapot ja loputkin parkit vatsanpohjasta näiden viattomien uhriesi naamalle.
Miten työ voi olla tärkeämpi kuin nykyinen suhde? Kauanko olette olleet yhdessä. Antaako hän sinulle mitä tarvitset, mitä haluat?
Tämä ihastus, voisko hän olla tärkeämpi tulevaisuudessa kuin nykyinen työpaikka?
On hyvä ettet halua loukata ketään, mutta puoli vuotta ihastuneen on pitkä aika. Miksi et halua kokeilla onko ihastus enemmän kuin luulet?
Itse olen rakastunut työkaveriini, mutta hän ei minuun. En voi mitään ja siksi vaihdan työpaikkaan, kun saan uuden. Pidän työstäni, mutta uskon enemmän tunteisiin, enkä jaksa enää teeskennellä etten väitä.
Olemme seurustelleet vuoden. Hän on upea mies, joka on tukena ja kuuntelee.
En usko, että ko. ihastus menisi nykyisen työpaikkani edelle. Jostain syystä työpaikka on minulla arvojärjestyksessä ennen parisuhdetta.
En halua kokeilla tuota ihastusta, koska tiedän jo valmiiksi, että se ei missään tapauksessa ota toimiakseen.
jos on toiseen ihastunut niin onhan se vaikeeta pitää kaikki sisällään.
Vähän olla niinkuin salaa ihastunut. Oletko oikeesti pystynyt pitämään tunteesi
jäissä siellä työmaallasi? Minä väitän että se on oikeesti mahdotonta,jotenkin
ihastuminen on niin vahva tunnetila että se kyllä näkyy. itse kamppailen samanlaisessa tilanteessa. Olen yrittänyt unohtaa koko ihastuksen,joku vaan
myllertää sisälläni niin että en pysty.ymmärrän siis sinunkin tunteitasi.
Olen pystynyt ja uskon, että pystyn jatkossakin. Vaikka pahaahan se tekee.
Samoja fiiliksiä.
Kotona arki alkoi lyödä märällä rukkasella naamalle. Samaa raatamista vähillä unilla päivästä toiseen. En ole kyllästynyt kumppaniini, vaan siihen harmaaseen synkkyyteen, mitä arki voi pahimmillaan olla. Väsyttää kaikki, ihan kaikki.
Työpaikalla tutustuin uuden projektin myötä oikeaan ilopilleriin ja päivänsäteeseen. Siinä kävi niin, että ihastuin häneen täysillä.
Työskentely alkoi olla tuossa muutama viikko sitten jo niin vaikeaa
hänen seurassaan, koska en pystynyt keskittymään enää työhön, vaan
hän pyöri mielessä koko ajan. Tein kovasti töitä, että hän ei huomaisi mitään,
taisin onnistuakkin siinä.
Kotona hän pyöri päässäni, taisin joskus hymyilläkkin itsekseni hänen jutuilleen, mitä hän oli päivällä töissä kertonut, onneksi kumppanini ei
huomannut mitään. Olin poissaoleva, sen hän kyllä huomasi.
Odotin jo perjantaina maanantaita, että pääsen takaisin töihin, hänen luokseen. Hullua, koska olen kolmen alle kouluikäisen lapsen isä.
Oli ihan pakko puhaltaa peli itseltäni poikki. Pyysin siirtoa toisiin tehtäviin.
Oli vaan pakko unohtaa se nainen, ihan pakko. Nyt en näe häntä, kuin
satunnaisesti kahvihuoneessa ja yritän pitää taukonikin eri aikaan kuin hän.
Edelleen hän hetkittäin pyörii mielessäni, hän teki niin lähtemättömän
vaikutuksen. Aika parantaa ja auttaa unohtamaan, toivon niin.
Tunnen tuskasi. On vaikea keskittyä töihin, kun toinen on siinä vierellä.
Minä en toisaalta edes halua siirtoa toisiin tehtäviin. Tyydyn vain katselemaan ja haaveilemaan viereltä.
Vaihda sitä työpaikkaa. Mä tein niin ja vaikka se tyyppi pyörii mielessä varmaan loppuelämän, niin mun oli vain lähdettävä. Välillä aina törmään häneen, mut nään ettei hän välitä, ei edes tervehdi enää. That's it.
Jos ihminen on lämminhenkinen ja mukava niin siinä ei ole mitään vikaa että hän on ajatuksissa, hän on tehnyt sinuun vain vaikutuksen. Koita ajatella enemmän järjellä kuin tunteilla. Olkaa ystäviä keskenänne, ei sinun tarvitse ajatella hänestä heti puolisoa itsellesi. Ketään ei myöskään tarvitse sen takia alkaa vihaamaan, että pyörii ajatuksissa. Mistä tiedät vaikka sinäkin pyörisit hänen ajatuksissa?
Järjellä minä olen tässä yrittänytkin ajatella, enkä minä häntä puolisona ajattele. Alkaa vain tuntua siltä, että hän pyörii ajatuksissani liikaa.
Jollakin tasolla minä uskon, että hän ajattelee minua. Sen verran lämpimiä hymyjä olen saanut osakseni. Toisaalta taas, miksipä hän minua ajattelisi. Olemme täysin eri maailmoista.