Meillä on 1,5 vuotias tyttö, joka nykyään nukkuu jo aika hyvin. Ensimmäisen vuoden valvotti aika lailla ja silloin heräämiset hoidin minä, kun äitinä tietysti imetin. Mies nukkui vaikeimmat ajat (useita kuukausia) vierashuoneessa toisessa kerroksessa, jotta jaksoi hoitaa työnsä.
Nyt yösyöttöjen aika on ohi ja yöt ovat muutenkin huomattavasti rauhallisempia kuin ennen. Paitsi tietysti silloin, kun tulee hampaita tai sairastetaan. Hampaita podetaan aina pari viikkoa putkeen, ennen kuin tulevat läpi ja silloin yöt ovat aika tuskaa, vaikka lapsi saa kipulääkettä. Tähän asti mies on aina siirtynyt näiksi ajoiksi takaisin vierashuoneeseen nukkumaan. Nyt kun on ollut jokunen viikko putkeen sairastelua ja hampaiden tuloa vuorotellen, minä olen alkanut kapinoida valvomisvastuutani vastaan. Ehdotin miehelle, että otetaan ainakin joinakin öinä valvomisvuorot, eli toinen hoitaa lapsen alkuyöstä ja toinen loppuyöstä ja sillä välin toinen saa nukkua vierashuoneen rauhassa. Ajattelin, että jos mies hoitaa alkuyöstä lyhyemmän pätkän (esim. 22-02) ja saa sen jälkeen nukkua häiriöttä 6 tuntia ennen töihin lähtöä, sillä varmaan jaksaa, kun järjestely ei kuitenkaan ikuisesti kestä. Minä taas saisin nukkua neljä tuntia häiriötöntä unta, jonka jälkeen jaksaisin paljon paremmin ne aamuyön kitinät ja nousta lapsen kanssa kuuden jälkeen.
No, mies ei idealle lämmennyt vaan on sitä mieltä, että hänellä on työssäkäyvänä oikeus saada täydet yöunet joka ikinen yö. Vetoaa siihen, että minä voin nukkua päivällä lapsen päikkäreiden aikaan. Sillä ei ole väliä, ettei nuhainen ja tukkoinen lapsi päiväuniakaan kovin hyvin nuku, eli silloin en nuku minäkään. Ja yhtä lailla silti pitäisi jaksaa hoitaa se kärttyinen, kipeä lapsi ja kotityöt ja valvoa taas seuraava yö.
Nyt ollaan siis tilanteessa että miehen mielestä minä olen lepovaatimuksineni epäreilu ja päinvastoin. Mitä mieltä te olette? Onko pyyntöni ihan kohtuuton?
Nyt yösyöttöjen aika on ohi ja yöt ovat muutenkin huomattavasti rauhallisempia kuin ennen. Paitsi tietysti silloin, kun tulee hampaita tai sairastetaan. Hampaita podetaan aina pari viikkoa putkeen, ennen kuin tulevat läpi ja silloin yöt ovat aika tuskaa, vaikka lapsi saa kipulääkettä. Tähän asti mies on aina siirtynyt näiksi ajoiksi takaisin vierashuoneeseen nukkumaan. Nyt kun on ollut jokunen viikko putkeen sairastelua ja hampaiden tuloa vuorotellen, minä olen alkanut kapinoida valvomisvastuutani vastaan. Ehdotin miehelle, että otetaan ainakin joinakin öinä valvomisvuorot, eli toinen hoitaa lapsen alkuyöstä ja toinen loppuyöstä ja sillä välin toinen saa nukkua vierashuoneen rauhassa. Ajattelin, että jos mies hoitaa alkuyöstä lyhyemmän pätkän (esim. 22-02) ja saa sen jälkeen nukkua häiriöttä 6 tuntia ennen töihin lähtöä, sillä varmaan jaksaa, kun järjestely ei kuitenkaan ikuisesti kestä. Minä taas saisin nukkua neljä tuntia häiriötöntä unta, jonka jälkeen jaksaisin paljon paremmin ne aamuyön kitinät ja nousta lapsen kanssa kuuden jälkeen.
No, mies ei idealle lämmennyt vaan on sitä mieltä, että hänellä on työssäkäyvänä oikeus saada täydet yöunet joka ikinen yö. Vetoaa siihen, että minä voin nukkua päivällä lapsen päikkäreiden aikaan. Sillä ei ole väliä, ettei nuhainen ja tukkoinen lapsi päiväuniakaan kovin hyvin nuku, eli silloin en nuku minäkään. Ja yhtä lailla silti pitäisi jaksaa hoitaa se kärttyinen, kipeä lapsi ja kotityöt ja valvoa taas seuraava yö.
Nyt ollaan siis tilanteessa että miehen mielestä minä olen lepovaatimuksineni epäreilu ja päinvastoin. Mitä mieltä te olette? Onko pyyntöni ihan kohtuuton?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mmmm. Jokaisella on oma sietämiskynnyksensä. Itse annoin ja antaisin nytkin mieheni nukkua yönsä. Yrittäisin toki myös päivällä, päiväunien aikana nukkua, mutta jättäisin kotityöt ihan surutta tekemättä. Tekisin vain välttämättömimmät hommat ja muuten olisin sairaan lapsen kanssa ja yrittäisin itse lepäillä, kun se mahdollisuus on.
Olen sitä mieltä, että kodin ulkopuolella töissä on pakko jaksaa skarppina koko ajan, joten hyvät yöunet ovat ehdottomat.
Ei tuo vaatimuksesi minusta ole mitenkään kohtuuton, mutta toiset kestävät valvomista paremmin kuin toiset ja ehkä miehesi vain ei kestä sitä. Olisiko mahdollista, että miehesi hoitaisi lasta illalla ja iltayöstä esimerkiksi klo 24 asti ja tällöin sinä voisit mennä nukkumaan jo aikaisemmin, vaikka alkuillasta, jos tarve vaatii? Tai jos se ei onnistu, niin sitten määräät hänet yövuoroon viikonloppuna, jolloin ei ole töitä seuraavana aamuna. Tietääpähän ainakin sen jälkeen, millaisia sinun yösi ovat.
Jos et ole saanut nukuttua lapsen päiväuniaikaan niin nuku kun miehesi pääsee töistä.
Älä nuku liikaa (vain tunnin verran) että uni maistuu myös illalla.
Nuku myös viikonloppuisin kun nukuttaa.Mies voi lähteä vaikka vaunulenkille lapsen kanssa niin saat unirauhan.
Tee vaan pakolliset kotityöt kun lapsi sairastaa.
Ei ne lapset aina sairasta tai tee hampaita,ohimenevää...
Älä valvoskele iltaisin vaan ajoissa nukkumaan.
On tärkeää että saat univajeesi pois!!
Meillä 1v 7kk ikäinen lapsi ja nukkuu melko hyvin, mutta heräilee öisin edelleen, joskus nukahtaa helposti, joskus vaikeammin takaisin yöllä. Sairaana saattaa valvoa pitkiäkin aikoja ja heräilee usein.
Meillä molemmat on töissä, minä kuitenkin osa-aikaisena lyhyempiä päiviä. Vuorot tehdään eri aikoihin ja lapsi hoidetaan kotona, eli välillä ei olla kotona miehen kanssa kuin tunti-pari päivässä samaan aikaan. Tällä hetkellä olen uudelleen raskaana ja hyvin väsynyt jo pelkästään raskauden takia.
Kaikki yöheräämiset esikoisen kanssa olen tehnyt minä. Mies on todella hyväuninen eikä herää "mihinkään" yöllä. En näe edes mahdollisuutena sitä, että mies hoitaisi yöheräämisiä, koska itse joutuisin hänet herättää enkä varmaankaan saisi enää itse sen jälkeen unta. On myös välillä öisin töissä.
Ehkä voisit nukkua päiväunia miehen töistä tultua? Ja viikonloppuisin pidempään tai päivällä? Silloin nukkumisesi ei häiritsisi miehesi unta ennen töihin lähtöä. Pyyntösi ei ole missään tapauksessa kohtuuton. Joskus on saatava nukkua. Kotitöistä voit hyvillä mielin luistaa ja tehdä vain pakolliset.
Kyllä miehesikin pitäisi ottaa osaa lapsen hoitoon ja kyllä sitä jaksaa töissä kaydä vaikka välillä herialeekin yöllä ja niin edelleen. Jätäppä muut kotityöt miehellesi ja hoidat vain lapsen niin rupeaa miettimään. Älä anna periksi vaan vaadit miestäkin hoitamaan vaikka yhden yön viikossa niin hyvä tulee.
Jos toinen käy töissä, niin anna nyt sen jukulauta nukkua! Sulla on aikaa maata päivät pitkät! -Ja sinähän sen lapsen halusit, eikö?
Joo-o, kyllä, minäKIN sen lapsen halusin. Ei meistä kumpikaan ole onneksi niin tyhmä tai tossukka, että tekisi lapsen vastoin tahtoaan vain toisen mieliksi. Mitenkäs teillä? Eikä mulla ole aikaa maata päivät pitkät. Tai voin tietysti maata ja katsella vaan mitään tekemättä sohvalta, kun muksu kiipeää pöydälle, hellalle, räpeltää tietokoneen kimpussa, uittaa käsiään wc-pöntössä, tyhjentää keittiön kaappeja, huutaa nälkäänsä ja vaeltaa ympäriinsä likaisessa vaipassa ja pyytää ulos leikkimään. Voin myös maata sohvalla ja kohautella olkapäitäni, kun mies tulee töistä ja kysyy mitä on ruuaksi, miksi jääkaappi on tyhjä, eikö ole puhtaita vaatteita, miksi täällä on näin paskaista, miksi lasta ei ole ruokittu, puettu, vaihdettu kuiviin, käytetty potalla ja VAHDITTU.
Mies on jukulauta saanut nukkua, silloinkin kun itsellä alkoi hermot ja fyysinen kunto pettää vuoden YKSIN valvomisen jälkeen. Mies saisi jukulauta nukkua nytkin ihan rauhassa (minun näkökulmastan) aika pitkän pätkän ennen töihin lähtöä, kunhan minäkin saisin ensin huilata keskeytyksettä pari tuntia. Kun on yhdessä lapsi hankittu, miksi vain toisen olisi jatkuvasti tingittävä omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan toisen vedellessä joka yö sikeitä niin kuin lasta ei ollenkaan olisikaan. Kyse oli nyt kuitenkin vain YHDEN yön muutamasta tunnista, joilla minä saisin paikata univajettani. Oletteko te oikeasti noin "reiluja" omia puolisoitannekin kohtaan?
Kirjoituksestasi ei selvinnyt että kyseinen järjestely olisi koskenut vain YHTÄ yötä.
No, kirjoitin, että ainakin joinakin öinä. Ts. joskus, silloin kun itsellä alkaa olla univelka pahasti kasaantunut. Kirjoitin myös, ettei järjestely olisi ikuinen eli pysyvä, vaan otettaisiin käyttöön silloin kun itseltä alkaa paukut loppua. Ehkä epäselvästi ensimmäisessä viestissä ilmaistu, mutta tätä siis tarkoitin. Nyt järjestely ei tosin ole koskenut sitä yhtäkään yötä, kun se kerran on liian raskasta miehelle.
Valitettavasti vastaavia miehiä on paljonkin. Meillä 4- ja 1,5-vuotiaat lapset ja yksin olen joka ikisen yöheräämisen ja aamuiset heräämiset myös hoitanut, ja laskeskelin tuossa yksi päivä, että univelkaa kertynyt sellaiset 1500 tuntia, ja meidän lapset on olleet suhtkoht hyviä nukkujia kuitenkin.
Mies on myös sitä mieltä, että hän saa nukkua rauhassa, koska minähän vaan lepäilen päivät pitkät (päikkäreitä en ole kahteen vuoteen nukkunut kertaakaan), ja muutenkin päivästä loppuu tunnit kesken. Enkä lue lehtiä, surffaa netissä tai katso lainkaan telkkaria, ennen kun lapset on nukkumassa.
Meillä mies tosin tekee vkonloppuisinkin töitä, käytännössä ilman vapaata, mutta kuitenkin nukkuu sen 8-10 tuntia, ja töissä vaihtelevasti 8-14 tuntia.
Aamuisin ei suostu vaipaa lapselle vaihtamaan, jotta saisin puoli tuntia köllötellä pidempään, ellen minä aja hänen keikkojaan... siis yhtä vitun vaippaa ei voi vaihtaa aamulla, jos sattuu lasten kanssa samaan aikaan nousemaan...
Onko pyyntö kohtuuton? No siihen ei voi vastata kuin vain ja ainoastaan miehesi. Jos hän sanoo olevansa väsynyt töissä 6h yöunilla, niin silloin pyyntö on kohtuuton. Monessa työssä ei yksinkertaisesti pärjää väsyneenä, etenkin jos tekee työtä jossa aivojen on pakko olla skarppina.
Miehesi työssäjaksaminen on koko perheenne etu ja siitä se leipä ja pilttipurkki tulee pöytään.
KYllä...jos josku töissä meinaa jaksaa nykypäivän vaatimuksilla, niin 9 tunnin unet on taattava. Jos et pärjää sen kakaran kans, niin anna huostaan!
"9 tunnin yöunet on taattava" HAH HAH, en tiedä yhtään perheenäitiä joka saisi nukkua yhdeksän tuntia yössä vaikka työssäkäyviä olemme suurin osa. Minä valvoin silloin kun olin kotona ja minä valvon (onneksi en enään niin paljoa) kun olen töissä, ja minä herään aikaisin joka ikinen viikonloppu kun mies vetää niitä välttämättömiä 10-12 h yöuniaan.
Ihminen pärjää vähemmälläkin unella, miehet ovat vaan mukavuudenhaluisia ja laiskoja eivätkä suostu auttamaan vaikka vaimo olisi romahduksen partaalla.
No mene sitä töihin ja mies voi jäädä hoitamaan lasta himaan.
Minä käynkin satunnaisesti töissä tekemässä sijaisuuksia, silloin kun saan lapselle hoitajan päiväksi. Mies puolestaan on yrittäjä, joka ei voi pistää lappua luukulle x ajaksi. Problem not solved. Tai no, olisihan minulla ongelmaan ratkaisu, mutta se ei ole kaikkien osapuolten mieleen.
Kerro nyt ihmeessä millainen idea sulla olis ratkaisuun?!
Et vastannut että saatko nukkua esim.viikonloppuisin päiväunet
(vai onko mies silloinkin töissä?) tai ottaa iltatorkut viikolla?
Tai nukkua viikonloppuaamuna pidempään ja mies heräisi
lapsen kanssa?
Minähän kerroin jo aloituksessani, mikä olisi minun ratkaisuni. Siellä se lukee.
Mies on yrittäjä, jonka työ on sesonkiluonteista. Ei ole varsinaisia työaikoja, loma-aikoja tai viikonloppuja vaan työtä tehdään silloin kun sitä on, niin pitkiä päiviä kuin täytyy ja niin monta päivää putkeen kuin on pakko. Sen vuoksi olen hoitanut yövalvomiset yksin ja hoitaisin toki edelleen 99,9%, jotta mies saa riittävästi lepoa ja jaksaa tehdä työnsä. Mutta miehen työn luonteen vuoksi minulla on siis todella harvoin mahdollisuus nukkua miehen tultua töistä kotiin, koska kotiutuu ainakin tällä hetkellä vasta illalla. Aamulla voisin nukkua n. tunnin pidempään lapsen herättyä, kunhan ensin herätän miehen ja vastaan kysymyksiin lapsen vaatteista ja aamupalasta. (Näin käy aina, vaikka laittaisin kaiken illalla valmiiksi ja lapsi syö samaa puuroa kuin mekin...) Tietysti pahimpien valvomisjaksojen aikana yritän nukkua lapsen päiväunien aikaan, mutta esim. eilen kävin hyssyttelemässä lapsen uudelleen uneen kolme kertaa tunnin sisään (on nuhan vuoksi niin tukkoinen, nuhatipoista huolimatta), joten aina ei kertakaikkiaan vaan onnistu. En osaa sanoa miksi, mutta minun on muutenkin tosi vaikea saada unen päästä kiinni päivällä vaikka olisin kuinka väsynyt. Monesti käy niin, että jos nukahdan ollenkaan, olen vasta nukahtanut kun lapsi jo herää, ja sitten olo on entistä nuutuneempi.
Kun meillä on siis tällainen tilanne, yritin miettiä miten voisimme järjestää siten, että mies saa nukkua mutta minäkin jonkin verran. Eihän lapsi enää yleensä joka yö valvota, mutta kun sattuu tällaisia jaksoja, että tulee kaikenlaista vaivaa peräkkäin ja yöt ovat pitkään repaleisia, niin kyllä se ainakin minun voimilleni käy. Päivätkin ovat nykyään niin paljon vauhdikkaampia kuin vauvavuonna, että pakko minunkin on skarppina olla, kun toinen touhuaa, kiipeilee ja vaatii leikkikaveria. Plus ne kotityöt, ei niitäkään voi täysin hunningolle jättää useammaksi viikoksi, eikä mies ehdi niissä auttamaan.
Sen vuoksi siis ajattelin, että silloin kun itsellä alkaa seinä nousta vastaan valvomisen kanssa, jaettaisiin ne valvomisvuorot. Vaikka vain yhdeksi yöksi, sekin auttaisi. Ja siten, että miehen vuoro olisi lyhyempi ja alkuyöstä, että saisi sen jälkeen vielä nukkua rauhassa ennen töihin lähtöä. Eikä tätä järjestelyä tietenkään tarvittaisi kuin tällaisina "poikkeusaikoina". Mutta näistä seikoista huolimattakin tämä siis ilmeisesti on väärin ja kohtuutonta miestä kohtaan.
Ihme isä kun ei osaa viikonloppuna nousta ja hoitaa lasta ilman vaimon neuvoja!
Ja ihme mies jos ei yhtään voi joustaa että saisit nukkua.
Älkää nyt vaan lisääntykö koska aina raskaammaksi käy kahden kanssa.
Onko mummolaa jossa lapsi voisi olla yötä?
Ja jos sun mies on jo päättänyt että ei hän jousta eikä auta sua univeloissa
niin ei se auta täällä ruinata.
Ilmeisesti viestisi tarkoitus oli kuulla mielipiteitä että olisiko kohtuutonta jos miehesi auttaisi voimatonta äitiä.
Ei olisi kohtuutonta auttaa vaimoa tässä asiassa,
tilapäistä ja satunnaista kun olisi.
Mutta ilmeisesti miehesi on toista mieltä.
Voimia ja yritä nukkua aina kun voit ja muista että kaikki helpottuu kun
lapsi kasvaa!
"Tai no, olisihan minulla ongelmaan ratkaisu, mutta se ei ole kaikkien osapuolten mieleen."
- Millanen ratkaisu? -Älkää nyt ainakaan enää penskoja tehkö, kun ette pärjää entistenkään kans!
Lue tuolta aloituksesta, millainen ratkaisu...
Miten se muuten ilmentää pärjäämättömyyttä, että väsyy silloin kun on joutunut paljon valvomaan ja yrittää etsiä ratkaisua, jossa molemmat vanhemmat saisivat levätä edes hiukan?
Teidän ratkaisu olisi ollut : Sultan tai Macic -veikkaan jälkimmäistä, kun se on pienempi.
Luotan sinun sanaasi tuosta merkkien kokoeroista, kun ilmeisesti puhut kokemuksen syvällä rintaäänellä. Meillä taas ei ole ollut tarvetta metsästää pienempiä sukelluspukuja.
Miten muuten sinä pärjäilet elämässäsi jälkiviisauden varassa? Vai keksitkö joskus ongelmiin ihan toteutettaviakin ratkaisuja? Meille ainakin lapsi on niin rakas ja tärkeä, ettei yövalvomisista huolimatta "jälkiehkäistäisi" vaikka siihen joku mystinen mahdollisuus tarjoutuisikin.
Lepovuoroon kaipaava:
Macik on kyllä ihan hyvä sukelluspuku joka perusveitikkaan. Sulttaani on vain iänikuinen kortsu, eli sitä ostetaan ihan perinteiden takia.
Kyllä normaalissa 14 senttisessä ja 3.5cm paksussa vartaassa menee niin mätsikki kuin sulttaaniki. Mutta kyllähän se on kiva vetää paljaalla, jos naisella ehkäisy kunnossa muuten.
Joko rovvaa kiinnostaisi saada vierasta isohkoa munaa, jossa kumi on piukeena;)?
Mä en oikein voi ymmärtää tätä kotiäitien ruikutusta. Ollaan vaan päivät pitkät mukulan kans kotona, kaupassa ja hiekkalaatikolla. Siinä sivussa sit tehään ruokaa ja vähän ehkä jopa siivotaan. Ja se on sitten olevinaan niiiiiiiiiiiiiiiin rankkaa!
Kuinkahan moni kotiäiti oikeesti löhöileekin sohvalla suklaalevyn kanssa, jumittaa tuntikausia facebookissa, juoruilee puhelimessa yms?! Sanoisin että aika moni! Jostain syystä kotiäideillä on hirvee tarve esittää että heillä on niin rankkaa, että töissä pääsis helpommalla. En kuitenkaan millään suostu uskomaan, että te joka päivä siivootte kotianne niin paljon, että hanatkin kiiltelee. Ja eiköhän teilläkin edes välillä sorruta eineksiin. En usko että joka päivä kun mies tulee töistä, ruoka on valmiina ja se on oikeeta kotiruokaa. Lähinnä te soitatte miehelle että tuo kotimatkalla hesestä ruokaa.
Mutta joo, ohan se niin rankkaa olla kotiäiti että huh huh!
Ei se niiiiiiiiiiiin rankkaa olekaan, kunhan saa silloin tällöin nukkua kunnolla. Pitkän valvomisjakson jälkeen alkaa kyllä seinät kaatua päälle.
Ja jos minulle tarkoitit heittosi hesestä ja eineksistä, niin meillä ei niihin sorruta kuin joskus iltapalaksi silloin kun lapsi jo nukkuu. Eikä mies tuo koskaan töistä palatessaan Heseltä kotiin mitään, koska tekee töitä kotoa käsin, eli syö päivittäin kaksi minun valmistamaani lämmintä ateriaa, ihka oikeata kotiruokaa.
ei todellakaan ole.
Olen lukenut näitä palstoja jonkin aikaa ja olen erittäin järkyttynyt miesten joustamattomuudesta ja itsekkyydestä.
Parisuhteet ei pelaa, eikä kukaan tahdo tehdä mitään edes lastensa puolesta. Tai sitten tehdään överit.
Onko miehen pakko olla niin vaikea otus? Ei tule tänne tollaista jos joudun koko ajan pitämään puoliani. huh huh
Love and peace
Olen kanssa järkyttynyt näin miehenä kun naiset eivät pysty kotiäiteina huolehtimaan edes yhdestä lapsessa ilman että tulee kamala burn out. Miehen kyllä pitää tehdä töitä kahdenkin edestä ja sen päälle valvoa yöt, vaihtaa vaipat, tiskata, imuroida, tehdä ruokaa, olla romanttinen kodin hengetär raavaalla twistillä.
Jos kotiäidin hommat on noin rankkoja, niin voi mennä itse töihin ja pyytää miestä jäämään kotiin huolehtimaan lapsesta. Kyllä se on niin että harva työ on mitään herkkua, mutta oman lapsen kanssa oleminen on useimmiten herkkua. Ei joku hemmetin lapsen nuha tai kiukkuisuus pitäisi olla mikään maailman kamalin ongelma ja jotkut joutuvat oikeasti elämään oikeasti sairaiden lastenkin kanssa ja antaisivat mitä vain jos lapsi olisi terve.
Itselläni on siin pari ekaluokkalaista lasta vaimon kanssa ja minä olin se joka raskasta fyysistä työtä. Aamulla klo 6 ylös ja illalla klo 17.20 himassa kun työmatkaakin on vähän. Tämän jälkeen komeesti jaksoin kokkailla muksuille ruokaa ja leikkiä heidän kanssaa muutaman tunnin. Kiitos vaimolle kun ei valittanut lasten hoitamisista ja kiitos minun nyt on omakotitalo maksettu loppuun. Muksutkin voivat nyt ja tulevaisuudessa harrastella mitä lystäävät kun rahaa jää elämiseen ihan mukavasti. Perheessä kaiken työn on mentävä 50/50 jos mahdollista ja molemmat terveitä. Kummankaan ei pidä olla se työjuhta mikä vetää toista perässä ja toinen vaan valittaa. Tämmöiset suhteet eivät vain toimi missä toinen ei ymmärrä mitä töinen oikeasti tekee perheen eteen.
"Miehen kyllä pitää tehdä töitä kahdenkin edestä ja sen päälle valvoa yöt, vaihtaa vaipat, tiskata, imuroida, tehdä ruokaa, olla romanttinen kodin hengetär raavaalla twistillä."
Mistähän tuon repäisit? Onko palstalla käyvät miehet noin lukihäiriöisiä, että kun kirjoitan, että toivoisin miehen huolehtivan lapsesta _satunnaisesti_muutaman_tunnin_yössä jotta saisin itse levätä hiukan (ja satunnaisesti tarkoittaa silloin, kun kun olen ensin itse valvonut lapsen kanssa jopa useamman viikon putkeen), se luetaan, että vaadin miehen hoitavan valvomiset, kotityöt, kokkaamiset ja lapsen hoidon aina ja yksinään oman työnsä lisäksi. Kannattaisi ehkä edes hiukan yrittää sisäistää ja ymmärtää lukemaanne, ennen kuin alatte heitellä kommenttejanne.
En ole missään vaiheessa valittanut kodin ja lapsenhoidon raskaudesta noin yleensä tai sanonut etten siihen pystyisi. Eivätkä lapsen nuha ja kiukkuisuus tai hampaiden tulo ole millään lailla maailman kamalin asia, mutta rankoilta ne alkavat kyllä tuntua siinä vaiheessa, kun niiden vuoksi joutuu valvomaan useamman viikon eikä lepääminen onnistu päivälläkään. Jos ajatellaan niin, että mies käy töissä ja tuo leivän pöytään ja minä huolehdin sen leivän miehen ja lapsen eteen muut asiat kotona siten, ettei miehen tarvitse niillä päätään (eikä fysiikkaansa) vaivata, eikö ole koko perheen etu, että MOLEMMAT meistä aikuisista voivat hyvin? En tiedä paljonko tai kuinka pitkän ajan yövalvomisesta sinulla on kokemusta, mutta varmasti tiedät, kuinka suuri merkitys unella on ihmisen hyvinvoinnille.
Tätä palstaa lukiessa tulee sellainen olo, että suurin osa miehistä ei oikeasti anna mitään arvoa sille, mitä lasta/lapsia kotona hoitava nainen tekee. Omasta palkkatyöstä pidetään valtavaa meteliä, ikään kuin nainen ei olisi käynyt töissä ja tienannut ennen lasta ja ikään kuin yksikään nainen ei palaisi töihin kun lapsi on riittävän vanha, milloin se sitten kussakin perheessä onkin. Meidän tapauksessa, jos mies ei kestä lapsen kanssa valvomista muutamaa tuntia kerran, pari vuoteen, on miehelle onni, että minä en lähtenyt töihin heti äitiysloman päätyttyä. Siinä vaiheessa lapsi nimittäin heräili parikymmentä kertaa yössä ja rahaa kotiin kantavana minulla olisi ollut täysi oikeus vaatia miestä huolehtimaan lapsesta joka toinen yö, eikö? Ja jättää puolet koti- ja pihatöistä miehen vastuulle, aivan sama kuinka kuitti toinen olisi ollut.
Naisilla ei ole sosiaalista elämää kotoäitinä, ja se väsyttää henkisesti loppuun.
Mutta kuka jaksaa kuunnella jotain itseensä kääntynyttä kotiäitiä?7
- Katsokaa siis peiliin mammat ja jättäkää lapset tekemättä, niitä kerkeää myöhemminkin!
Mitä tuo "myöhemmin" sinun mielestäsi on ja miten se myöhemmin auttaa asiaa? Eivätkö vanhojen äitien lapset valvo öisin vai onko vanhemmilla äideillä enemmän sosiaalista elämää? Vai onko peräti niin, että kun ikää tulee lisää, niin unentarve vähenee niin paljon, ettei muutaman viikon valvominen tunnu enää missään? Tai kenties ajat takaa sitä, että kun tarpeeksi lykkää lapsentekoa, niin niitä ei enää tulekaan? Silloin kyllä tuo "kerkeää" on aika harhaanjohtava ilmaus.