NPH:n käyttäytymisen ymmärtämisessä ei ole kysymys väkivaltaisen empatiakyvyttömän käyttäytymisen hyväksymisestä.
NPH:n käyttäytymisen syiden ymmärtäminen auttaa väkivallan uhria ymmärtämään minkä vuoksi hän joutui väkivallanteon uhriksi ja tunnistamaan itsessään hyväksikäytölle ja väkivallalle altistavat piirteet, käyttäytymättä tai tulematta kuitenkaan itse kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi.
Tulevaisuudessa, diagnosoitaessa ogelmien kanssa painivia ihmisiä, narsistisia piirteitä tullaan mittaamaan sekä persoonallisuudeltaan häiriintyneiltä, että terveiltä ihmisiltä.
Voiko tätä muuten ymmärtää väärin, kuin tarkoitushakuisesti?
NPH:n käyttäytymisen syiden ymmärtäminen auttaa väkivallan uhria ymmärtämään minkä vuoksi hän joutui väkivallanteon uhriksi ja tunnistamaan itsessään hyväksikäytölle ja väkivallalle altistavat piirteet, käyttäytymättä tai tulematta kuitenkaan itse kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi.
Tulevaisuudessa, diagnosoitaessa ogelmien kanssa painivia ihmisiä, narsistisia piirteitä tullaan mittaamaan sekä persoonallisuudeltaan häiriintyneiltä, että terveiltä ihmisiltä.
Voiko tätä muuten ymmärtää väärin, kuin tarkoitushakuisesti?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Turhaa, aivan turhaa.. ja sävelet päälle. Tarkoitushakuisuus on in, mikäli en väärin tulkitse signaaleja.. eiku mielivaltaisesti valittuja symboleita ilman ääntä.
pöh.
Miksi uhrille olisi tärkeää ymmärtää tekijää - mitä hyötyä hänelle siitä olisi?
Olen lukemattomat kerrat sanonut, että toisen muuttaminen ei onnistu, siksi jokainen pelastakoon itsensä. Ei uhri ole vastuussa kaltoinkohtelijansa tekemisistä - mutta omistaan kyllä.
Aloitus oli ilmeisesti tarkoitushakuinen, jota en ehkä ymmärtänyt.
"Miksi uhrille olisi tärkeää ymmärtää tekijää - mitä hyötyä hänelle siitä olisi?"
Samaa mieltä. Narsistia ei edes pidä yrittää ymmärtää. Jättää järjen ja tunteet pois, niin sitten ollaan narsitin kanssa samalla taajuudella.
"Voiko tätä muuten ymmärtää väärin, kuin tarkoitushakuisesti?"
En ymmärtänyt tarkoitushakuisesti väärin, kun en edes yrittänyt lukea tekstiä ajatuksella.
Muuten suunnilleen samaa mieltä mutta tuo vähän ihmetytti.
"ja tunnistamaan itsessään hyväksikäytölle ja väkivallalle altistavat piirteet,"
Siis kyse on siitä että jos joku menee parisuhteeseen nph henkilön kanssa, niin ei hän sitä tiedä ja altistuu väkivallalle olipa hän minkälainen tahansa.
Se että ehkä on narsulle otollinen uhri, niin mistä hän sen voi etukäteen tietää?
"..käyttäytymättä tai tulematta kuitenkaan itse kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi..."
N-suhteessa on vaarassa on menettää emootiokykynsä. Suhteessa sattuu sellaisia asioita, joita ei voida edes kaikilla maailman sanoilla kertoa.
Narsismin todellisuuden tajuaminen on kova paikka. Haluaa blokata koko jutun huitsin helevettiin. Ja samalla, piilossa itseltään; on tunkenut oman tunnemaailmansa hienouksia syvälle omaan sielunsa syvyyksiin.
Eron jälkeen tai suhteen aikana on se vaara, että emootiot jää pysyvästi syvyyksiin. Ja suurin vaara on se, että oma tunnemaailma jää kylmäksi, koskemattomaksi. Jäädään katkeruudessa elämään, ei osata luopua.
Muistan itse tämän. Kun olin N-suhteesta poistunut, en tuntenut empatiaa samoin tavoin enää muita ihmisiä kohtaan. Ei minua liikuttanut heidän kokemuksensa ja tunteensa. Tunsin kyllä myötätuntoa, mutta se oli hyvin rajallista. Hyvin rajallista. Minua helpotti vasta sitten, kun luovuin. Jätin saapasjalan jälkeeni. Tavallaan annoin anteeksi. Se tarkoittaa etten kanna häntä. Hän ei ole minun rinkassani.
Tunnemaailman korjaaminen ja jälleenpalauttaminen taas vaatii ihan v'ti töitä.Pakko on itkeä itkunsa ja kokea kaikki tunteensa vaikka miten ahterista se tuntuukin. Ja lopettaa saapasjalan elättäminen omassa tunnemaailmassaan. Se on loppu.
Mutta likellä oli, etten tullut samanlaiseksi kuin itsekin. Tunteettomaksi. Mutta elän parempaa elämää nyt kuin silloin. Paljon parempaa. Voimia kaikille vaan.
Minulla on aina ihan sama mitä sinä selität (älyllinen narsisti kun olet), mutta jätä väkivallan uhrit rauhaa. Uhrissa ei ole koskaan syytä jos lyödään. Minua ei kiinnosta miten paljon sinulla on parempi mieli kun saat hakea vikaa hakatusta eikä hakkaajasta. Mitähän niiden hakattujen lapsien, vaikkapa minun, pitäisi nyt itsestämme hakea että ymmärtäisimme itse, äitiemme tavoin, olevamme itse syyllisiä perhehelvettiin?
Sinä kuvotat minua. Piste.
Lapsen asema ja tie lienee erilainen kuin parisuhteen toisen puolen. Parisuhteessa on kaksi aikuista mutta lapsi on lapsi, joka todellakaan ei ole syyllinen mihinkään kun hän joutuu aikuisen lyönnin kohteeksi.
Monet ovat kertoneet vanhempiensa narsismista mutta aikuisesta näkökulmasta, jolloin lapsuuden tilanne on jo takana tai jatkuu tavalla tai toisella aikuisuudessa. Sinä et varmastikaan voi ymmärtää tässä hetkessä mitään mikä selittäisi sinun "syyllisyytesi" lapsuutesi aikaiseen perhehelvettiin, koska et ole siihen syyllinen.
Menneisyydellä on vain vaarana toistua tavalla tai toisella. Se tilanne, joka mahdollisesti jäi vaille ratkaisua, tai ne tilanteet, saattavat etsiä ratkaisuaan tässä hetkessä, jolloin eteesi tulee tilanteita jotka toistavat niitä tapahtumia ja tunteita, joita lapsuudessasi oli ja joita mahdollisesti olet kantanut mukanasi.
Tilanteilla vailla ratkaisua tarkoitan tapahtumia, jotka jättävät tyhjän tunteen siitä, että asian olisi pitänyt päättyä toisin. Jos henkilöä on vaikkapa toistuvasti hakattu niin, että hän kokee toimineensa riittämättömästi itsensä puolustamisen suhteen, hän saattaa myöhemmin elämässään hakeutua tilanteisiin, joissa esiintyy väkivallan mahdollisuus ja jossa hän sitten tarttuu siihen pieneenkin provokaatioksi katsomaansa asiaan, aiheuttaa riidan omalla käytöksellään ja huonossa tapauksessa toteuttaa toisenlaisen lopputuloksen olemalla itse se hakkaaja mutta selittää vain puolustautuneensa. Tämä on esimerkki, en sano, että sinä tekisit niin. Enkä väitä, että kaikki toimivat niin, mutta se mahdollisuus on olemassa.
Eli, ei sinun tarvitse ymmärtää kuinka olet lapsuutesi hakatuksi tulemiseen syyllinen, koska et sinä ole. Mutta se mahdollisuus, että hakattuna lapsena saatat hakeutua seuraan, jonka avulla mahdollistuu lapsuuden kokemusten toistuminen tunteineen. Ehkä näissä hakeutumisissa yrität ymmärtää äitiäsi, mikäli sellaista toistuvuutta tapahtumissa on.
Toivon, että ei ole. Että olet niin onnellisessa asemassa, että olet päässyt irti ja olet löytänyt itsesi tästä hetkestä.
Samaa mieltä, että niitä tilanteita saattaa alkaa alitajuisesti lavastamaan, ollen sitten joko jälleen vastaanottajana tai vaihtoehtoisesti "mulle ei vi**uilla" eli antajana.
Toisaalta voi myös ajatella niin, että väkivaltaa lapsena kokenut voi olla ylisäikky uhkaamiselle mutta myös todella välinpitämätön ja jopa hieman itsetuhoisen oloinen sitä kautta. Kun mikään ei enää tunnu miltään ja jos joku nyt vähän nyrkkejä heiluttelee niin so what.
Sama koskee nimittelyjä. Jos on elänyt muutenkin vähän ruffia elämään ruffeissa porukoissa, ei pikkupikku huorittelut tunnu missään vaan ovat samaa tasoa kuin "haista pee".
Toisille se on viimeinen niitti ja toisille alistamisen tai vähättelyn kokemus.
Ihminen voi olla monista syistä kaltoinkohtelevassa suhteessa mutta siitä olen samaa mieltä, että jokin "syy" sille aina on. Se "syy" (mikä ei liity siihen että ansaitsisi tai aiheuttaisi väkivallan koska se on aina tekijänsä vastuulla) voi olla alistuminen, välinpitämättömyys, valta-asetelmat, marttyyrius, eläminen toisen kautta jne.
Näihin kaikkiin ja moniin muihinkin vaihtoehtoihin on sama lääke ; pitää muistaa huolehtia itsestään jotta jaksaa...huolehtia itsestään =)
Toi on hyvä pointti T.
Olis tärkeää, että ihmiset uskaltais hakea apua väkivaltaisiin taipumuksiinsa mutta ymmärrän kyllä hyvin miksei niin tapahdu. Tuomitseminen, häpeä jne...sillä jos sinne sen ahterinsa raahais, vois välttyä tulevalta kierteeltä ja olis monta mustaa silmää uupuva maailma - tuskin mikään menetys =)
Yleensä väkivalta monissa muodoissaan, myös verbaalisessa, alkaa kun sanat ovat loppuneet. Vanha klisee mutta totta.
Kuuntelin yks pvä asian parissa työskennelleen miekkosen kommentteja. Oli lähinnä istuneiden erittäin väkivaltaisten ihmisten tuutori, tuki ja "terapeutti". En muista oliko oikeasti terapeutti vai mikä.
Hän sanoi, että ihminen voi muuttua vaikka taustalla olisi vuosikausia erittäin raakaa väkivaltaa ja tärkein mitä hän oli huomannut ; he arvostivat vihdoinkin tulleensa kuulluksi.
Muistutti myös siitä, että usein koetaan tekijöiden ymmärtämisen vaikuttavan tekojen vähittäiseen hyväksymiseen ja painotti ettei näin ole vaan heidän on katsottava sitä ihmistä sieltä teon takaa ammatillisista mutta myös inhimillisistä syistä.
Aika moni asia taitaa saada alkunsa siitä, että yksilö ei tule kuulluksi.