Löytää henkilön joka on aivan ihana, haluaa parisuhteeseen, kehuu tulevaa puolisoa ihmeeliseksi ja kertoo rakastavansa tätä. Mutta toisin kuin "he elivät elämänsä lopuun asti onnellisena" saduissa rakkaus elämään tuleekin hyytävä muutos. Rakas jonka piti ainakin olla sellainen alkaakin kohdella toista alentavasti ja todella huonosti. Tietämättään hän on joutunut nph oireyhtymä oireet täyttävän ihmisen uhriksi. Hän vain ymmärrä sitä vielä pitkään aikaan.
Tällaisessa henkilössä (uhrissa) ei tarvitse olla mitään altistavia piirteitä, vaan hän joutuu nph ihmisen vihan kohteeksi poikeuksetta. Jos ihmetellään että miksi pysyy silti suhteessa, no johtuu usein siitä että normaali yrittää korjata tilannetta koska on rakastunut ko. henkilöön ja haluaa asiat kuntoon. Kuten kokemuksista on nähty tällaiset henkilöt tutkivat itseään ja epäilevät jopa olevansa syllisiä tilanteeseen ja yrittävät vielä enemmän.
Kaikki on kuitekin turhaa ajan haaskausta ja sitten he netissä sattumalta tulevat tälle palstalle ja löytävät monien turhien kirjoitusten joukosta hennan minun tai jonkun muun kertomuksia narsismin todellisesta luonteesta ja kokevat ahaaaa elämyksen, siinä vastaus. Tutkivat kirjotuksia huolellisesti ja rohkaistuvat itsekkin kirjoittamaan asista iloisena tästä uudesta mieltä avartavasta havainnosta.
Yllätyksekeseen saavat haukkumaryöpyn jossa heitä verrataan ruikuttajiin ja ihmetellään että eivät ole eronneet narsistista kun se kerran on niin vaikeaa..
Millä asiantuntemuksella sinä nimittelet toista narsistiksi jne..
Ja siihen kuoroon liittyy muutama ylä-peukuttaja n. ehkä 5-6 kpl ja muutama sekava kommentti tyyliin "meissä kaikissa on narsistisia piirteitä" "tutki itseäsi"
Ja sitten seuraa muutama uhreja puolustava kirjoitus (meiltä) joissa näitä "narsunpeesaajia" ja mahdollisia "narsuja" laitetaan ruotuun, siitä se sitten toipuminen alkaa :D
Tällaisessa henkilössä (uhrissa) ei tarvitse olla mitään altistavia piirteitä, vaan hän joutuu nph ihmisen vihan kohteeksi poikeuksetta. Jos ihmetellään että miksi pysyy silti suhteessa, no johtuu usein siitä että normaali yrittää korjata tilannetta koska on rakastunut ko. henkilöön ja haluaa asiat kuntoon. Kuten kokemuksista on nähty tällaiset henkilöt tutkivat itseään ja epäilevät jopa olevansa syllisiä tilanteeseen ja yrittävät vielä enemmän.
Kaikki on kuitekin turhaa ajan haaskausta ja sitten he netissä sattumalta tulevat tälle palstalle ja löytävät monien turhien kirjoitusten joukosta hennan minun tai jonkun muun kertomuksia narsismin todellisesta luonteesta ja kokevat ahaaaa elämyksen, siinä vastaus. Tutkivat kirjotuksia huolellisesti ja rohkaistuvat itsekkin kirjoittamaan asista iloisena tästä uudesta mieltä avartavasta havainnosta.
Yllätyksekeseen saavat haukkumaryöpyn jossa heitä verrataan ruikuttajiin ja ihmetellään että eivät ole eronneet narsistista kun se kerran on niin vaikeaa..
Millä asiantuntemuksella sinä nimittelet toista narsistiksi jne..
Ja siihen kuoroon liittyy muutama ylä-peukuttaja n. ehkä 5-6 kpl ja muutama sekava kommentti tyyliin "meissä kaikissa on narsistisia piirteitä" "tutki itseäsi"
Ja sitten seuraa muutama uhreja puolustava kirjoitus (meiltä) joissa näitä "narsunpeesaajia" ja mahdollisia "narsuja" laitetaan ruotuun, siitä se sitten toipuminen alkaa :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun ihmisellä on paha olla missä tahansa, kyllä se lähtee tämän kyseisen ihmisen omasta tietoisuudesta - tai ainakin sen tulisi lähteä.
Toki on niitäkin, jotka eivät tajua omaa pahaa oloaan, mutta en usko heitä lopulta olevan paljon.
Parisuhde on vain kovin usein masokistinen ja sen valtasuhteet niin sekavat, että mikä tahansa keino kumppanin kukistamiseksi on sallittu; vaikka sitten narsistiksi nimeämällä. Näitä voittoa janoavia nimeäjiä ei kannata sekoittaa aitoon uhriin - useammin he ovat itse narsisteja.
Minä en kannata vastuuttomuutta. Ihminen on ja elää tässä ja nyt ja aikuisena tekee omat päätöksensä itse ja vastaa niistä.
...koska niin kauan kuin kieltää menneisyytensä, on tuomittu toistamaan sitä =)
- en muista kuka.
"Parisuhteen sekavat valtasuhteet lähtevät useimmiten kotoa saaduista malleista ja niiden eroista. Vai mitä? "
Unohtamatta geenien vaikutusta..
Törmäsin erään Jenkki-bloggaajan kirjoituksessa mielenkiintoiseen ja herättävään ajatuksen. Olen nimittäin aina ihmetellyt sitä miksi ihmiset lähtevät mieluimmin kiusaajan kuin uhrin tueksi. Kiusaaja tuomitaan oikeasti vasta sitten kun hän seisoo todistettavasti uhrin ruumiin päällä. Ja sittenkin supistaan "olis vaan ollu sekin hiljaa niinkuin mekin niin ei olis nyt kuollu".
Kiusaaja (lue: persoonallisuuhäiriöinen) on kontrolloimaton tapaus, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään. Jokainen joka on työpaikalla kiusaajaan törmännyt tai seurannut sellaisen toimintaa sivusta, tietää että uhrissa ei ole oikeasti mitään muuta syytä kuin se, että tämä osui kiusaajan tielle, sai kehuja, tekee työnsä hyvin, on paremman näköinen, on naimisissa mutta kiusaaja ei saa ketään tms. Kiusaaja tekee mitä haluaa, muista välittämättä. Kiusaamista on ikävä katsella ja kuunnella. Ainoa mitä voi kontrolloida on uhri. Niinpä uhrin käsketään olla hiljaa, kerrotaan että vika on tässä itsessä. Eihän heitä kiusata! Ei niin, sillä he pitävät omalla pois-katsomisellaan huolen siitä että kiusaajalla on jo uhri eikä tämä joudu etsimään uutta. Koska ihmiset haluavat kieltää tapahtuvan (= denial), he käskevät uhrin pitää päänsä kiinni ja olla valittamatta.
Sama dynamiikka toimii kaikessa uhrin syyllistämisessä. Perheissä toinen vanhempi voi rääkätä lapset hulluiksi, ja toinen vanhempi katsoo muualle. Koska rääkkääjää ei voi kontrolloida, muualle katsova vanhempi yrittää kontrolloida lapsia ja kertoo näille että on lasten vika mitä tapahtuu, jos lapset olisivat ärsyttämättä, meluamatta tai kiltimpia, kaikki olisi hyvin. Lapset oppivat uskomaan että heissä on jotain pahasti vialla.
Hyvä huomio.
Epäilen kuitenkin, että jos ihminen valitsee kiusaajan puolen uhrin sijaan, se on helpompaa. Kukapa ei haluaisi olla "voittajan" puolella. Ihminen arvioi toisen ihmisen aina - ja jos hän toteaa, että toinen on häntä mahtavampi, pelottavampi tai jotain muuta, mille hän on tottunut alistumaan, niin tilanne on selvä. Kaikkia tämä ei toasiaankaan koske.
Uhri on hävinnyt ja hänen lohduttamisestaan/tukemisestaan ei saa kuin hyvän mielen - jos saa. Kaikki eivät tunne empatiaa. Empatiatasoissa on suuria eroja yksilöiden välillä.
Lopulta uhrin puolelle kääntyneet ovat henkisesti vahvempia.
Pelottavaa sen sijaan on, kun uhriudesta tehdään markkinoita - ja kansaa kootaan yhteen sillä perusteella.
Mistäköhän tuollainen käsitys tulee että kiusaaja olisi jotenkin kiusattavaa vahvempi? Yleensähän kiusaaja tarvitsee tuekseen ne apujoukot ja kiusattu jää yksin. Ehkä oman heikkouden tunnistaminen ja tunnustaminen pitää ensin tehdä ennenkuin voi asettua kiusaajaa vastaan? Mitä itseasiassa ovat heikkous ja vahvuus?
Mä olen monesti miettinyt tota...että miksei ihmiset mene jeesaamaan.
Ehkä he pelkäävät olevansa seuraavia ? Huomion kääntyvän heihin ?
Ehkä "voittajan" puolella on turvallisempaa koska siellä ei joudu silmätikuksi ja suurin osa muistakin tekee niin ?
Entäs jos suurin osa esim kiusaamistilanteissa tuomitsisikin kiusaajan jollain tavoin eikä esim pitäisi mitään kontaktia tällaisiin ?
Kiusaaja on se joka pelkää mutta on löytänyt tästä öykkäröinnistä itselleen oivan keinon saada "turvaa", joka on tietenkin valheellista. Kiusaaja on heikoilla jäillä itsensä kanssa ja vaikka se johtuisikin omasta pahoinvoinnista joka voi juontua esim rankoista kotioloista - vastaus siihenkin pulmaan on itsessä.
En vain tiedä minkälaisia eväitä lapsilla vielä on "kohdata itseään" joten siksi mahd kehitys lienee jää aikuisikään...
Niin.
Väittävät jotkut tahot, että kyse olisi juuri siitä kiusaajan "voittamattomuudesta" ja siitä, miten tietynlainen ihminen tuntee olevansa parempi liittouduttuaan tälläisen "voittamattomana" pitämänsä kanssa/taakse. Tästä syystä juuri narsistit ovat niin suosittuja. Samasta syystä koulukiusaaja pääsee koulun eliittiryhmiin, varsinkin, jos sattuu olemaan tyttö (joita ei pidetä kiusaajina sukupuolensa vuoksi).
Monella asialla voi hallita. Pelko on yksi aika tehokas keino, kuten varmasti kaikki narsistien uhrit tietävät. Mutta tunnistaako tunteen peloksi, vai naamioiko sen esim. toivottomaksi rakkaudeksi?
Näissä jutuissa auttaa hirmuisesti se, miten hyvin itsensä tuntee ja paljonko on halukas itselleen valehtelemaan.
Kyllä. Lyhyemmin sanottuna:
Kiusaaminen on usein defenssi (minän puolustuskeino) - samoin kuin tämän kiusaajan "hoviin" liittyneilläkin.
Minä on ehkä "vapain" niillä, joilla on otsaa mennä väliin, kun näkevät selvää kiusaamista tapahtuvan. Ja normaali ihminen huomaa sen aina, kun sitä tapahtuu....
Samaa mieltä tuosta "rakkaudesta" jota haetaan ihmiseltä joka pahoinpitelee. Siinä on selkeä paradoksi.
Paljonko on valmis itselleen valehtelemaan...myös vastaanottava osapuoli on selityksin ja defensein vuorattu ja siihen(kään) ei auta kuin se itsestään huolehtiminen, johon kuuluu mm totuuden hyväksyminen ja itsetuntemus sekä erilainen muu hyvinvoinnin hakeminen.
Siitä se sitten lähtee ihan ittekseen...
Tuosta naisten kiusaamisesta tuli mieleeni, että se ei monesti ole niin suorasukaista ja näkyvää kuin miesten/poikien vaan tapahtuu seläntakana tai parisuhteessa vaikka verbaalisella alentamisella (et ole oikeanlainen, sinun on muututtava, et osaa siivota/hoitaa lapsia kuten pitää/tehdä ruokaa/täyttää tiskikonetta/laittaa pyykkejä oikein, juot/syöt liikaa tai väärin, et tee sitä tarpeeksi tai teet tuota liikaa, et välitä, et ymmärrä, et ota minua huomioon jne jne...) joka on kovin itsekeskeistä ja vaativaa minäminää.
Tätäkään ei pidetä aina negatiivisena vaan hyvänä juttuna perheen eteen tai sitten sille naureskellaan. Se nyt oli vain yksi esimerkki selkäänpuukottamisen, juoruilun, asioiden kaikille levittämisen, marttyyriuden jne lisäksi.
Kiusaamisilmiössä on aina käsittääkseni useampi kiusaaja yhtä vastaan vaikka se pääjehu itse olisikin kiusaamisen alullepanija. Ne hiljaisetkin ottavat omalla tavallaan kantaa vaikkeivät osallistuisikaan aktiivisesti kiusaamiseen. Ehkä ei vaan haluta valita puolia vaan halutaan pysyä puolueettomana. Jos olisi kyse vain kahden ihmisen nahistelusta asia on eri. Toisaalta jos on kyse vaikka parisuhteen sisäisestä väkivallasta ja toinen on selvästi alistettu osapuoli ei siinä väkivallan kohteen syyllistäminen paljon auta vaan voi vaan pitkittää tilannetta. Kai näihin ilmiöihin jo nykyään osataan puuttua paremmin aiemman hyssyttelyn sijaan. Koulukiusaamistilanteissakin on saatu ihan hyviä tuloksia aikaan ja kiusaaminen loppumaan puuttumalla niihin.
Tällaista nyt tuli mieleen äkkiseltään..