Kun olen yksin asunnossani minut valtaa mieletön halu hypätä parvekkeelta ja usen valtaa mieletön pelko siitä, että hyppään parvekkeelta alas. Asun tornitalon ylimmässä kerroksessa.
Kun minulla on sakset tai joku muu teräase kädessä pelkään mielettömästi, että satutan muita.
Jos joku esittelee minulle jotain kallista asiaa pelkään, että hajotan sen. Mitä kalliimpi esine esim. uusi tietokone tv ja minut sitä enemmän pelkään ja minulle tulee mieletön halu hajottaa esine ja sen jälkeen pelko siitä, että teen niin.
Olen ajatellut, että kyseessä on pakko olla jonkinlainen pakko oire? Olen muutenkin aina ollut sellainen ihminen, että minun on pakko tehdä asiat aina tietyllä tavalla tai menen ihan jumiin enkä saa mitään aikaiseksi.
Lisäksi jos minulta tipahtaa murunenkin ruokaa lattialle minun on pakko pyyhkiä se heti. Usein saatan kuluttaa tunteja etsien murusia lattialta, jotta lattialle ei jää yhtään ainoaa ruuan murua. Tulen mielettömän vaivaantuneeksi jos lattialle jää yksikin muru ja jos en ole tarkastanut jokaista kohtaa murusten varalta. Vaikka tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä silti minun on pakko tehdä niin tai murehdin asiaa kokoajan.
Kun minulla on sakset tai joku muu teräase kädessä pelkään mielettömästi, että satutan muita.
Jos joku esittelee minulle jotain kallista asiaa pelkään, että hajotan sen. Mitä kalliimpi esine esim. uusi tietokone tv ja minut sitä enemmän pelkään ja minulle tulee mieletön halu hajottaa esine ja sen jälkeen pelko siitä, että teen niin.
Olen ajatellut, että kyseessä on pakko olla jonkinlainen pakko oire? Olen muutenkin aina ollut sellainen ihminen, että minun on pakko tehdä asiat aina tietyllä tavalla tai menen ihan jumiin enkä saa mitään aikaiseksi.
Lisäksi jos minulta tipahtaa murunenkin ruokaa lattialle minun on pakko pyyhkiä se heti. Usein saatan kuluttaa tunteja etsien murusia lattialta, jotta lattialle ei jää yhtään ainoaa ruuan murua. Tulen mielettömän vaivaantuneeksi jos lattialle jää yksikin muru ja jos en ole tarkastanut jokaista kohtaa murusten varalta. Vaikka tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä silti minun on pakko tehdä niin tai murehdin asiaa kokoajan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi ei....EI ole kivaa..Kylla sun mun mielesta ehdottomasti kannattais hakea apua tohon.. Kuulosta OCD ( obsessive compulsive disorder) oireyhtymalta... En tarkalleen tieda mista sita apua sais..mutta varmaankin terveyskeskuksessa osaisivat ohjata sut oikeaan paikkaan, jonkun terapeutin luo. Selita toi terveyskeskuksessa ja sano etta se rajoittaa sun elamaa, niin varmaan auttavat sua.
Tiedän kyllä, että näissä ajatuksissa ei ole järkeä, mutta en voi sille mitään, että niitä tulee.
Ensimmäisen kerran kun minulle rupesi tulemaan tarve hypätä parvekkeelta pelästyin ihan mielettömästi oli pakko istua lattialle, koska alkoi huimata koko ajatus. En uskalla enää mennä parvekkeelle ollenkaan. Itse asiassa en uskalla edes katsoa parvekkeelle päin yritän liikkua asunnossani siten, että en missään vaiheessa ole rinta parvekkeelle päin. Tiedän jotenkin, että tämä on typerää, mutta silti teen näin kokoajan. Mitä vähemmän näen parvekkeen sitä harvemmin tulee tunne, että haluan hypätä parvekkeelta vastoin omaa haluani.
Sen lisäksi kärsin jostain ihme vimmasta hajottaa kalliita esineitä varsinkin jos koen, että esine on jotenkin erityisen ainutlaatuinen ja arvokas. Kerran ulkomaan reissulla minun oli pakko poistua opastetulta museakäynniltä kesken kaiken, koska aloin pelätä, että hajotan jonkun kalliin taideteoksen, koska museo opas esitteli minulle jotain erityisen harvinaista veistosta.
En siis kuule mitään ääniä vaan tulee enemmänkin sellainen tunne, että minun on pakko tehdä jotain mitä en halua.
Yksi mitä pelkään on sähköjohdot pelkään yli kaiken, että katkaisen sähköjohdon. Saan välillä pakonomaisen tarpeen katkaista sähköjohto.
En silti ikinä ole tehnyt mitään näistä asioista mitä en yleensä halua ja ne yleensä jää vain sellaseksi pakotukseksi päässä, joka on välillä niin kova, että saatan täristä.
Ihan selkeitä Pakkoajatuksia...
Itse sairastan jonkun tyylistä ahdistuneisuushäiriötä ja keskivaikeaa masennusta, jotka aiheuttavat pakkoajatuksia ja -oireita... Se on todella rankkaa, mutta siitä voi kyllä parantua..
Itse aloitin terapian kesällä.. Terapiaan haetaan terveyskeskuslääkärien kautta. Sinne siis varataan aika ja sitten kerrotaan oireista... Kanttaa olla rohkea ja kertoa IHAN kaikki, eikä ainakaan välhätellä oireitaan... Jos vähättelee, ei hoitoa välttämättä saa..
Jos ei heti halua hakea hoitoa, voi itse koittaa löytää apukeinoja kirjoista. Itse olen ostanut esim. Edna Foanin "Kerrasta poikki" -kirjan ja Marks I:n. "Pelko – osa elämää".. Jälkimmäistä en ole vielä lukenut.. Tuossa Kerrasta poikki -kirjassa oli todella hyviä vinkkejä ja yleistä tekstiä pakko-oireista ja -ajatuksista.. Suosittelen!
Minulla on myös tuollaisia pakkoajatuksia.. Ennen nukkumaanmenoa laitan kaikki sakset ja puukot piiloon, etten yöllä vahingossa nukkuessani puukota jotakin, tai joku minua... Ihan käsittämätöntä, mutta kun ajatus tulee, ei sille mahda mitään, pakko toimia :D Usein myös esim. portaita kävellessä ajattelen kuinka putoan portaat alas ja verta roiskuu kaikkialle jne... Samoin myös parvekkeilla seisoessa tulee aina ajatus, että apua jos pimahdan ja hyppään alas.. Minulla nämä tosin ovat ihan todella lieviä ja menevät heti pois ajatukista, enkä niiden takia välttele mitään... Itselläni ne pahat pelot on sitten kaikenmaailman katastrofit ja niihin liittyen on syntynyt sitten ihan pakko-oireitakin...
Tuossa Edna Foanin kirjassa kerrottiin mm. miehestä, joka pelkäsi, että pudottaa lapsensa... Etenkin kivilattioiden ohikävely ei tullut kuuloonkaan lapsi sylissä.. Tuossa tarinassa on vähän sama idea, kun sinun oireissasi, joten voisit löytää tuosta kirjasta niksejä noiden pakkoajatusten käsittelyyn..
Toivottavasti löydät avun, pakkoajatukset, eivät todellakaan ole kivoja ... Itselläni ne myös lisääntyvät ajan kanssa koko ajan.. Suosittelen siis pikaisesti hankkimaan apua :)
Kuulostaa tutulta ajtusmaailmalta. Pakko-oireet noudattaa aina pelko-pakko-kaavaa.
Pelko on ylilyövän turha, mutta kokemuksesta tiedän, että tuttu toimintamalli(esim. välttely, varmistus, liike...) on liian helppo valita.
Ehkä lohduttaa ajatella, että poisoppiminen on mahdollista ahdistuksesta huolimatta! Olen itse päässyt eroon joistakin aiemmista oireista ja jälkikäteen olen jopa nauranut niille...tosin olen saanut tilalle uusia oireita ja kovasti yritän niistäkin eroon! Pitää olla vain lujana. sanotaan, että tekoja voit hallita täysin, ajatuksia jonkin verran ja tunteita et lainkaan. No, ei se ihan niin mustavlkoista ole, mutta ideana helpottavaa: kauhea ajatus tai tunne ei ole todellakaan vielä teko!! Tsemppiä