Itse tein tänä aamuna testin ja se näytti positiivista. Olen tällä hetkellä 17v. Kerroin asiasta vanhemmilleni juuri äsken. Nytten he tappelevat tuolla ja pakottavat minut tekemään abortin. Itse haluaisin pitää lapsen. Olen seurustellut puolivuotta ja olen kertonut asiasta poikakaverilleni, joka oli innoissaan asiasta.
Onko vanhemmillani oikeus pakottaa minua aborttiin?
Onko vanhemmillani oikeus pakottaa minua aborttiin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kellään ei ole oikeutta pakottaa sinua tappamaan lastasi!!
Heti huomenna neuvolaan kertomaan tilanteestasi, sieltä saat apua. Onko sinulla ketään sukulaisia tai tuttavia joiden luo voisit mennä jo tänään jos tilanne kotona on liian uhkaava? Voisitko mennä poikaystäväsi luo?
Äiti tossa jokin aika sitten minulle raivosi, ettäheti huomenna menemme lääkäriin ja teemme abortin. Ei näköjään olisi heti pitänyt kertoa vanhemmille asiasta. Ajattelin ensiksi piilotella asiaa siihen asti, kun kävisin neuvolassa ja saisin neuvoja ja vastauksia.
Minulla ei mene vanhempieni kanssa hyvin. Olin jokin aika sitten vastaanottokodissa koska vanhempani eivät jaksaneet minun ''touhujani'' Nyt he ovat passittamassa minua ebortin jälkeen lastenkotiin.
En millään voi hyväksyä keskeyttämistä. Mainitsin asiasta äidillenikin, mutta hän vain sanoi, että ei se ''pikkuinen'' vielä mitään tajua..
Mitä ihmettä minä teen? :(
Äitini tulee kuitenkin huomenna mukaan neuvolaan varmistakseen että raskaus keskeytetään -.-
neuvolassa tilanteen suoraan, ja käsittäkseni sinulla on myös oikeus pyytää kahdenkeskistä aikaa nauvolan terveydenhoitajan ja lääkärin kanssa jotta voit kertoa suoraan tämän ahdistavan tilanteen ja kuinka sinua painostetaan. Äidilläsi EI OLE MITÄÄN oikeutta päättää puolestasi ja pakottaa sinua aborttiin eikä myöskään uhitella pois häätämisellä kotoasi!! Tosin luulisin että tässä tilanteessa johonkin muualle, esim. nuorten turvakotiin muutto voisi olla pikemminkin sinun ja lapsesi eduksi. Siellä saisit keskittyä ihan rauhassa raskauteesi ja rakentamaan hyvää elämää ja tulevaisuutta sinulle ja lapsellesi, ilman häiritseviä ja raivoavia vanhempiasi.
Pyydä apua neuvolassa, kyse on sinun ja lapsesi elämästä, ei äitisi!!
Totta olet kyllä oikeassa. Minua vain pelottaa ajatus siitä, että joutuisin takaisin vastaanottokotiin. Olin siellä nytten kesällä reilu 2kk. Jos kuitenkin nytten menisin turvakotiin niin saisinkohan silloin tapailla lapseni isää, ettei sitä rajoitettaisi ja etsisimmeköhän sieltä kautta minulle ja tulevalle perheelleni omaa kotia, ettei siellä tarvitsisi koko raskausaikaa olla? :)
mutta jotenkin sellaiset rajoitukset, että et saisi nähdä sinulle tärkeää ihmistä ja henkistä tukijaasi, tuntuisi ihan kohtuuttomilta. Ja onhan hän lapsesi isäkin! Luotettavat aikuiset varmasti ymmärtävät tilanteenne ja saat nähdä poikaystävääsi. Uskoisin että voitte ainakin valvotusti nähdä, ja kysehän on jokatapauksessa tilapäisestä tilanteesta. Kun tulet täysi-ikäiseksi, kukaan ei enää voi rajoittaa tai määräillä asioistasi mitenkään.
Tsemppiä ja jaksamista, vaikka nyt voi tuntua moni asia vaikelta, taistelu kannattaa ja elämä voittaa :)
Voi, kiitos sinulle todella paljon kun olet tsempannut minua!:) Eiköhän me pärjätä vaikkakin ajatus tuntuu mahdottomalta..
Minun poikakaverini sisko sai lapsen 16v, niin hän ainakin on tukenamme ja poikakaverin vanhemmat suku:)
kaverini sai lapsen 18 vuotiaana. hän kävi korkeakoulua, kävi töissä ja huolehti lapsestaan. hän selvisi siitä kaikesta ja nyt on 2n lapsen onnellinen äiti jolla on akateeminen tutkinto.
Abortti ei ole lapsen tappamista. Ei siihen silti voi pakottaa.
Tottakai abortti on tappamista, mitäs muutakaan sille lapsipololle tehdään kun se revitään sieltä ulos myrkyillä tai silvotaan elävältä??
Abortista traumatisoituneella mielelläköhän se parempi elämä lapselle taattais?
Niin, mietippä sitä miksi yhteiskunta "paapoo" lapsiperheitä, oiskohan niissä lapsissa vaikkapa tän yhteiskunnan tulevaisuus?
Adoptiolapsia saa vain harvat ja valitut, eikä sittenkään enin osa.
Kovin hyvihän ei sullakaan täällä raivotessa näytä menevän, eiköhän se olekin riittävä varoitus monelle mihin tilaan ei ainakaan kannata ajautua.
sit on jollei syntymättömiä LAPSIA??
on ihan sun mutumutuas, sähän oot ite pelkkä jättimäinen kasa soluja :) tappaminen on yhtä väärin, tajusi uhri sillä hetkellä jotain tai ei.
Listoistasi ja synkistelyistäsi huolimatta valtaosa lapsista voi varmasti ihan hyvin. Näillä main ei lapsia katuojaan heitellä, viime kädessä yhteiskunta hoitaa omansa.
Ja yh:nkin on mahdollista suorittaa jopa kaksikin tutkintoa samaan aikaan ;) mutta eihän sun oo pakko uskoo, haluathan löytää mitä tahansa verukkeita itsekkäälle tappamiselle.
Hei Cancaa,
Joillakin paikkakunnilla on neuvontaa ja keskustelu apua kriisiraskaus tilanteissa. Tietoa löyty www.ituprojekti.fi
Lapset ovat siunaus!
Hyvä Cancaa, suojele lastasi. Se on parasta Sinulle, lapselle ja lapsen isälle.
Älä anna väkivaltaisen, äitejä ja lapsia vihaavan aborttiväen upottaa kynsiään itseesi eikä lapseesi, olivatpa he keitä hyvänsä. Älä alistu väkivaltaan.
Asiat järjestyvät. Ole rauhallinen. Lapsi elää ja voitte kaikki hyvin.
EI OLE VANHEMILASI MIRTÄÄNNNOIIKEUTA ABORTTIIN
Vanhempasi eivät voi pakottaa sinua aborttiin. Toisaalta, olet seurustellut vasta puoli vuotta.
Ymmärrätkö, mitä lapsi toisi tullessaan? Sinulla pitäisi olla oma asunto, ellet ensikotiin mene. Sinulla pitää olla rahaa maksaa vuokra, sähköt, vesi, puhelinlasku, jne.
Vanhempasi tosin ovat velvollisia elättämään sinut vielä jonkin aikaa, kunnes täytät 18. Mutta. Heillä ei ole _mitään_ velvollisuutta maksaa lapsellesi ruokia, vaippoja, lääkkeitä, lastenvaunuja, sittereitä, leluja, tuttipulloja, yhtään mitään. Koska SINÄ olet vastuussa OMASTA lapsestasi.
Entä koulutuksesi? Onko sinulla vakaata työpaikkaa (ei parin kuukauden pätkätöitä) josta saat riittävästi rahaa, itsesi ja koko ajan kasvavan lapsesi elättämiseen?
Entä jos poikaystäväsi huomaakin, että arki vauvan kanssa on liian raskasta, eikä sitä mitä hän on halunnut? Hyvin harvalla nuorella pojalla, tai tytölläkään, on käsitystä vauvan hoidosta. Ajatellaan, että kaikki on helppoa ja mukavaa. Mutta kun sille vauvalle iskee koliikki, ja se huutaa huutamistaan tuntikausia, sinun pitää se hoitaa ja rauhoittaa. Kun vauva alkaa itkemään yöllä, ja olet itse juuri saanut pääsi tyynyyn, et voi vain kääntää kylkeä vaikka kuinka väsyttäisi. Sinun pitää mennä syöttämään lapsesi. Eikä tätä tapahdu vain kerran yössä.
Et voi mennä enää vapaasti yhtään mihinkään. Et edes ruokakauppaan. Jos joku kaverisi kysyy sinua jonnekin, et voi noin vain mennä mukaan, sitä lasta kun ei tuosta vain kopata vaunuihin.
Entä sitten kun täytät 18? Vaikket olisikaan mikään bilehile, varmasti sinun tekisi joskus mieli mennä käymään baarissa, ystäviesi kanssa. Sitäkään ei noin vain tehdä, koska sinulla on lapsi..
Et voi pitää au pair-vuotta, et voi lähteä tuosta vain reppureissaamaan ympäri eurooppaa, kaikki pitää tehdä lapsen mukaan.
"Hyvä Cancaa, suojele lastasi. Se on parasta Sinulle, lapselle ja lapsen isälle.
Älä anna väkivaltaisen, äitejä ja lapsia vihaavan aborttiväen upottaa kynsiään itseesi eikä lapseesi, olivatpa he keitä hyvänsä. Älä alistu väkivaltaan.
Asiat järjestyvät. Ole rauhallinen. Lapsi elää ja voitte kaikki hyvin."
Onneksi aloittaja on varmasti sinua fiksumpi ja jättää tollaset naurettavat pelotteluyritykset omaan alhaiseen arvoonsa.
että monilla täällä on ihan omaa kokemustakin nuorena saaduista lapsista, mistä sulla ei ilmeisesti oo hajuakaan... vaikutat itekin niin lapselliselta että tuskin vois ollakaan.
Lapsenlapseni tappavaa omanapa-kakaraa ei kiinnostas auttaa vähääkään, ois pelkkää häpeetä koko suvulle enää sellasesta eikä ois kotio enää ikinä tulemista!
16-vuotiaana esikoiseni saaneena voisin sanoa paljonkin. Lainaan tähän viestiin useaa eri tekstiä tästä ketjusta.
Ensinnäkin nimimerkki "Mieti vielä" kertoi monta asiaa, jotka ovat täysin totta. Kun sinulla on lapsi, sinulla täytyy olla asunto, tarvikkeet vauvalle ja itsellesi ja ne pitää jostain maksaakin. Yhteiskunnalta saa tukea, mutta ei sillä herroiksi elä. Se vaatii kykyä huolehtia taloudestaan ja kykyä kiristää vyötä sellaisista asioista, joista sitä voi kiristää.
Totta minusta on sekin, että harvalla nuorella on todelklista käsitystä siitä, mitä vanhemmuus ja lapsi vaatii. Lapsi ei ole nukke, ja sitä ei tosiaan voi viskata nurkkaan silloin kun kaverit lähtee baanalle. Se, että pystyy katkeroitumatta kieltäytymään monista menoista, jotka ikätovereille ovat itsestäänselvyys, vaatii kypsymistä vanhemmuuteen. Se on puolestaan taatusti rankempaa teini-ikäiselle, suoraan lapsuudesta äitiyteen siirtyvälle, kuin jo omaa itsellistä elämäänsä viettäneelle aikuiselle. Minusta ei ole turhaa pelottelua kertoa näistäkin faktoista.
MUTTA minä väitän, että kaikesta tästä selviää, jos siihen halua ja yritystä on. Se lapsi, jonka halusi, korvaa kuitenkin enemmän kuin osasi etukäteen kuvitellakaan.
"ja jos olisin aloittajan äiti niin saisi likka mennä tosiaan omilleen asumaan enkä auttaisi rahallisesti enkä muutenkaan.. onhan hän jo lähes aikuinen ja vasten minun tahtoani pitäisi kakaran joten on sitten myös aikuinen pärjäämään yksin.. en auttaisi yhtään.."
"Lapsenlapseni tappavaa omanapa-kakaraa ei kiinnostas auttaa vähääkään, ois pelkkää häpeetä koko suvulle enää sellasesta eikä ois kotio enää ikinä tulemista!"
Tässä on kaksi päinvastaista, ja molemmat minulle yhtäläisen vieraita, ja kaikella kunnioituksella, puistattavia ajatuksia. En voi välttyä ajatukselta, että onko todella kummallakaan näistä kirjoittajista kokemusta äitiydestä ja siitä, miten omaa lastaan rakastaa niin ehdoitta. Minä en voisi koskaan hylätä lastani tuolla tavalla siksi, että tämä lähes aikuisuuden kynnyksellä tekisi elämässään omasta lisääntymisestään sellaisia ratkaisuja, joita en itse pystyisi hyväksymään. Siksi minä yritin lapsilleni kasvatuksessa antaa sekä juuret että siivet, että heillä olisi vapaus ja kyky tehdä omat ratkaisunsa ja silti aina tietoisuus siitä, että kotiin voi palata, äiti ei heitä hylkää.
Ehkä tämä asenteeni juontaa juurensa omasta historiastani. Kun 16-vuotiaana vahingossa raskaaksi tulin, pelkäsin aidosti kertoa siitä vanhemmilleni, sillä tiesin heidän tuomitsevan minut jo pelkästään siksi, että olin harrastanut seksiä. Kun sitten kerroin, tuomio oli varsin vakuuttava. Ja kun harkitsin aborttia, vanhemmat kiljuivat, että mitään murhaajaa ei sitten tässä talossa katsella. Kun päätin synnyttää lapseni, lähdin syntisenä mustana lampaana ovet paukkuen rinkka selässäni lopullisesti lapsuuden kodistani. Ja vuosia vielä jälkeenpäin korvissani kaikui isäni ääni, kun hän huusi että takaisin ei ole tulemista.
Onneksi sentään myöhemmin ääni kellossa muuttui. Nyt tiedän jo omasta henkilökohtaisesta kokemuksestanikin sen, miten maaginen vaikutus sellaisilla pikkuruisilla juuri syntyneillä (punapäillä) voikaan olla isovanhempiinsa, jotka täysin aseettomina eivät muuta voi kuin vain rakastaa, rakastaa ja rakastaa... :)
Hyvät vanhemmat: Älkää hylätkö omia lapsianne! Älkää heille oikeasti sanoko, että kotiin ei ole tulemista! Älkää jättäkö heitä yksin selviämään teini-ikäisenä, elämäntilanteessa jossa lapsenne on muutenkin ihan auki, kaikkein heikoimmillaan, tilanteessa joka on hänelle täysin uusi, tuntematon ja pelottava. Älkää jättäkö lastanne ypöyksin sellaisen ratkaisun kanssa, johon yhdenkään sen ikäisen ei pitäisi vielä joutua ja jota hän ei ehkä osaa hallita. Älkää edes silloin, kun se lapsi ei toimikaan tavalla jota olisitte toivoneet.
Kukaan ei sinua aborttiin voi pakottaa. Jos vanhempasi yrittävät, pääset ainakin lääkärin vastaanotolle ilman heitä. Sano siellä, että sinua painostetaan ja pakotetaan ja että et halua aborttia, vaan haluat asianmukaista tietoa raskaudesta, synnytyksestä ja lapsen kanssa elämisestä.