Lukaisin kiinnostuksesta THL:n sivustoja (muistaakseni, tai sitten Väestöliiton) ja totesin, että tilaistojen mukaan myöhäisaborttien luvut ovat nousseet hurjasti. Syynä tähän on sikiöseulontojen yleistyminen. Sikiöseulontojen avullahan todetaan mahdolliset synnynnäiset vammat, kuten Down-syndrooma jne. Näinpä sitten monet abortoivat sikiön vammaisuuden perusteella.
Mitäpä mieltä on tästä palstan abortinvastustaja(t) ja muutkin? Saako aborttia tehdä vammaisuuden perusteella? En ihan tähän hätään löytänyt asiasta ketjua.
Mitäpä mieltä on tästä palstan abortinvastustaja(t) ja muutkin? Saako aborttia tehdä vammaisuuden perusteella? En ihan tähän hätään löytänyt asiasta ketjua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sellaset hyväksyy kun turhat mukavuusabortit. Ei tosin ihan lievillä syillä (mm. down), mutta jos elämä tulis oleen jatkuvaa kärsimystä eikä mahdollisuutta hyvään/tuskattomaan elämään ois, tai jos lapsi on kuolemassa kuitenkin raskauden kuluessa tai pian syntymän jälkeen, niin ymmärrän.
On niin erilaisia tapauksia että jokainen pitää arvioida omanaan.
Tässä muuten yks tutkimus henkilökunnan suhtautumisesta.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nak02946
>400 suomalaisen kätilön ja 400 terveydenhoitajan asenteita Down-raskauden keskeyttämiseen kysyttiin kirjeitse 1998 2. Vastausprosentti oli 79 %. Suurin osa kannatti seulontaa, mutta alle puolet hyväksyi abortin Downin syndrooman takia.>
Lasta odotetaan, usein toivottu, yritetty ja sitten selviääkin ettei kaikki ole kunnossa. Vaikea päätös varmasti monille. Mielestäni nämä ovat todellakin kyseisessä tilanteessa olevien päätöksiä niin kauan kun laki sallii (muutuuko laki sitten jotenkin jää nähtäväksi).
Vammainen lapsi on myös rahallinen kysymys niin karulta kuin kuulostaa. Vaikeammaksi muuttuu kun lapsi kasvaa. Mahdollisesti tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa, toinen vanhempi joutuu jäämään töistä pois kokonaan, tarvitaan ehkä apulaitteita, lääkkeitä, myöskin muun perheen elämänä voi muuttua todella radikaalisti varsinkin jos perheessä on ennestään jo pieniä lapsia.
Puhumattakaan jos lapsi olisi koko elämän laitoshoidossa.
Tai sikiö olisi todellakin elinkelvoton puuttuu jäseniä, sisäelimiä, aivot, vakavat sairaudet. Traumaattista varmasti naiselle viedä raskaus loppuun ja synnyttää jonka jälkeen lapsi kuolee.
En kyllä lähtisi arvostelemaan enkä tuomitsemaan kenenkään päätöstä sikiövaurioabortissa.
Itse olen vammainen nainen ja kyllä abortoisin vammaisen lapsen. Terveillä elämä on paljonpaljon helpompaa.
Lapsuuteni oli täynnä erittäin kivuliaita leikkauksia,perheestä erossa olemista,koulukiusaamista.
Ja nuoruudessa taas masennusta ja itsemurha-ajatuksia.
Nykyään 27-vuotiaana,kukaan ei ole huolinut minua töihin ja syy on selvästi vammaisuuteni. Sille en mitään voi tehdä.. Työharjoittelut/kokeilut olen aina tehnyt erittäin hyvin ja saanut paljon kiitosta ahkeruudestani,täsmällisyydestäni,oma-aloitteellisuudesta,mutta minun onkin pakko olla terveitä 100% paremp ja ahkerampi. Kuitenkin terveet menevät melkein aina vammaisen edelle.
Tänä päivänä olen erittäin masentunut ja stressaantunut,taistelen kelan kanssa työkyvyttömyyseläkkeestä ja se kuluttaa minut täysin loppuun. Minua pallotetaan sairaspäivärahasta,työttömyysrahan kautta kuntoutusrahaan. Kuntoutuksessa olen ollut lukion jälkeen ja olen menossa nyt toisen kerran... Turhaahan se on,ei siellä fyysisiä vammojani korjattua saa ja päänikin on jo rikki. Mihinkään työkokeiluihin en enää suostu,ne ovat vain ihmisen hyväksikäyttöä,mutta sitähän ne juuri ajavat takaa,saavat minut pois työttömyystilastoista. Valtiolle me olemme vain numeroita,emme ihmisiä.
Kaikkein eniten toivon,että olisin syntynyt terveenä.
Tekisin abortin, jos saisin tietää, että tuleva lapsi tulisi olemaan vammainen. En halua lapselleni kohtaloa, joka jo heti syntymästä lähtien tulisi olemaan täynnä koettelemuksia ja kärsimystäkin. Ja jos en ole varma haluanko edes tervettä lasta, en todellakaan olisi valmis ottamaan vastaan erityislastakaan, josta huolehtiminen on vielä rankempaa kuin ns. normaalin.
Olen koko ikäni elänyt vammaisen ihmisen perheessä, en vanhempana vaan sisarena. Meitä on kaksi lasta, minä ja vaikeasti CP-vammainen pikkuveljeni. Koska seuraan vammaisen lapsen elämää päivittäin, tiedän ettei minusta olisi kasvattamaan saati hoitamaan vammaista lasta.
Olin veljeni syntyessä 4-vuotias. Alkuajoista en juuri muista mitään, vain jälkikäteen olen kuullut vanhemmiltani. Veljeni ei ensimmäisinä elinvuosiaan juurikaan nukkunut öisin. Oli itkeskelyä ja kipua. Hän syntyi monta kuukautta etuajassa, keskosena. Vammainen lapsi tarvitsee huolenpitoa 24tuntia vuorokaudessa. Vammaisen oikeuksista joutuu taistelemaan, terveet ihmiset eivät aina ymmärrä mitä elämä vammaisen kanssa oikeasti on. Äidilläni alkavat voimat loppua kolmentoista vuoden täyspäisen hoitamisen jälkeen. Isänikin auttaa tietysti, mutta rankkaa se on.
Tämän viestin tarkoitus ei kuitenkaan ollut mennä syvälle vammaisen kanssa elämiseen, mutta oma ratkaisuni joka pohjautuu täysin kokemuksiini elämisestä vammaisen lapsen kanssa, on se että itse abortoisin lapsen, mikäli se olisi vammainen. Olen kenties liian heikko ja itserakas,enkä väheksy vammaisia ! mutta minun kanssani vammainen lapsi tuskin olisi onnellinen.
Tekisin vammaisabortin. "Ei tosin ihan lievillä syillä (mm. down), "
Hyväksyn vammaisabortin ehdottomasti. Nimimerkki "odessay" kirjoitti mieleenpainuvasti mitä elämä sellaisen lapsen kanssa on.