Lääkärit työntää vain lääkkeitä, menen jo sekaisin niiden kanssa milloin mitäkin pitää ottaa, elän myös tokkurassa päivät. Kuitenkin masennuksen on mielestäni aiheuttanut pitkittynyt työttömyys ja rahapula kun töitä ei 57-vuotiaalle kouluttamattomalle ole ollut tarjolla moniin vuosiin. Jos pääsisin eläkkeelle voisi masennuskin helpottaa. Kerro kokemuksesi taistelusta.
Oletko päässyt eläkkeelle?
Kun ei jaksa vaan..
232018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen viisikymppinen ja kesti 1 vuosi sairauslomaa ja neljä vuotta kuntoutustukea (=määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä) 6 kk:n pätkissä ja kova tappelu Kelan ja työeläkeyhtiön kanssa.
Mikä on tilanteesi? Eläketurvakeskuksen ohjeiden mukaan 2-3 vuotta on maksimiaika kuntoutustuelle ja sen jälkeen pitäisi päästää eläkkeelle.
Oletko siis kuntoutustuella, kauanko olet ollut?
Onko hoitosi ollut vain lääkkeitä? Oletko ollut kuntoutustutkimuksessa? Mene työkkärin kuntoutusosastolle ja pyydä päästä kuntoutustutkimukseen. Tutkimuksen tuloksena on joko kuntoutuspyyntö, eli voit vaatia kuntoutusta tai sitten todetaan sinut työkyvyttömäksi, jolloin voit hakea eläkettä.
Onko kukaan tarjonnut sinulle psykoterapiaa? Tai ammatillista kuntoutusta?
SE on totta ettei edes nuoremmille yli 45 -vuotiallle ole töitä, mutta sinun pitää pyrkiä osoittamaan, että olet yrittänyt kuntoutua.
voikohan tuohon työkkärin kuntoutustutkimukseen päästä, jos on jo eläkkeellä? Tai mikä ois se väylä miten eläkkeltä pääsisi työelämään? Minulle ei ole ikinä tehty kuntoutustutkimusta (katsottu, ettei sitä tarvita, koska olen "niin huonokuntoinen").
Onkohan ainoa vaihtoehtoni vain hyväksyä "tarpeettomuuteni" ja lakata haluamasta töihin...
47 v, neljä eläkehakemusta hylätty, sairauslomat hylätty, kuntoutustuki hylätty ... nyt kelassa laajemmassa käsittelyssä kuntoutus/eläke. psykoterapiassa olen ollut kaksi vuotta, lääkkeenä citalopram 30 mg /vrk.
Näillä mennään ja katsotaan tuleeko se päätös kelasta joskus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9834110 tuossa aiempaa tarinaani.
minä olin vuoden sairauslomalla, kävin keskusteluissa mielenterveyshoitajan kanssa ja pyysin paremmalle omalta lääkäriltäni hän laittoi minut psykiatrian erikoislääkärille ,kävin sielä vuoden verran hoitajalla välissä. sain eläkkeen reilun vuodden päästä. lääkkeitä kokeilin muutamat ei sopineet en olisi halunnut alkaa niitä edes käyttämään tilanteeni oli jo mennessä lääkäriin kroonisoitunut eikä puhumisesta outojen kanssa ollut paljon apua.
wd,
Sinuakin kehottaisin hakeutumaan kuntoutustutkimukseen. Mene työkkärin kuntoutusosastolle.
Saako kysyä, mikä diagnoosi?
Oletko pyytänyt kopiot asiantuntijalääkäreiden lausunnoista Kelasta? Kannattaa pyytää, niistä selviä ainakin jotain, miksi eivät ole hyväksyneet sairauslomaa/kuntoutustukea.
Sama tilanne kuin sinulla, mutta olen 35. Työttömänä olen ollut nyt 3 vuotta, koska teollisuus paikkakunnalla suljettiin ja muuta työtä poislukien satunnaiset hanttihommat ei alueella ole.
Taloudellisen tilanteen takia ei ole varaa muuttaa muuallekaan. Kotipaikkakunnallani alkoholismi ja itsemurhat näyttävät miehillä olevan hyvin yleisiä. Tilastojen mukaan täällä tapahtuu itsemurhia 10 kertaa enemmän kuin suomessa keskimäärin.
Toiseksi minua on jo jonkin aikaa masentanut elämän suorituskeskeisyys. Kun työttömyys on pitkittynyt itsetunto on mennyt ihan pohja mutiin ei oikein usko, että osaa mitään.
Masennuslääkkeitä olen joutunut syömään pelkästään taloushuolien ja työttömyyden takia, jotta kestäisin nöyryytystä ja häpeää jotenkin. Kyllähän psyykenlääkkeet vähän auttaa kestämään pohjalla olemisen häpeää ja tuskaa.
Oikeastaan en ole vuosiin ollut onnellinen muuta kuin nukkuessani.
No mulla F34.1 ja F60.1 diagnooseina , nyt on KELAssa selvityksessä eläke/kuntoutus.
Ongelmana on se, että F34.1 pidetään "lievänä", vaikka se onkin kroonisena hyvin vaikea. Mutta onnea!
moi.mie 00n 34 vuotias vasta ja olen ollut viimeksi töissä vuonna 2007.sairaslomalla-työkyvyttömänä työnhakiana...olen ammatiltani ravintolakokki,en voi enään tehdä rakasta työtä,vaan pitäisi nyt vaihtaa alaa.minulta meni selkä(muutama välilevy,nikamaa rikki),olen ollut kuntoutuksissa,viimeisimmassa ei voitu ees tehdä minulle työkykytestejä,kovien selkäkipujen vuoksi..en pysty seisomaan pitkiä aikoja(yli 10min),istua(yli 30min),en saa nostella,tehdä kiertoliikkeitä..mut en ole kuulemma tarpeeksi vammautunut,koska just ja just selviän perus jutuissa..yritän selvitä päivästä seuraavaan.
Sun Skorppari 76 kannattaa pyytää pääsyä uravalmentajalle eläkeyhtiösi kautta. Työkokeilujen avulla näkee onko sinulla työkykyä ja voisiko sinut kuntouttaa ja kouluttaa johonkin toiseen ammattiin. Minä olin tämmöisellä uravalmentajalla ja se oli tosi hyvä kokemus. Jos siellä selviää että työkykyä ei ole, niin sitten voit hakea eläkettä.
Olen 52 nainen ja kaikkien yllätykseksi pääsin eläkkeelle.
Kipuilin fyysisesti monta vuotta ja se aiheutti masennuksen, en jaksanut keskittyä töissä. Joka paikassa jankutin että haluan tehdä töitä joka onkin totta. Ihmeekseni siis sain eläkepaperit jota kaikki ihmettelevät. Minulle tämä oli pettymys sillä oletin pääseväni työkokeiluun jne.
Joskus siis näinkinpäin. Eläke on pieni, tässä sitten kituutellaan ja mietin mistä voisi pientä lisätienestiä hommata.
Kivut eivät ole kadonneet eläkkeelle pääsyn myötä, vaikka joku niin viisastelikin käyvän.
Lopetin mielialalääkkeiden käytön kun rahat ei riitä pillereiden ostoon. Ans kattoo kuinka akan käy...
Kaikille teille tsemppiä ja ennenkaikkea jaksamista ja voimia!
Olen vähän yli kolmekymmentä ollut vuodesta 2007 sairaslomalla. Kuntoutustukea nyt takana kai pari vuotta. Minulla on edelleen vakituinen työni olen siis sieltä sairaslomalla. Psykoterapiassa olen käynyt yhteensä 5vuotta nyt on menossa kuudes vuosi. Takana myös useita psykiatrisia osastojaksoja pisin usean kuukauden mittainen. Viimeiset kaksi vuotta olen tavannut kahta eri hoitavaa tahoa terapia muodossa kummatkin psykiarian ammattilaisia siis terveydenhuollon henk.kuntaa kerran viikossa ja välillä useamminkin. Lisäksi olen saanut sähköhoitoa. Olen myös itse hyvin motivoitunut kuntoutuksen suhteen. Eläkettä on haettu jo kerran tuli takaisin kuntotustukena. Nyt haetaan uudestaan eläkettä, koska työkyvyn palautumista ei ole olettavissa. Niin juu lääkehoito on ollut mittavaa. Sopivia lääkkeitä on haettu kauan. Diag. vaikea masennus, yleistynyt ahistuneisuushäiriö, epävakaa persoonallisuus, sekä muita persoonallisuushäiriötä
lisäys...kuntoutuksen tavoite olisi tällä hetkellä saada edes siedettävä elämänlaatu
Mun elämänlaatu parani kun löysin mielekkään työn. Eläke olisi jäänyt niin pieneksi että sillä ei olisi elänyt.
No elelen työmarkkinatuella ja asumistuella , en usko eläkkeen jäävän pienemmäksi.
KELA ratkaisee asian muutaman viikon kuluttua.
Siedettävä elämänlaatu ei ole minusta riittävä tavoite, voi kun saisi edes tyydyttävän elämän. :)
Kyllä ja kovalla kamppailulla.
Eläkkeelle 52, minulla oli samantapainen tilanne, laskettiin uravalmentajan kanssa mulle tulevia rahoja, en missään tapauksessa halunnut mennä eläkkeelle, sillä pääkaupunkiseudulla ei alle tonnilla kuussa elä ja maksa asuntolainaa. En suostunut ja nyt opiskelen uutta ammattia. Eläkeyhtiö meinasi minutkin laittaa eläkkeelle, kun lääkärin mielestä en mihinkään pysty. Pystyn minä. Voiko eläkepäätöstä purkaa? Auttaisiko se sinua, jos löytäisit työpaikan ja palaisit työelämään.
Minä purin eläkepäätöksen ja palasin työelämään. Jos joskus on tarve hakea eläkkeelle myöhemmin, menee prosessi saman kaavan mukaan kuin ensimmäisellä kerralla hakiessa. Ei ole varmuutta, että eläkettä saisi, mutta minua kiinnosti enemmän työelämässä pysyminen.
Minäkin haluaisin töihin, mutta en pääse. Olen aikaisemmin vaan mennyt töhaastatteluinin ja kertonut rehellisesti olleeni masennuksen vuoksi pois töistä. Suhtautuminen on ollut masentavaa. nyt en ole sitten enää kehdannut mennä nöyryytettäväksi...
Aloitukseen: minä jouduin eläkkeelle alle 30 v. En halunnut itse. Olin sairastanut vakavaa ja psykoottista masennusta 4v, kun eläkepäätös tuli (kuntoutustukipäätöksen sijaan). Eläkepäätöksen myötä hoito julkisella puolellakin loppui pian (tai no tk-lääkärille pääsis puolivuosittain). Jonot psyk polille niin pitkiä, että heittävät "kroonisimmat", eläkeläiset yms työssäkäyvien tieltä pois.
Eläkkeeni on ihan hyvä, pärjään taloudellisesti. Olen miettinyt, että lähtisin vapaaehtoistyöhön johonkin ulkomaille. Suomalaiseen yhteiskuntaan en kelpaa työntekijäksi. Ainakaan oman alani töihin, muita en ole hakenut..
työhaastatteluihin*
Minäkin pääsin/jouduin eläkkelle kolmekymppisenä psykoottisen masennuksen saattelemana... :(
Olen iloinen, että joku jaksoi taistella rattaita vastaan, hyvä kun kerroin kokemuksiasi, nimimerkki: "saman kokenut, N46"
Olen samassa tilanteessa, pitäisi olla voimia uskoa ja uskotella myös muut siihen, että pystyn vielä työhön.