Se oli kevät 2005. Olin menossa nukkumaan kun alkoi tuntua oudolta. Tuli heikko olo. Siitä se sitten lähti. Heikko olo ei lähteny. Päinvastoin sydäntä alkoi hakkaamaan.....ja se vaan paheni. Ajettelin et nyt mä kuolen. Olin silloin yksin kotona joten ei ollu kellään jolle puhua. Enkä viittiny soitaa kellekkää kun oli aika myöhä. Monta kertaa ajattelin soitaa ambulanssin mutta en lopulta soittanu. Kävin sitten ulos pyöräilemässä. Pyöräilyn aikana mun jalka tärisi koko ajan. Tulin sitten takaisin kotiin mut olo oli edelleen sekava.
Valvoin sitten koko yön. Lopulta alkoi helpottaa kun uusi päivä alkoi ja aurinko nousi. Silloin tajusin että kyseessä oli paniikki kohtaus eikä mun sydämessä ollu mitään vikaa. Enkä myöskään pelänny et se iskisi uudelleen. Noh.......kyllähän se iski jokusen kerta nukkumaan mennessä mut joka kerta se kohtaus oli entistä heikompi no kunnes se lopulta loppui.
Mun kokemukset paniikkikohtauksista jäivät onneksi aika lyhyeen.
Valvoin sitten koko yön. Lopulta alkoi helpottaa kun uusi päivä alkoi ja aurinko nousi. Silloin tajusin että kyseessä oli paniikki kohtaus eikä mun sydämessä ollu mitään vikaa. Enkä myöskään pelänny et se iskisi uudelleen. Noh.......kyllähän se iski jokusen kerta nukkumaan mennessä mut joka kerta se kohtaus oli entistä heikompi no kunnes se lopulta loppui.
Mun kokemukset paniikkikohtauksista jäivät onneksi aika lyhyeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.