Nyt on tunnustettu SRK:n sisällä ja julkaisuissakin se, että vikaan mentiin "henkioppiaikoina" 60-70 luvuilla. Ihan Päikkärin pääkirjoitustasolla saakka tehtyjä virheitä on tunnustettu.
Kuitenkin henkioppiaikoina käyttöön otettu eksklusiivinen tervehtimiskäytäntö on jäänyt ja vakiintunut osaksi vl-teologiaa. "Jumalan Terve, -Rauhaan", käytöllä määritellään yhä "jumalanvaltakunnan" rajat.
Tervehtimiskäytäntö aiheuttaa suurta tuskaa siellä, missä erehtymättömästä seurakunnasta erotetut/lähteneet, mutta yhä uskovaiset ihmiset, kohtaavat toisia uskovaisia ihmisiä. Molemmilla osapuolilla voisi olla halu käyttää vanhaa, rakasta tervehtimiskäytäntöä, mutta SRK:n teologia estää sen, koska "vääräoppista" ei voi tervehtiä jumalanterveellä.
Paradoksaalista, eikö totta? Myös tuskallista niille, jotka tämän asian kanssa painivat. "Jumalan Terve" on minulle oman uskoni tunnustus, eikä tervehdittävän sieluntilan puntari.
Ongelma onkin siinä, että jos tervehdin jumalanterveellä henkilöä, joka ei ole "yhteisessä rakkaudessa" SRK:n kanssa, vedän ylleni SRK:n opetuksen tuomion. Siis sen, että käyttämällä jumalantervettä "epäuskoiseen" olen osallinen hänen synneistään. Melkoista teologiaa, sanonpahan vain. Niin vanhoillislestadiolainen kuin olenkin.
Kuitenkin henkioppiaikoina käyttöön otettu eksklusiivinen tervehtimiskäytäntö on jäänyt ja vakiintunut osaksi vl-teologiaa. "Jumalan Terve, -Rauhaan", käytöllä määritellään yhä "jumalanvaltakunnan" rajat.
Tervehtimiskäytäntö aiheuttaa suurta tuskaa siellä, missä erehtymättömästä seurakunnasta erotetut/lähteneet, mutta yhä uskovaiset ihmiset, kohtaavat toisia uskovaisia ihmisiä. Molemmilla osapuolilla voisi olla halu käyttää vanhaa, rakasta tervehtimiskäytäntöä, mutta SRK:n teologia estää sen, koska "vääräoppista" ei voi tervehtiä jumalanterveellä.
Paradoksaalista, eikö totta? Myös tuskallista niille, jotka tämän asian kanssa painivat. "Jumalan Terve" on minulle oman uskoni tunnustus, eikä tervehdittävän sieluntilan puntari.
Ongelma onkin siinä, että jos tervehdin jumalanterveellä henkilöä, joka ei ole "yhteisessä rakkaudessa" SRK:n kanssa, vedän ylleni SRK:n opetuksen tuomion. Siis sen, että käyttämällä jumalantervettä "epäuskoiseen" olen osallinen hänen synneistään. Melkoista teologiaa, sanonpahan vain. Niin vanhoillislestadiolainen kuin olenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Summa summarum; mikäli SRK tunnustaa tehdyt opilliset harharetket, sen tulisi myös oikaista ja kumota em. kaltaiset harhaopit. "Jumalanterveen" nykymallinen käyttö on kovin uutta ja outoa verrattuna LLL:n, Lutherin ja Raamatun opetuksen valossa.
Hyvä, käytetään jatkossa sanontaa Jumala tsau, sopii kaikille.