Ankkuri alas nopeasti

Ei taida kovin moni pitää ankkuria hätäpysäyttimenä eikä sitä monessa veneessä nopeasti saakaan lasketuksi. Ja niissäkin missä saa ajatus ei liene hätäpysäytys vaan laskemisen helppous esim ankkurin painon vuoksi.

Satamissa yleensä liikutaan mottorilla joten yllättävät hätätilanteet voivat (monien muiden syiden lisäksi) johtua mottoriin tai vaihteistoon yllättäen tulevista vioista. Näissäkin tapauksissa vaatii kohtalaisesti mielikuvitusta keksiä tilanne jossa ankkurilla tilanne pelastetaan. Kyllä satamamanöövereista selviämiseen tarvitaan muita keinoja kuin nopea ankkurin lasku joten anna sen vain edelleen olla siellä sitloodan laatikossa ellei sille ole luontevaa paikkaa kannella tai kaiteessa (missä sitä on ennen kaikkea helpompi käyttää).
Ankkurointi hätätilanteissa tulee todennäköisimmin esille matkan aikana kun pitää estää kiville/rantaan ajautuminen jos eteenpäin liikuttava voima purje tai moottori) jostain syystä yllättäen puuttuu. Varppaukset ja muut sellaiset manööverit ovat sitten vielä erikseen mutta niitä ehtii yleensä vähän suunnitella.

Itse jouduin tekemään pari kertaa hätäankkuroinnin satamassa viime kesänä, syynä moottorin käyntihäiriöt pienillä kierroksilla. Opin sen, että ankkurin paikka ei ole sitlooran laatikon pohjalla. Minulla on viemäriputkesta tehty ankkuriteline takakaiteessa. Ei kaunis mutta toimiva.

Jos ankkurin laskulla satamassa on kiire niin se kai vain ilmoittaa, että venekunta on huonosti valmistautunut. Ainoa tätä sivuava tilanne on perä edellä vankassa sivutuulessa laituriin peruuttaminen. Jos ankkurin lasku takertelee niin menee poskelleen koko operaatio. Ankkurin laskuhetki ja kettingin laskunopeus ovat tärkeät. Parhaiten ja nopeimmin toimii keula-ankkurin lasku "vapaapudotuksella". Menee vaikka 50m kettinkiä hetkessä.

Rupesin miettimään olenko itse yli 50 purjehdusvuoteni aikana joutunut äkilliseen hätäankkurointiin. Kaikki tällaiset tilanteet ovat tapahtuneet ollessani satamissa, valtaosin luonnosatamissa, kun tuuli on äkillisesti yltynyt (esim. yölliset ukonilmat) ja vene on ajautunut tai ollut vaarassa ajautua maihin. Yhdessä tapauksessa poiju irtosi kokonaan ja ankkuri piti kiireesti soutaa ulos. Useamman kerran on pitänyt laittaa toinen peräankkuri. Joskus tietenkin on pitänyt varpata irti matalikolta, mutta se ei ole hätäankkurointia niinkuin joku jo mainitsi.

Nykyisin jään luonnosatamissa useimmiten keula-ankkurin varaan (keulassa ketjuvinssi). Kone avuksi uudelleenankkuroinnissa, jos rekaa. Hätäankkurointi keula-ankkurilla (tai miksei peräankkurilla) voi tulla aiheelliseksi tilanteissa, joissa purjeista ei ole apua tai niitä ei voi käyttää kone/potkuri ei toimi ja vene on ajelehtimassa vaaratilanteeseen.

Valmiina keulan pidikkeessä ja pitkässä ketjussaan oleva keula-ankkuri on varmaankin nopein ja helpoin "hätäankkuri". Joakimin lailla pidän peräankkurini sitloodan laatikossa ja ketjun köyden ämpärissä käyttövalmiina, mutta ankkurini on sidottuna kiinnitysrenkaisiin.
Itse uskon, että oleellisinta on se, että ankkurivarustus on riittävä veneen kokoon ja purjehdusreviiriin nähden. Silloin kun tositilanne on päällä, ankkurin pito on oleellisin asia. Ankkuria hankkiessa kannattanee valita suositustaulukosta se seuraavaksi painavampi ankkuri. Painava ja pitkä ketju parantaa pitoa. Ankkuriköyden pitää olla sen verran pitkä, että se on yli 5-6 kertaa ankkurointisyvyyden verran.

"Missä tilanteissa satamassa olisi tarve nopeasti laskea ankkuri ?"

Eräässä veneessä, jota olin vastaanottamassa, katkesi vaihdevaijeri kesken rantautumismanööverien. Onnekas venekunta, sillä vaihde jäi vapaalle.

"Eräässä veneessä, jota olin vastaanottamassa, katkesi vaihdevaijeri kesken rantautumismanööverien. Onnekas venekunta, sillä vaihde jäi vapaalle. "

Näin kävi myös viereni rantautuville X-capin aikaan hangossa. Tulivat kylkeämme pitkin sitten laituriin.

Toissapäivänä oli tilanne, jossa valmistauduttiin hätäankkurointiin.

Tultiin Stora Brandön länsisivua koneella. purjeet oli laskettu jo ulompana. Juuri siinä koilliskulman keppihelvetissä kone hyytyi. Toinen gasti avasi genoaa rullalta runsaan metrin verran, että ohjailunopeus pahassa paikassa säilyi ja tuli ruoriin. Toinen meni pyynnöstäni laittamaan ankkurin keulalla laskuvalmiiksi. Itse menin konehuoneeseen korjaamaan ongelmaa.

Ne jotka on paikassa (stora brandön itäsivulla oleva laituri) käyneet, tietää sen olevan melkosta kivikkoa. Ja kun tuuli oli lännestä, ei siellä saaren takana enää ollut "ohjailutuulta" sille genoalle.

No, emme tarvinneet sitä ankkuria, sain koneen toimimaan sen verran, että päästiin sillä laituriin.

Kuulostanen pahasti palstan paperipurjehtijoilta todetessani suoli24n rintaäänellä, että ankkurin on parasta olla melko pudotusvalmis aina, pohtimatta erikseen miksi tai milloin sitä tarvitset.

Pika-ankkurointitilanteita on monia ja omien kokemusten ohelle olen kuullut, lukenut ja voin kuvitella lisää. Omat - kaksi konerikkoa joista toinen rantautuessa (joo ankkuri voi pelastaa lopulta kohtuullisen pienissäkin tiloissa). Toinen tosin moottoriveneellä joten muuta ei oisi voinutkaan. Lähipiiristä tulee mieleen peräsimen hajoaminen (!), ja starttiongelma.

Pika-ankkurin tarve on kuin se juttu kivillä käymisestä: jos et ole kokenut, puhut potaskaa tai et vaan ole purjehtinut. Se tulee eteen ennen pitkää.