Miten ihmiset yleensä pääsevät yli edellisestä suhteestaan ?
Ja miksi joku jää kummittelemaan mieleen ja uniin ?
Miksi vanha suhde jäädyttää uutta suhdetta, vaikka rakastan uutta rakastani ?
Eli kait minulla aika vanha tarina kun oikein ajattelee. Vähän varttuneempana sattuu ihastuttava ja eloisa nainen eteen, jolla on vielä kiva asuinympäristö omaan verrattuna. Ja on itse niin epävarma suhteessa omista tunteistaan, ettei vaan osaa rakastaa toista ja himoita toista. Eikä ole varma siitä, että kelpaako toiselle omana itsenään vai mitä pitäisi tehdä. Ja hänen elämänsä aika turbulenttia työn ja lapsen vuoksi.
Nyt elän jo uudessa suhteessa ja rakastan häntä kovasti. Mutta silti ajatukset ovat usein exässä ja usein jopa puhun uudelle rakkaalleni muistoistani. Ja samalla loukkaan häntä, vaikka hän ei sanokaan loukkaantuvansa. On tämä rakastaminen siis aivan yhtä helvettiä. Tulee ihan Shakespearen sanat mieleen, joissa olemisen ja olemattomuuden raja on häilyvä. Jäädäkö jäisenä unelmoimaan exästäni vai ottaa se vakava askel eteenpäin oman rakkaani kanssa, joka rakastaa minua ehdoitta ja haluaa elää kanssani jo kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Vaan mikä pelottaa on se iso kysymys. Ehkä kumppanini kolme lasta ovat se juttu kun itse on poikamies ollut koko ikänsä. Tai sitten se exän kummittelu omassa mielessä.
Lopuksi vielä kysyisin, että miksi vieläkin laitan exälleni sähköpostiviestejä ? Ja olen kehoittanut laittamaan sähköpostiosoitteeni vaikka torjuttujen listalle, niin ei hänen tarvitse niitä nähdä. Toivottavasti on tehnyt kehoitukseni mukaan, sillä muuten tunnen itseni tunkeilijaksi kun häntä viesteilläni lähestyn, vaikka hän on jo uudessa rakastavassa suhteessa.
Ja miksi joku jää kummittelemaan mieleen ja uniin ?
Miksi vanha suhde jäädyttää uutta suhdetta, vaikka rakastan uutta rakastani ?
Eli kait minulla aika vanha tarina kun oikein ajattelee. Vähän varttuneempana sattuu ihastuttava ja eloisa nainen eteen, jolla on vielä kiva asuinympäristö omaan verrattuna. Ja on itse niin epävarma suhteessa omista tunteistaan, ettei vaan osaa rakastaa toista ja himoita toista. Eikä ole varma siitä, että kelpaako toiselle omana itsenään vai mitä pitäisi tehdä. Ja hänen elämänsä aika turbulenttia työn ja lapsen vuoksi.
Nyt elän jo uudessa suhteessa ja rakastan häntä kovasti. Mutta silti ajatukset ovat usein exässä ja usein jopa puhun uudelle rakkaalleni muistoistani. Ja samalla loukkaan häntä, vaikka hän ei sanokaan loukkaantuvansa. On tämä rakastaminen siis aivan yhtä helvettiä. Tulee ihan Shakespearen sanat mieleen, joissa olemisen ja olemattomuuden raja on häilyvä. Jäädäkö jäisenä unelmoimaan exästäni vai ottaa se vakava askel eteenpäin oman rakkaani kanssa, joka rakastaa minua ehdoitta ja haluaa elää kanssani jo kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Vaan mikä pelottaa on se iso kysymys. Ehkä kumppanini kolme lasta ovat se juttu kun itse on poikamies ollut koko ikänsä. Tai sitten se exän kummittelu omassa mielessä.
Lopuksi vielä kysyisin, että miksi vieläkin laitan exälleni sähköpostiviestejä ? Ja olen kehoittanut laittamaan sähköpostiosoitteeni vaikka torjuttujen listalle, niin ei hänen tarvitse niitä nähdä. Toivottavasti on tehnyt kehoitukseni mukaan, sillä muuten tunnen itseni tunkeilijaksi kun häntä viesteilläni lähestyn, vaikka hän on jo uudessa rakastavassa suhteessa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet sairas narsisti. Kerran oma aina oma. Kaikki exät ovat narsistin omaisuutta johon hän jää riippumaan. Narsisti ei koskaan kiinny uuteen siten kuin entiseen ja tämä kierre on jatkuvaa. Hae uusi niin näet, että kaipaat taas nyxääsi ja vanha exä jää taka-alalle. Sellaista on narsistin elämä, ruoho aidan takana on aina vihreämpää, kun oma ruoho jo närhitty loppuun. Kaipuu saada tuntea aina uusi rakkauden huumaava tunne. Exäsi kanssa koit ensimmäiset huumaavat tunteet ja elät niiden täyttämässä hallusinaatiossa. Rakkautesi ei ole aikuisen oikeaa rakkautta vaan pikkulapsen tasolle jäänyttä, jossa haluat olla tulisen rakkauden kohteena, jossa sinua palvotaan ja jossa saat kaiken huomion.
Podet narsistikateutta, jossa sinulle kuulunut ei olekaan enää sinun mutta josta et osaa luovuttaa, koska olet itsekäs ja luulet että vain sinä olet voinut olla hänelle jotain ja olet hukannut jotain sinulle kuuluvaa....kyseessä on lapsen tasolle jäänyt henkinen tunne-elämäsi...muuta sinulle ei voi sanoa..
Narsistiko ? On kyllä aika erikoista ajatella niin tuon tekstini perusteella. Minä kun en voi paljoa kauempana olla narsistista. Tunnen kyllä sellaisia itsekkin ja ei kyllä osu minuun. Mutta aika herkkä tyyppi olen ja sikäli se on se todennäköisin syy miksi suhde jäi kaivelemaan. Ja toisaalta kun on itse tunnelmien tavoittelija, niin pimeä syksy ja kynttilät loivat vahvan illuusion rakkaudesta. Ja ei se pelkkää illuusiota ollut. Mutta niitä hetkiä oli liian harvoin.
Koska exä oli sinun oikea! Kaikki muut ovat vääriä :)
No en usko että nykyinenkään on väärä. Kun rakastan häntä ihan oikeasti. Mutta juuri tänään tunnen aiemman suhteeni olleen todella tärkeän itselleni. Ja toisaalta en ilman sitä suhdetta olisi nykyisessä, vaan olisin juossut karkuun jo aikaa sitten. Eräs minulle tärkeä ihminen sanoi tänään, että olet jäänyt kiinni noihin ihaniin muistoihin ja unohdat ne teitä erottaneet tekijät. Ehkä niinkin, mutta silti hän on muistoissani kauniina ja viehättävänä. Kuten nykyinen rakkaani on aina kun tavataan.
Vaan kyllä tässä on vaan totuus hyväksyttävä ja alettava rakentamaan exästä mukavien muistojen kirjaa. Kirjaa jonka voi joskus avata ja taas sulkea. Ja kuka sen sanoo etten saisi häntä kaivata. Kyllä se kaipaus taas jää vähemmälle kun pääsen nykyisen rakkaani syliin.
olet niitä, joille eksä ei kelvannut suhteeseen tai jonka kanssa suhteesta ei tullut mitään, mutta sä silti koet omistavasi häntä, hänen tunteet eikä elämä eikä varsinkaan lapset kuulu sinulle millään tavalla, vaikka ruokit noita hulluja ajatuksia siitä, että hän olisi sulle tärkeä. Kukaan ei halua olla sulle eksänä tärkeä, eksistä pitää päästä eroon. Eksien tehtävä ei ole olla tärkeitä. Loukkaat vielä nykyistäsikin.
Niin minä en hänelle kelvannut ja itse en päässyt vielä edes vauhtiin ennenkuin suhde loppui. Siksi minulle kesken jäänyt tutustuminen jäi kaivelemaan. Ja kun neljättäkymppiä lähestyy, niin jo kadonneiksi luultujen tunteiden kokeminen uudelleen vaan sävähdyttää. Ja kun niiden aiheuttaja katoaa, niin illuusioiden syntyminen on aika lähellä. Kyllä exäni on mun haikailujani hyvin sietänyt ja siten uskon ettei ole ongelmaa. Ja toisaalta elämässäni on asioita, jotka ylipäänsä ovat aika vaikeita naisille sietää. Kun tuo herkkyys on aika laaja-alaista monilla elämän alueilla. Eli ymmärrän kyllä miksen ehkä ole se huipputyyppi jota monet etsivät.
Eli siis olen niitä hyviä tyyppejä, joille ihmiset voivat avautua ja tulla avoimesti juttelemaan. Mutta kuten klovnilla on kyynel silmäkulmassa, niin näin on käynyt minullekkin naissuhteissa. Kyynel muistona menneestä.
Ja jos tosiaan täällä on vain saamieni kommenttien mukaisia ihmisiä, niin aika masentavaa on nähdä täällä olevien ihmisten henkinen taso. Olen siis mieluummin yliherkkä ihminen kuin kyyninen sellainen. Vaikkei helppoa olekaan.
Vaan toisaalta tiedän taas paremmin, miksi rakastan nyxääni.
Ainakaan itsekehumisesta ei ole sulla puutetta, ihmissuhteet ei olekaan sit mikään vahva laji. Eksän kanssa et millekään saanut mitään aikaan, muttet eroonkaan päässyt. Sama nyksän kanssa, siihenkään et voi keskittyä, mutta haluat pysyä suhteessa. Onkai se tuokin tapa tulkita elämää, muissa on aina virhe ja itse on niin täydellinen. Unelmoiminen ei vaan aina vastaa arkea ja moni elää pikemminkin jalat maassa. Ehkä sulle joskus kolahtaa omaan nilkkaan, että joko sä et kelpaa suhteeseen mut muka niin haikaillaan perään tai suhun ei keskitytä, koska haikaillaan jonkun eksän perään ja silti muka rakastetaan.
Heti vetäiset tuollaisen ylimielisen ja itserakkaan asenteen, jos joku tuosta edes mainitsee.
Toisaalta voi ihmisillä olla tosiaan aika erilainen käsitys käsitteestä "rakkaus". Toivon ainakin, että useimmilla se käsitys on sisällöltään jotakin muuta kuin kaksinaamaisuus, jossa ei kunnioita nyksää eikä eksää, mutta muistaa sitten kehua itsensä perusteellisesti.
Tismalleen. Totuuden lähteillä. Ap. voi soveltaa uuden tuttavuuden kanssa.
Ette te tunne minua. Enkä tunne teitä. Siksi on aika turha asiaa täällä pohtia.