Meillä on 5v lapsi tukihoidossa jolla on tiettyjä ongelmia jotka leimaavat hänet ympäristössään häiriintyneeksi.Itse olen nyt hänen kanssaan viettänyt aikaa ja todennut että taas on yksi pieni ihminen saanut niskaansa elämässä paljon sontaa.Poika on hyvin sosiaalinen ja vilkas,tekee asioita ennen kuin ajattelee,ei ymmärrä kieltoja ennen kuin ottaa kädestä kiinni ja vaatii katse kontaktin silloin uskoo heti.jalat vispaa lakkaamatta ja ruoka pöydässä ei voi olla hetkeäkään paikallaan.Nukkumaan menee kiltisti ja vaatteet pukee ripeästi päälle.Joku mättää,mutta mikä.Tahtoisin apua tälle pikku miehelle.
mikä on
vikana
3570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nero. Häntä hermostuttaa muiden tyhmyysja ympäristön omituisuus.
Vaikuttaa vähän siltä, että pikku kaverilla on ainakin ylivilkkautta ja ehkä tarkkaavaisuushäiriökin.Monet ovat sosiaalisia, mutta ylivilkkaiden lasten liikkeet ja muu toiminta aiheuttavat sen että kaverit kaikkoavat ja esiintyy kiusausta, samaa aiheuttaa keskittymisen puute eli tarkkaavaisuudenhäiriö. Koska lapsi on tukiperheessä on asia varmaan muuten hoidossa. Tarvitaan paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä. Pikku kaverin älyssä ei varmaankaan ole mitään vikaa ja jalkojen heiluttelua ja liikkumista hänen on vaikea lopettaa. Kyseessä voi olla myös ADHD, joten vikaiseppa netistä ADHD-liiton sivuilta tai laita hakuohjelmaan hakusanaksi ADHD, niin saat paljon linkkejä asian tiimoilta, sieltä löytyy myös ohjeita kasvatuksen tueksi.
Lasten ajattelu kehittyy huikeasti jo heti ensi hetkistä. Normaalisti kehittyvällä lapsella ajatteluun rakentuu luontevasti skeemoja eli toiminnan ja kokemuksen myötä syntyviä pysyviä rakenteita, joiden mukaan lapsi jatkossa suhtautuu uusiin tilanteisiin ja kokemuksiin.
Kaikille lapsille näitä skeemoja ei synny yhtä helposti ja silloin elämä ja uudet kokemukset ovat melkoisen kaoottista mössöä. Mikään ei ole tavallaan tuttua ja ennen koettua vaan kaikki on jotenkin uutta ja sekavaa. Mikään ei tunnu liittyvän mihinkään vaan lapsi kelluu aina uusien tilanteiden avaruudessa.
Toistuvat rutiinit ja selkeä kasvatus ovat ainoita keinoja, joilla lapsen elämä rupeaa pikkuhiljaa saamaan kehyksiä. Jos lapsi on tukihoidossa tietynlaisessa ilmapiirissä ja kotona taas yhdenlaisessa, niin siinäpä on pikku ihmisella kaaosta kerrakseen.
Silti tukihoidon täytyy pitää omat tiukat rutiininsa ja ehkä joku toinen taho voisi vaikuttaa sinne kotipuoleen ja saada siellä asioita järjestykseen. Kaikille ei ehkä kuitenkaan käy elämässä hyvin.