EN, osaa ymmärtää kuinka yksinäisyydestä on tehty niin eriskummallinen juttu,ikäänkuin se olis jotenkin hävettävää ja toisenluokan kansalaisena olemista.Päin vastoin,yksinäisyys on luovaa, harmoonista, jopa kadehtittavaa,ei millään lailla yksinäisyys kerro itsekkäästä eikä oman napansa tuijottavasta ihmisestä.Itse olen naimissa ja todella siinä olotilassa ja toistakymmentä lastenlasta kintereillä silloin tällöin.jos kukaan niin osaan arvosta yksinäisyyttä ja oman olon olotilaa,en tarkoita sitä yksinäisyydellä että pitää kyyhöttää kamarissa pois toisten silmistä mutta voihan yksinäinen mennä ihmisten ilmoille, ja olla vapaana siellä,koska ei ole kenenkään ohjattavissa kuin minä aina olen ollut siis melkein kokoikäni kantanut isosta perheestä huolta ja vastuuta on ollut päivittäin,joten arvostan kaikkea elämän antamaa elämää.
* YKSINÄISYYS *
SE RAUHOITTAA
2404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksinäisyys toisinaan on ihanaa rauhaa ja oma valinta. Mutta jos se on jatkuvaa, se on tuskaisaa. Siinä on selkeä ero.
Yksinäisyys ja yksinolo on aivan eri asiat. Nautin yksinolosta, saan rentoutua päivän työstä kenenkään häiritsemättä ja olla ja mennä oman mieleni mukaan.
Mutta kun ei ole ketään, josta saisi seuraa esim. konserttiin tai lenkille, ei ketään kenelle voisi soittaa ja purkaa huolensa, jos niitä on jne. Se on yksinäisyyttä ja se ottaa joskus koville.
Yksinäinen voi olla olematta yksin ja päinvastoin.