Seuraavanlaistakin täällä on tapahtunut:
"YKSI ETSIVÄLÖYSI JUMALAN VALTAKUNNAN
Viime syksynä vierailin usen internetissä eräällä keskustelupalstalla. Usein siellä oli uskovaisillekin suunnattuja otsikoita, joihin parhaani mukaan otin kantaa. Joskus katsoin paremmaksi vaieta. Monesti kävi mielessä, että olisi varmasti parempiakin paikkoja viettää aikaansa. Kerran sitten avasin osikon, joka tiedusteli "lestadiolaisia".
Sydämeni hypähti kiivaasti, kun kuusitoistavuotias nuori tyttö,Heidi, halusi keskustella uskomisen asioista ja tutustua elävään kristillisyyteen. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni. ja jo samana iltana olin saanut häneltä postia.
Siitä alkoi elämäni mielenkiintoisin ja toiveikkain kirjeenvaihto. Hieman varauksella ensin vastasin - enhän tiennyt mitään tästä tuntemattomasta tytöstä, jonka lyhyessä keskustelunavauksessa oli ollut niin selkeästi näkyvissä hätä omasta tilasta ja epätietoisuus siitä, onko apua saatavilla. Jo toinen Heidiltä saamani viesti kertoi, että tässä on Jumalan valmistama, etsikonaikaansa elävä ihminen.
Tunsin itseni pieneksi ja avuttomaksi niiden suurten kysymysten keskellä, joihin Heidi vastauksia pyyteli.
Tuntikausia saatoin istua tietokoneen äärellä pyytäen sanoja, rukoillen apua uudelle ystävälleni. Jostain sanat löytyivät, löytyi lohdutus, selitys, rohkaisu. Sain itsekin uutta voimaa uskomiseen. Kun piti selittää toiselle, miksi näin, joutui itsekin huomaamaan, miten Jumalan sanaa tuli lukea: nöyränä Jumalalle ja nöyränä etsivälle ihmiselle.
Heidille oli tärkeää, miten hänen vanhempansa, sisaruksensa ja ystävänsä asiaan suhtautuisivat. Häntä pelotti, jäisikö hän yksin. Lohduttelin, että uskovaiset ystävät ottaisivat hänet ilolla omaan joukkoonsa. Rohkaisin häntä keskustelemaan uskovaisten koulukavereiden ja muiden tuttavien kanssa.
Oli ihana lukea, miten kaikessa Heidi turvasi Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Hän asetti uskon elämän tärkeimmäksi ja kalleimmaksi asiaksi, vaikkei vielä ollutkaan kuullut evankeliumia omalle kohdalleen. Heidi halusi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ja kaipasi sama sanomaa kuin mekin.
Juttelin kämppäkaverieni ja vanhempieni kanssa Heidistä, ja päätimme kutsua hänet syysseuroihin kotikaupunkiini. Hän innostui oitis. Jos jännitti Heidiä, niin jännitti minuakin. Mitä lähemmäksi seuraviikonloppu tuli, sitä tiiviimpää oli sähköpostien vaihto.
Kuinka tulisimme toimeen kasvokkain? Odottelin Heidiä syksyisen kirpeässä iltapäivässä juna-asemalla. Kun juna pysähtyi, teki mieli juosta karkuun. "Ei minusta tähän ole," ajattelin ja ihmettelin, miksi Jumala oli minulle tällaisen ihmissuhteen antanut. Ja sitten näin Heidin.
Jo ensimmäiset sanat poistivat jännityksen. Olimme ystävykset myös kasvokkain. Toinen oli juuri sellainen, millaiseksi hänet oli sähköpostien perusteella kuvitellut. Juttu luisti laidasta laitaan. Välillä puhuimme vakavia, välillä taas yleisemmin.
Seuraavana iltana ehtoolliskirkossa Heidi muuttui vaiteliaammaksi. Kun istuimme kirkon parvella laulaen, Heidi lauloi mukana, yhtä lailla täydestä sydämestään kuin me muutkin. Ehtoollisjonossa hän ei enää voinut peittää liikutustaan, enkä minäkään. Kun lähellä alttarikaidetta minä ja toinen ystävämme siunasimme kaulakkain toisiamme. Heidikin tahtoi päästä osalliseksi siitä rauhasta joka kasvoiltamme loisti. Kuinka mieluusti julistimmekaan synninpäästön hänellekin.
Viikonloppu kului kuin siivillä. Maanantaina iltapäivällä saattelimme Heidiä junalle. Emme olisi halunneet häntä päästää, eikä hän olisi halunnut lähteä. Kotona ei vielä perhe eikä kukaan eikä kukaan uskovainen kaveri tiennyt hänen tilanteestaan. Kädet menivät jälleen ristiin: Rakas isä, anna hänelle voimia ja rohkeutta tunnustaa uskonsa.
Muutaman päivän päästä kivi vierähti sydämeltäni, kun Heidi kirjoitti olleensa seuroissa koulukavereidena kanssa, "Oli ihanaa olla siellä ja kuunnella puheita ja laulaa!"
Yksi etsiä löysi ja saattoi yhtyä vapain sydämin lauluun: "On kallein lahja päällä maitten/ omana olla Jeesuksen."
Karoliina"
(henkilöiden nimet muutettu)
On kieltämättä paljon niitä kielteisiä asioita joita on tuotu esille jo tälläkin uudella palstalla.
Mutta kumpaankahan vaakakuppi kallistuu, kun on
kysymys palstan tarpeellisuudesta.
vl:ät. keskustelua tästä, olkaapa hyvä!
"YKSI ETSIVÄLÖYSI JUMALAN VALTAKUNNAN
Viime syksynä vierailin usen internetissä eräällä keskustelupalstalla. Usein siellä oli uskovaisillekin suunnattuja otsikoita, joihin parhaani mukaan otin kantaa. Joskus katsoin paremmaksi vaieta. Monesti kävi mielessä, että olisi varmasti parempiakin paikkoja viettää aikaansa. Kerran sitten avasin osikon, joka tiedusteli "lestadiolaisia".
Sydämeni hypähti kiivaasti, kun kuusitoistavuotias nuori tyttö,Heidi, halusi keskustella uskomisen asioista ja tutustua elävään kristillisyyteen. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni. ja jo samana iltana olin saanut häneltä postia.
Siitä alkoi elämäni mielenkiintoisin ja toiveikkain kirjeenvaihto. Hieman varauksella ensin vastasin - enhän tiennyt mitään tästä tuntemattomasta tytöstä, jonka lyhyessä keskustelunavauksessa oli ollut niin selkeästi näkyvissä hätä omasta tilasta ja epätietoisuus siitä, onko apua saatavilla. Jo toinen Heidiltä saamani viesti kertoi, että tässä on Jumalan valmistama, etsikonaikaansa elävä ihminen.
Tunsin itseni pieneksi ja avuttomaksi niiden suurten kysymysten keskellä, joihin Heidi vastauksia pyyteli.
Tuntikausia saatoin istua tietokoneen äärellä pyytäen sanoja, rukoillen apua uudelle ystävälleni. Jostain sanat löytyivät, löytyi lohdutus, selitys, rohkaisu. Sain itsekin uutta voimaa uskomiseen. Kun piti selittää toiselle, miksi näin, joutui itsekin huomaamaan, miten Jumalan sanaa tuli lukea: nöyränä Jumalalle ja nöyränä etsivälle ihmiselle.
Heidille oli tärkeää, miten hänen vanhempansa, sisaruksensa ja ystävänsä asiaan suhtautuisivat. Häntä pelotti, jäisikö hän yksin. Lohduttelin, että uskovaiset ystävät ottaisivat hänet ilolla omaan joukkoonsa. Rohkaisin häntä keskustelemaan uskovaisten koulukavereiden ja muiden tuttavien kanssa.
Oli ihana lukea, miten kaikessa Heidi turvasi Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Hän asetti uskon elämän tärkeimmäksi ja kalleimmaksi asiaksi, vaikkei vielä ollutkaan kuullut evankeliumia omalle kohdalleen. Heidi halusi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ja kaipasi sama sanomaa kuin mekin.
Juttelin kämppäkaverieni ja vanhempieni kanssa Heidistä, ja päätimme kutsua hänet syysseuroihin kotikaupunkiini. Hän innostui oitis. Jos jännitti Heidiä, niin jännitti minuakin. Mitä lähemmäksi seuraviikonloppu tuli, sitä tiiviimpää oli sähköpostien vaihto.
Kuinka tulisimme toimeen kasvokkain? Odottelin Heidiä syksyisen kirpeässä iltapäivässä juna-asemalla. Kun juna pysähtyi, teki mieli juosta karkuun. "Ei minusta tähän ole," ajattelin ja ihmettelin, miksi Jumala oli minulle tällaisen ihmissuhteen antanut. Ja sitten näin Heidin.
Jo ensimmäiset sanat poistivat jännityksen. Olimme ystävykset myös kasvokkain. Toinen oli juuri sellainen, millaiseksi hänet oli sähköpostien perusteella kuvitellut. Juttu luisti laidasta laitaan. Välillä puhuimme vakavia, välillä taas yleisemmin.
Seuraavana iltana ehtoolliskirkossa Heidi muuttui vaiteliaammaksi. Kun istuimme kirkon parvella laulaen, Heidi lauloi mukana, yhtä lailla täydestä sydämestään kuin me muutkin. Ehtoollisjonossa hän ei enää voinut peittää liikutustaan, enkä minäkään. Kun lähellä alttarikaidetta minä ja toinen ystävämme siunasimme kaulakkain toisiamme. Heidikin tahtoi päästä osalliseksi siitä rauhasta joka kasvoiltamme loisti. Kuinka mieluusti julistimmekaan synninpäästön hänellekin.
Viikonloppu kului kuin siivillä. Maanantaina iltapäivällä saattelimme Heidiä junalle. Emme olisi halunneet häntä päästää, eikä hän olisi halunnut lähteä. Kotona ei vielä perhe eikä kukaan eikä kukaan uskovainen kaveri tiennyt hänen tilanteestaan. Kädet menivät jälleen ristiin: Rakas isä, anna hänelle voimia ja rohkeutta tunnustaa uskonsa.
Muutaman päivän päästä kivi vierähti sydämeltäni, kun Heidi kirjoitti olleensa seuroissa koulukavereidena kanssa, "Oli ihanaa olla siellä ja kuunnella puheita ja laulaa!"
Yksi etsiä löysi ja saattoi yhtyä vapain sydämin lauluun: "On kallein lahja päällä maitten/ omana olla Jeesuksen."
Karoliina"
(henkilöiden nimet muutettu)
On kieltämättä paljon niitä kielteisiä asioita joita on tuotu esille jo tälläkin uudella palstalla.
Mutta kumpaankahan vaakakuppi kallistuu, kun on
kysymys palstan tarpeellisuudesta.
vl:ät. keskustelua tästä, olkaapa hyvä!
Vastaukset 26
Vanhimmat
lieneekö totta. Taitaa juttu olla feikkaajan tekosia!!
Se ei ole feikkiä, olen nähnyt sen omin silmin.
jos muistat(tai joku muu muistaa) suunnilleen milloin se on ollu Päivämiehessä.
ei ainakaan tämän vuoden numeroissa ollut.
Kaikki joulun jälkeiset selasin.
Juttu on ollut päivämiehessä muistaakseni yli vuosi sitten keväällä.
kyllä tällainen palsta mun mielestä olisi hyvä olisi olemassa, mutta täytyisi olla pätevä ja tietävä sheriffi (joka varmaan nyt onkin), kun monet mukavat ja pätevät uskovaiset ovat suositelleet. Rekistöröinti olisi myös suotavaa ja ettei vääränlaista oppia levitellä ja feikkaajat pois
vl:sheriffillä ei ole varaa omiensa puoltamiseen, muutoin siitä kaa karvaasti kokea vl:ät itse ja koko palsta!
lestoilla jo 2 palstaa ennestään.Mitä järkeä näitä on ripotella lisää?
Tämä suomi24:n vl-palsta ei ole meidän keksintömme, vaan ylläpidon idea.
On rakennettava isommat laarit.
onko ylläpidossa joku vl- töissä?. Mistä muuten moinen erikoiskäsittely?
kasvanut haalareistas ulos?
viisainta olisi täällä unohtaa suviseuramittakaavat ettei tule onkhelmia.
Ne tekee sitä mitä suuri yleisö haluaa, eli kun tämä palsta on osoittautunut yhdeksi Suomi24:n suosituimmista palstoista, he tekivät oman palstan keskusteluun vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kyllä minäkin olen yllättynyt tästä valtavasta kiinnostuksesta uskovaisia kohtaan (monissa aiheissa yli 10 000 käyntikertaa, kaikki tuskin eri henkilöitä). Toisaalta se sitten vain innostaa feikkejä tekemään lisää provoviestejä.
sopisi itsekin jarrutella uusia avauksia ja kirjoittelua, ettei tästä palstasta tulisi myös vilkasta. Sillä vilkkaus imee feikkejä palstalle, se on varmaa:(
en näe mitenkään tarpeellisena tätä palstaa, koska seuroissa Jumalan sanaa on tarjolla jatkuvasti ympäri Suomen.
Tällaista mieltä ollaan.
Allekirjoitan tämän. Seuroihin vaan! Tervetuloa Nivalaan tai mihin tahansa seuroihin! :)
ne suuret suviseurat 02.07. Ja sinne on erittäin matala kynnys kaikille tulla kuulemaan ,näkemään ja kokemaan minkälainen on vanhoillislestadiolainen usko.
on niin, että jos yksikin on saanut parannuksen armon palstalla olleiden uskovaisten avulla, tämä ei ole täysin turha. Mutta vain tuon takia, ei siksi, että saataisiin hakea synnille luvallisuutta epäuskoisilta tai muilta epäilyksissä olevilta uskovaisilta - niinkuin maailma aina perustelee tällaisten palstojen oikeutusta.
"Minusta on niin , että jos yksikin parannuksen armon palstalla olleiden skovaisten avulla. tämä ei ole täysin turha"
Nii.iin, mutta kukapa tietäisi kuinka monta sielea on eksytetty pois elävästä uskosta vääräuskoisten antamien neuvojen seurauksena.
osaa välttää vl-harhaoppeja. Hyvä!
yksi heistä. siinä paha missä mainitaan!
varsin sekaisin!!!
tän palstan tarpeellisuuden ole päättänyt yksinomaan Suomi 24 keskustelujen ylläpito.
Eipä tuosta ota oikein selvää kumpaan vaakakuppi kallistuu. Tarpeellinenko vai ei tämä palsta.
Sanottakoon nyt omakin mielipiteeni, eli olen varovaisesti vastaan tästä palstasta.Mutten tuomitsekkaan palstaa.
puinen juttu