Pakoon Ruotsiin
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
Joku kommentoija sanoi, ettei suomalaisilla maahanmuuttajilla ainakaan ole ollut maineensa kanssa ongelmia Ruotsissa… Täytynee siis kerrata: ”En Finne igen” eli ”taas suomalainen” oli ainakin 1960-1980 Ruotsin lehtien rikosuutisten vakio-otsikko. Kuuluisuutta nauttivat myös esimerkiksi ”Slussenin sissit”, joista hyvin suuri osa oli syväalkoholisoituneita suomalaisia.
Kirjoittelu muuttui ja asenne alkoi unohtua, kun tuli uusia ongelmia, nimittäin uusi Venäjä ja Baltia 1991 alkaen.
Ruotsi kulki pitkän tien. Uppsalan yliopiston ylioppilaskunta järjesti 1939 vastalausekokouksen, jossa oltiin yksimielisiä raivokkaasta hyökkäyksestä Saksasta ja Itävallasta maahan pyrkiviä, akateemisesta koulutettuja pakolaisia vastaan. Myös lehdistö riehaantui seitsemästä wieniläisestä lääkäristä.
Oikeusministeri K.W. Westman, joka istui virassaan vuoteen 1943, kiristi ulkomaalaislainsäädäntöä ja yllytti alaisiaan käyttämään painovapauslain porsaanreikiä. Puolan pakolaishallituksen raportit Saksan (Puolan alueen) tuhoamisleireiltä kiellettiin. Suurta eteläistä naapuria loukkaaviksi arvioidut elokuvat, kuten Chaplinin ”Diktaattori” joutuivat täysikieltoon.
Päiväkirjassaan Westman kiukutteli juutalaismiehistä, jotka osoittivat rodullisen ala-arvoisuutensa etenkin hysteerisellä käyttäytymisellään ja väitteillään, että juutalaisilla olisi Saksassa 1941-1942 muita ongelmia kuin ”tiettyä epämukavuutta”, josta he saivat syyttää itseään. Ruotsissa kun oltiin, myös Tukholman juutalainen seurakunta piti äärimmäisen pientä ääntä.
Juutalaiskysymys joutui uuteen valoon, kun saksalaiset ryhtyivät kuljettamaan maasta ja surmaamaan Norjan juutalaisia, joita ruotsalaiset olivat tottuneet kohtelemaan lähes vertaisinaan, monennen sukupolven norjalaisina. Kun Tanskan saksalaisjohto ilmeisesti tieten tahtoen antoi vastaavien suunnitelmien vuotaa, syntyi yksityisten hyväntekijöiden organisoima Tanskan juutalaisten pelastusoperaatio, jonka kustannuksiin Per Albin Hanssonin kaikkien puolueiden (paitsi kommunistien) hallituskin lopulta myönsi hiukan rahaa.
Sotien jälkeen entisen pääministeri Sandlerin komitea totesi, että oikeusministeriön suosikkitemppu oli viivyttää selvissäkin tapauksissa maahantulolupaa, kunnes hakijat oli kaasutettu kuoliaiksi. Näin tehtiin myös eräissä tapauksissa, joissa luvan hakijoiden vuosikymmeniä Ruotsissa asunut lapsi odotti vanhempiaan rahat kourassa – pakolaisten oli tietenkin vastattava elinkustannuksistaan niin että myös Skoonen turnipsipelloilla saaduista tienesteistä osa meni asuinparakkeja vartioineille poliiseille ja ministeriölle.
Saman selvityksen mukaan norjalaisia ja tanskalaisia vastarintaliikkeen taistelijoita luovutettiin Ruotsin rajalta suoraan Gestapolle – kunnes käytäntö muuttui Stalingradin ja etenkin Kurskin taistelujen jälkeen. Eivätkä Englanti ja USA liioin jääneet aivan tuppisuiksi, vaikka kansanmurha ei niitä sinänsä kiinnostanut sodan kestäessä.
Valtiopäivillä kansanedustaja Wallén jäi historiaan vetoamalla:”… ei pidä ottaa [juutalaisia] tänne oppimaan ammatteja ja kilpailemaan ruotsalaisten virkamiesten kanssa ja sopeutumaan Ruotsin kansaan. Aasialainen kansanaines ei sovellu kunnon ruotsalaisten keskuuteen…”
Asioilla on puolensa. Ruotsalaiset pitävät täysin aiheellisesti esillä Folke Bernadotten ja Raoul Wallenbergin muistoa. Asiaan eli Saksan vaikutuksiin Ruotsin politiikassa ja elinkeinoissa syvällisimmin perehtynyt Lars Åmark nostaa esiin myös yksittäisiä virkamiehiä, kuten Gösta Engzellin, jotka pelastivat suuren määrän ihmisiä esimiestensä ja hallituksen penseydestä ja pelokkuudesta huolimatta.
Sekin on syytä muistaa, että vaikka poliittinen oikeisto ja kuningashuone olivat hyvin saksalaismielisiä ja eräillä johtavilla natseilla, etenkin Göringillä, oli herttaiset suhteet Ruotsiin, kansallissosialismi aatteena ja puolueena ei menestynyt Ruotsissa. Sekään ei auttanut, että suuret kansallissankarit, kuten tutkimusmatkailija Sven Hedin, ajoivat rajusti Saksan asiaa ja olivat vielä sodan päättymisen jälkeen sitä mieltä, että Hitler oli maailmanhistorian kaikkien aikojen suurin hahmo.
Huomenna aiheesta miksi Ruotsi ”ei auttanut” Suomea sotien aikana eikä rauhantultua.
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
Joku kommentoija sanoi, ettei suomalaisilla maahanmuuttajilla ainakaan ole ollut maineensa kanssa ongelmia Ruotsissa… Täytynee siis kerrata: ”En Finne igen” eli ”taas suomalainen” oli ainakin 1960-1980 Ruotsin lehtien rikosuutisten vakio-otsikko. Kuuluisuutta nauttivat myös esimerkiksi ”Slussenin sissit”, joista hyvin suuri osa oli syväalkoholisoituneita suomalaisia.
Kirjoittelu muuttui ja asenne alkoi unohtua, kun tuli uusia ongelmia, nimittäin uusi Venäjä ja Baltia 1991 alkaen.
Ruotsi kulki pitkän tien. Uppsalan yliopiston ylioppilaskunta järjesti 1939 vastalausekokouksen, jossa oltiin yksimielisiä raivokkaasta hyökkäyksestä Saksasta ja Itävallasta maahan pyrkiviä, akateemisesta koulutettuja pakolaisia vastaan. Myös lehdistö riehaantui seitsemästä wieniläisestä lääkäristä.
Oikeusministeri K.W. Westman, joka istui virassaan vuoteen 1943, kiristi ulkomaalaislainsäädäntöä ja yllytti alaisiaan käyttämään painovapauslain porsaanreikiä. Puolan pakolaishallituksen raportit Saksan (Puolan alueen) tuhoamisleireiltä kiellettiin. Suurta eteläistä naapuria loukkaaviksi arvioidut elokuvat, kuten Chaplinin ”Diktaattori” joutuivat täysikieltoon.
Päiväkirjassaan Westman kiukutteli juutalaismiehistä, jotka osoittivat rodullisen ala-arvoisuutensa etenkin hysteerisellä käyttäytymisellään ja väitteillään, että juutalaisilla olisi Saksassa 1941-1942 muita ongelmia kuin ”tiettyä epämukavuutta”, josta he saivat syyttää itseään. Ruotsissa kun oltiin, myös Tukholman juutalainen seurakunta piti äärimmäisen pientä ääntä.
Juutalaiskysymys joutui uuteen valoon, kun saksalaiset ryhtyivät kuljettamaan maasta ja surmaamaan Norjan juutalaisia, joita ruotsalaiset olivat tottuneet kohtelemaan lähes vertaisinaan, monennen sukupolven norjalaisina. Kun Tanskan saksalaisjohto ilmeisesti tieten tahtoen antoi vastaavien suunnitelmien vuotaa, syntyi yksityisten hyväntekijöiden organisoima Tanskan juutalaisten pelastusoperaatio, jonka kustannuksiin Per Albin Hanssonin kaikkien puolueiden (paitsi kommunistien) hallituskin lopulta myönsi hiukan rahaa.
Sotien jälkeen entisen pääministeri Sandlerin komitea totesi, että oikeusministeriön suosikkitemppu oli viivyttää selvissäkin tapauksissa maahantulolupaa, kunnes hakijat oli kaasutettu kuoliaiksi. Näin tehtiin myös eräissä tapauksissa, joissa luvan hakijoiden vuosikymmeniä Ruotsissa asunut lapsi odotti vanhempiaan rahat kourassa – pakolaisten oli tietenkin vastattava elinkustannuksistaan niin että myös Skoonen turnipsipelloilla saaduista tienesteistä osa meni asuinparakkeja vartioineille poliiseille ja ministeriölle.
Saman selvityksen mukaan norjalaisia ja tanskalaisia vastarintaliikkeen taistelijoita luovutettiin Ruotsin rajalta suoraan Gestapolle – kunnes käytäntö muuttui Stalingradin ja etenkin Kurskin taistelujen jälkeen. Eivätkä Englanti ja USA liioin jääneet aivan tuppisuiksi, vaikka kansanmurha ei niitä sinänsä kiinnostanut sodan kestäessä.
Valtiopäivillä kansanedustaja Wallén jäi historiaan vetoamalla:”… ei pidä ottaa [juutalaisia] tänne oppimaan ammatteja ja kilpailemaan ruotsalaisten virkamiesten kanssa ja sopeutumaan Ruotsin kansaan. Aasialainen kansanaines ei sovellu kunnon ruotsalaisten keskuuteen…”
Asioilla on puolensa. Ruotsalaiset pitävät täysin aiheellisesti esillä Folke Bernadotten ja Raoul Wallenbergin muistoa. Asiaan eli Saksan vaikutuksiin Ruotsin politiikassa ja elinkeinoissa syvällisimmin perehtynyt Lars Åmark nostaa esiin myös yksittäisiä virkamiehiä, kuten Gösta Engzellin, jotka pelastivat suuren määrän ihmisiä esimiestensä ja hallituksen penseydestä ja pelokkuudesta huolimatta.
Sekin on syytä muistaa, että vaikka poliittinen oikeisto ja kuningashuone olivat hyvin saksalaismielisiä ja eräillä johtavilla natseilla, etenkin Göringillä, oli herttaiset suhteet Ruotsiin, kansallissosialismi aatteena ja puolueena ei menestynyt Ruotsissa. Sekään ei auttanut, että suuret kansallissankarit, kuten tutkimusmatkailija Sven Hedin, ajoivat rajusti Saksan asiaa ja olivat vielä sodan päättymisen jälkeen sitä mieltä, että Hitler oli maailmanhistorian kaikkien aikojen suurin hahmo.
Huomenna aiheesta miksi Ruotsi ”ei auttanut” Suomea sotien aikana eikä rauhantultua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaksinaismoraali, teeskentely ja valehtelu on aina kuulunut ruotsalaiseen sivistykseen.
Siksi sitä kannattaa vastustaa Suomessa.
Jaah. Minä kun luulin että persepano on vaikutuinen käytäntö "ruotsalaisessa sivistyksessä" ainakin miesten keskuudessa perinteisen englantilaisen kättelyn sijaan.
Exhibition confronts Sweden's Holocaust Past
http://www.ejpress.org/article/4165
Lisäksi siellä tehtiin natsien kanssa sota-ajan lääketieteellisiä kokeiluja.
Ruotsin prinssi oli Aatun kova ihailija.
Adolf Hitler with Swedish military officers
http://1.bp.blogspot.com/_AuPoOCVtSzM/S4cwA4cIRUI/AAAAAAAACOk/Awsl2KgKcBM/s1600-h/adolf hitler swedish officers sweden.jpg
Ruotsista ja viime sodista puhutaessa pitää AINA muistaa taikasanat RAUTAMALMI, KUULALAAKERIT JA HAMMASKULTA!
Vanha hyvä aihe ja aina löytyy SKF, Ruotsi ja kuulalaakerit ja natsikulta palkkioina "urheille ruotsalaisille"!
http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm
Natsi ja natsin kaverit: Isoisä ja kruununprinssi Paksun Hermannnin kahtapuolen:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Fil:Gustavgoring1939.JPG
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustaf_V
Kustaa V taisi olla homo, mutta suku sen kun laajenee ja toivottavasti lisääntyykin... ellei anoreksia vienyt tyttären munaskuita, vai oliko ne nyt sarjamunia, ihan tärviölle.
http://gayfortoday.blogspot.com/2007/06/gustaf-v-of-sweden.html
Meillä taas asiat on tällä mallilla:
IGLA Member—a Woman— Elected President of Finland
http://www.gaytoday.com/garchive/world/020800wo.htm
Uutuusdokumentti paljastaa lisää tietoa Ruotsin kuningattaren isän vaietusta natsimenneisyydestä.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010120212799689_ul.shtml
Ruotsin TV4-kanavan dokumentin mukaan kuningatar Silvian isä teki omaisuuden tehtaalla, jonka natsit veivät sen juutalaisomistajalta.
Mietiskellessäsi kuuntele "lännen miesten biisiä". tämä kertoo suoraa asiaa!
Pet Shop Boys - Go West
http://video.google.com/videoplay?docid=3835077680495671017#
Ruotsin kuningas suku kuvastaa hyvin tyypillistä "toimivaa ruotsalaista perhettä". Homoja, lukihäiriöisiä ääliöitä sekä natsien kannattajia. Madde on liian nätti tosin ollakseen närpiöläinen tai föglöläinen emakko mutta "Leausta" joka Tanelin kanssa on naimisissa voin uskoa että on jopa Brändöstääär kotoisin.
Hyvinhän ruotsalaiset selvisivät neuvotellen maailmansodasta. Toinen mahdollisuus olisi ollut aukoa päätä saksalaisille ja tuoda sota Ruotsiin.
Ruotsalaiset ottivat oppia Suomesta, joka aukoi ryssille päätään, eikä neuvotellut. Lopputulos oli selvä.
Raoul Wallenberg kumppaneineen ovat sankarimaineensa syvästi ansainneet.
Löytyikö Suomesta ketään samanlaista ja samanmielistä? EI.
Juuri kukaan ei puhunut Suomesta Neuvostoliittoon tuhansittain luovutettujen ihmisten puolesta, tai auttanut heitä.
Me suomalaiset olemme suurimpia ruikuttajia, perseennuolijoita ja tuuliviirejä. Ruotsi jää tässä kisassa helposti toiseksi.
Jälkimmäiset nimenomaan taistelivat Neuvostoliittoa ja myöhemmin Natsi-Saksaa vstaan. Kyse on eri kansasta, urpo! Voisit myös käyttää siivompaa kieltä eri kansallisuuksista, kuten juutalaisista.
Mikä ihmeen "Ruotsin natsimenneisyys"? Vaikka Ruotsissa jokunen natsi olikin ja vaikka juutalaisia kohdeltiin kylmästi, niin eihän Ruotsi menetellyt yhtään sen kummenmin kuin mikään muukaan maa, joka huolehtii ennen kaikkea omista asioistaan.
Nämä uusmoralistit, joiden mielestä Ruotsin olisi ilmeisesti ryhtyä sotaa, voisivat rynnätä auttamaan nykyisiä vainottuja.
Uppsala Rasbiologiska Institutet: "Aivan."