ANNELISTA ÄÄNIKUNINGATAR
Kirjoittanut: EIKÄ SYYTTÄ, 10.6.2004 klo 13.18
"Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta" -palstalla on EU-vaaliäänestyksen vauhdittamiseksi syytä nostaa uudelleen esiin seuraava erinomaisen pätevä aloituskirjoitus maaliskuulta 2004:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000002748517
"ANNELI PALJASTI
Kirjoittanut: OIKEITA ASIOITA, 21.3.2004 klo 13.26
Yksi viime aikoina nurkkaan joutuneiden Lipposen puolustelijoiden kehittämä argumentti tämän bush-ystävän kaikinpuolisen syyttömyyden todistamiseksi on ollut väite, "ettei Lipponen ole joulukuussa 2002 voinut liittää Suomea mukaan mihinkään USA:n Irak-hyökkäystä valmistelevaan sotakoalitioon, koska sellaista ei silloin vielä edes ollut".
Tällainen väite osoittaa, että Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman kansallisen Irak-keskustelumme ja sen tarpeiden mukana. Kansallinen keskustelumme on ollut niin sisäänlämpiävää, että täällä on jopa kehittynyt kokonaan omia argumentaatiotodellisuuksia, joissa pohditaan esim. kysymystä mihin koalitioon Lipponen muka Suomea vei. Ikään kuin joulukuussa 2002 olisi ollut useita vaihtoehtoisia "koalitioita", joista paljastettujen asiakirjojen teksti tarkoittaisikin jotain muuta kuin USA:n Irak-sotaliittoumaa.
Tällainen argumentointi on huvittavaa, koska se erinomaisella tavalla paljastaa miten käpertynyttä kansallinen keskustelumme on ollut. On tosiaan käyty paikallisottelua kepu - demarit ja oltu täysin sokeita sille, minkälaisten realiteettien kanssa ulkopoliittiset toimijat ovat olleet tekemisissä.
Sanalla "koalitio" on kuitenkin koko ajan ollut ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on kotoisin Bushin hallinnon virallisesta ulkopiliittisesta ohjelmapaperista "The National Strategy of The United States of America". Tämä ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten niin Lipposella kuin myös muulla valtiojohdollamme oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Kaipa siihen perehdyttiinkin, tai jos ei, silloin jotain oli pahasti pielessä. Koko muu maailma nimittäin perehtyi siihen, ja siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisevän iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Eli ajaakseen strategioitaan Amerikka pyrkii muodostamaan samanmielisten valtioiden koalitioita. Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt vain epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopolitiikan alkeista. Olisiko tällainen tomppelointi sitten muka pienempi synti kuin nuoleskelunhalu Bushia kohtaan ja suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana?
Amerikan strategiathan sisältävät ko. ohjelmajulistuksen mukaan sen että maa arvioi itse siihen kohdistuvat uhat, ja jos katsoo tarpeelliseksi, suorittaa ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun. Tällainen isku on tietysti jotain, jolla Amerikka irtisanoutuu kansainvälisestä oikeudesta ja sitä kunnioittavasta järjestöstä YK:sta. Ennalta ehkäisevän iskun oikeutus tuossa paperissa määritellään toteamalla:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt oikeastaan kenellekään koko maailmassa olla minkäänlaista epäselvyyttä, vielä vähemmän ulkopolitiikan asiantuntijoille . Eivät kai sentään suomalaisetkaan toimijat niin tyhmiä olleet, etteivätkö olisi esim. tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin tv-dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin Bushin hallinnossa heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä jälkiviisaina pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse.
Ensinnäkään tapaus Jäätteenmäen poliittisessa puolessa ei ole kysymys mistään Kepu - Demarit paikallisottelusta. Kyseessä oli Suomen ulkopolitiikka, joka on kaikkien suomalaisten, ei vain kahden keskenään kinastelevan poppoon asia. Toisekseen Jäätteenmäki-oikeudenkäynti on se joka on - tai jolla on - käännetty huomiota pois itse asiasta, joka on Suomen Irak-politiikka. Kun oikeudellinen ajojahti alkoi, tehtiin mielipidemittaus siitä, miten kansalaiset suhtautuvat taustalla olevaan ulkopoliittiseen salailuun. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että Lipposen tekemiset pitäisi ehdottomasti selvittää. Tämä tulos kertoo siitä että valtaosa suomalaisista on huolissaan itse asiasta, eikä pidä oikeudenkäyntiä tärkeimpänä.
Tosiasia on että Lipposen USA-vierailun jälkeen USA:lla oli "väärä käsitys" Suomen kuulumisesta siihen sotakoalitioon, jota he uuden ulkopolitiikkansa mukaisesti kokosivat. Suomi ei tätä käsitystä pyrkinyt oikaisemaan, vaan osallistuimme tuon koalition kokoukseen ja mm. toteutimme Pentagonin antamien ohjeiden mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoitukset. Irtisanoutuminen alkoi vasta siitä kun Jäätteenmäki nosti asian julkisuuteen. Mutta luultavasti johonkin jo oltiin sitouduttu - emme vain tiedä mihin kaikkeen. Kulissientakaisia kytkentöjä saattaa yhä olla vireillä - esim. Wärtsilän voimalahanke Irakissa saattaa liittyä näihin. Tavallisten kansalaisten tekee vain mieli kysyä: vaaransiko joku ja vaarantaako yhä Suomen turvallisuuden? Mukaan meneminen USA:n laittomaan hyökkäykseen ei ole mitenkään kunniakasta eikä ehkä kovin viisasta, kuten Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet.
Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse kotimaisessa keskustelussamme käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa. Kyse Irak-politiikkamme kohdalla oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemille ulkopoliittisille opeille ja sen "johtajuudelle", joka lupasi toimia "YK:n tuella tai tarpeen vaatiessa ilman sitä", vai valitsimmeko toisin korostaen tukeamme YK:n linjalle. Tätä valintaa ei osattu selvästi tehdä. Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin vireillä olevaan tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen, joka "sokean Reetankin" piti nähdä. Ja niin Suomi ajautui kahden lautasen politiikkaan, jossa se sitten teki lopullisen linjantarkistuksen vasta Jäätteenmäen nostaessa epäselvyyden esille.
Salailuoikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista käy kiinnostavalla tavalla ilmi, millaisen ryhtiliikkeen ulkoasiainhallinto joutui tekemään. Vielä samana päivänä jolloin USA lähti tekopyhästi perustelemaansa Irak-hyökkäykseen, Suomen suurlähettiläs Yhdysvalloissa varmisti sikäläisestä ulkoministeriöstä, ettei Suomi vain enää kuulunut USA:n sotakoalition listoille."
"Sama kaiku on askelten..." Kun EU-vaalien tulos on sunnuntai-iltana klo 23.00 selvillä, voitanee suloisessa Suomessammekin vetää vastaavanlaisia johtopäätöksiä kuin mitä näytään Helsingin Sanomien uutisoinnissa jo 12.6.2004 arvuuteltavan Tony "Liar" Blairin labour-puolueen "menestyksestä" sikäläisissä paikallisvaaleissa. (Espanjassa kaatui jo Aznar, seuraavana lienevät vuorossa Australian ja Ameriikan "sotakiihkoilijat...):
"Blairin työväenpuolueelle murskatappio paikallisvaaleissa
Julkaistu 11.6. 16:33
Päivitetty 11.6. 23:21
LONTOO. Britannian pääministerin Tony Blairin luotsaama työväenpuolue koki raskaan tappion Englannin ja Walesin paikallisvaaleissa.
Työväenpuolue oli jäämässä perjantai-iltaisten tietojen mukaan vaalien kolmoseksi. Edelle ei kiilannut ainoastaan konservatiivipuolue, vaan myös pikkuruinen liberaalidemokraatit.
Irakin sodan uskottiin olevan pääsyy siihen, että äänestäjät käänsivät selkänsä työväenpuolueelle.
BBC:n ennusteen mukaan työväenpuolue joutuisi tyytymään 26 prosenttiin äänistä, kun konservatiivit saisivat 38 ja liberaalidemokraatit 29 prosenttia äänistä.
Kun lähes kaikki äänet oli laskettu perjantai-iltana, työväenpuolue oli hävinnyt uutistoimisto Reutersin mukaan 461 paikkaa Englannin ja Walesin eri paikkakunnilla. Konservatiivit olivat voittaneet 259 paikkaa ja liberaalidemokraatit 129 paikkaa.
Samaan aikaan eurovaalien kanssa pidettävissä paikallisvaaleissa ratkaistaan puolueiden edustus paikallisissa hallintoelimissä.
Paikallisvaalien äänestysprosentti oli noin 40.
HS–REUTERS"
Kirjoittanut: EIKÄ SYYTTÄ, 10.6.2004 klo 13.18
"Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta" -palstalla on EU-vaaliäänestyksen vauhdittamiseksi syytä nostaa uudelleen esiin seuraava erinomaisen pätevä aloituskirjoitus maaliskuulta 2004:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000002748517
"ANNELI PALJASTI
Kirjoittanut: OIKEITA ASIOITA, 21.3.2004 klo 13.26
Yksi viime aikoina nurkkaan joutuneiden Lipposen puolustelijoiden kehittämä argumentti tämän bush-ystävän kaikinpuolisen syyttömyyden todistamiseksi on ollut väite, "ettei Lipponen ole joulukuussa 2002 voinut liittää Suomea mukaan mihinkään USA:n Irak-hyökkäystä valmistelevaan sotakoalitioon, koska sellaista ei silloin vielä edes ollut".
Tällainen väite osoittaa, että Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman kansallisen Irak-keskustelumme ja sen tarpeiden mukana. Kansallinen keskustelumme on ollut niin sisäänlämpiävää, että täällä on jopa kehittynyt kokonaan omia argumentaatiotodellisuuksia, joissa pohditaan esim. kysymystä mihin koalitioon Lipponen muka Suomea vei. Ikään kuin joulukuussa 2002 olisi ollut useita vaihtoehtoisia "koalitioita", joista paljastettujen asiakirjojen teksti tarkoittaisikin jotain muuta kuin USA:n Irak-sotaliittoumaa.
Tällainen argumentointi on huvittavaa, koska se erinomaisella tavalla paljastaa miten käpertynyttä kansallinen keskustelumme on ollut. On tosiaan käyty paikallisottelua kepu - demarit ja oltu täysin sokeita sille, minkälaisten realiteettien kanssa ulkopoliittiset toimijat ovat olleet tekemisissä.
Sanalla "koalitio" on kuitenkin koko ajan ollut ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on kotoisin Bushin hallinnon virallisesta ulkopiliittisesta ohjelmapaperista "The National Strategy of The United States of America". Tämä ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten niin Lipposella kuin myös muulla valtiojohdollamme oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Kaipa siihen perehdyttiinkin, tai jos ei, silloin jotain oli pahasti pielessä. Koko muu maailma nimittäin perehtyi siihen, ja siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisevän iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Eli ajaakseen strategioitaan Amerikka pyrkii muodostamaan samanmielisten valtioiden koalitioita. Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt vain epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopolitiikan alkeista. Olisiko tällainen tomppelointi sitten muka pienempi synti kuin nuoleskelunhalu Bushia kohtaan ja suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana?
Amerikan strategiathan sisältävät ko. ohjelmajulistuksen mukaan sen että maa arvioi itse siihen kohdistuvat uhat, ja jos katsoo tarpeelliseksi, suorittaa ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun. Tällainen isku on tietysti jotain, jolla Amerikka irtisanoutuu kansainvälisestä oikeudesta ja sitä kunnioittavasta järjestöstä YK:sta. Ennalta ehkäisevän iskun oikeutus tuossa paperissa määritellään toteamalla:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt oikeastaan kenellekään koko maailmassa olla minkäänlaista epäselvyyttä, vielä vähemmän ulkopolitiikan asiantuntijoille . Eivät kai sentään suomalaisetkaan toimijat niin tyhmiä olleet, etteivätkö olisi esim. tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin tv-dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin Bushin hallinnossa heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä jälkiviisaina pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse.
Ensinnäkään tapaus Jäätteenmäen poliittisessa puolessa ei ole kysymys mistään Kepu - Demarit paikallisottelusta. Kyseessä oli Suomen ulkopolitiikka, joka on kaikkien suomalaisten, ei vain kahden keskenään kinastelevan poppoon asia. Toisekseen Jäätteenmäki-oikeudenkäynti on se joka on - tai jolla on - käännetty huomiota pois itse asiasta, joka on Suomen Irak-politiikka. Kun oikeudellinen ajojahti alkoi, tehtiin mielipidemittaus siitä, miten kansalaiset suhtautuvat taustalla olevaan ulkopoliittiseen salailuun. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että Lipposen tekemiset pitäisi ehdottomasti selvittää. Tämä tulos kertoo siitä että valtaosa suomalaisista on huolissaan itse asiasta, eikä pidä oikeudenkäyntiä tärkeimpänä.
Tosiasia on että Lipposen USA-vierailun jälkeen USA:lla oli "väärä käsitys" Suomen kuulumisesta siihen sotakoalitioon, jota he uuden ulkopolitiikkansa mukaisesti kokosivat. Suomi ei tätä käsitystä pyrkinyt oikaisemaan, vaan osallistuimme tuon koalition kokoukseen ja mm. toteutimme Pentagonin antamien ohjeiden mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoitukset. Irtisanoutuminen alkoi vasta siitä kun Jäätteenmäki nosti asian julkisuuteen. Mutta luultavasti johonkin jo oltiin sitouduttu - emme vain tiedä mihin kaikkeen. Kulissientakaisia kytkentöjä saattaa yhä olla vireillä - esim. Wärtsilän voimalahanke Irakissa saattaa liittyä näihin. Tavallisten kansalaisten tekee vain mieli kysyä: vaaransiko joku ja vaarantaako yhä Suomen turvallisuuden? Mukaan meneminen USA:n laittomaan hyökkäykseen ei ole mitenkään kunniakasta eikä ehkä kovin viisasta, kuten Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet.
Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse kotimaisessa keskustelussamme käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa. Kyse Irak-politiikkamme kohdalla oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemille ulkopoliittisille opeille ja sen "johtajuudelle", joka lupasi toimia "YK:n tuella tai tarpeen vaatiessa ilman sitä", vai valitsimmeko toisin korostaen tukeamme YK:n linjalle. Tätä valintaa ei osattu selvästi tehdä. Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin vireillä olevaan tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen, joka "sokean Reetankin" piti nähdä. Ja niin Suomi ajautui kahden lautasen politiikkaan, jossa se sitten teki lopullisen linjantarkistuksen vasta Jäätteenmäen nostaessa epäselvyyden esille.
Salailuoikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista käy kiinnostavalla tavalla ilmi, millaisen ryhtiliikkeen ulkoasiainhallinto joutui tekemään. Vielä samana päivänä jolloin USA lähti tekopyhästi perustelemaansa Irak-hyökkäykseen, Suomen suurlähettiläs Yhdysvalloissa varmisti sikäläisestä ulkoministeriöstä, ettei Suomi vain enää kuulunut USA:n sotakoalition listoille."
"Sama kaiku on askelten..." Kun EU-vaalien tulos on sunnuntai-iltana klo 23.00 selvillä, voitanee suloisessa Suomessammekin vetää vastaavanlaisia johtopäätöksiä kuin mitä näytään Helsingin Sanomien uutisoinnissa jo 12.6.2004 arvuuteltavan Tony "Liar" Blairin labour-puolueen "menestyksestä" sikäläisissä paikallisvaaleissa. (Espanjassa kaatui jo Aznar, seuraavana lienevät vuorossa Australian ja Ameriikan "sotakiihkoilijat...):
"Blairin työväenpuolueelle murskatappio paikallisvaaleissa
Julkaistu 11.6. 16:33
Päivitetty 11.6. 23:21
LONTOO. Britannian pääministerin Tony Blairin luotsaama työväenpuolue koki raskaan tappion Englannin ja Walesin paikallisvaaleissa.
Työväenpuolue oli jäämässä perjantai-iltaisten tietojen mukaan vaalien kolmoseksi. Edelle ei kiilannut ainoastaan konservatiivipuolue, vaan myös pikkuruinen liberaalidemokraatit.
Irakin sodan uskottiin olevan pääsyy siihen, että äänestäjät käänsivät selkänsä työväenpuolueelle.
BBC:n ennusteen mukaan työväenpuolue joutuisi tyytymään 26 prosenttiin äänistä, kun konservatiivit saisivat 38 ja liberaalidemokraatit 29 prosenttia äänistä.
Kun lähes kaikki äänet oli laskettu perjantai-iltana, työväenpuolue oli hävinnyt uutistoimisto Reutersin mukaan 461 paikkaa Englannin ja Walesin eri paikkakunnilla. Konservatiivit olivat voittaneet 259 paikkaa ja liberaalidemokraatit 129 paikkaa.
Samaan aikaan eurovaalien kanssa pidettävissä paikallisvaaleissa ratkaistaan puolueiden edustus paikallisissa hallintoelimissä.
Paikallisvaalien äänestysprosentti oli noin 40.
HS–REUTERS"
Vastaukset 18
Vanhimmat
Taas se alkaa, Timo R. on herännyt.
Kohta meille tarjotaan taas linkkejä yhteen johtavaan, kansainvälisen politiikan laatujulkaisuun - Länsiväylään.
lukea linkkien kautta Mikko Been totuuksia? Tai Martti TeeTeen poliittisia runoja?
sillä Martti T.T.:n kaikki runot on kirjoitettu kortsupaketin kylkeen, ne poliittisetkin.
Suomessa oli meneillään vallaankaappausyritys joulukuussa 2002, mikä olisi johtanut ensimmäisessä vaiheessa siihen, että ulkopoliittinen johto olisi kokonaan eristetty ulkopolitiikan hoidosta ja että Suomi olisi irtaantunut EUn ulkopolitiikasta ryhtyen Irakissa transatlanttiseksi miehittäjäksi.
Tällä olisi aiheutettu omien kaatuneiden ja haavoittuneiden lisäksi myös se, että Suomen uskottavuus rauhanturvaajana olisi mennyt siksi, että Suomi olisi sitoutunut koalitioon, kovaan ytimeen.
Toinen ongelma olisi muodostunut Suomen liittoutumattomuuden ja ystävällisten suhteiden välityksellä Venäjän kanssa.
Lipponenhan jatkaa samaa kylmää linjaa suhteessa Venäjään kuin Martti Ahtisaari ja Martin Saarikangas, jotka heitätyttivät Hjallis-halliin "vääränä päivänä" tulleen Venäjän suurlähettilään ulos adjutantin välityksellä.
Lipponen ei tosin loukannut Venäjän suurlähettilästä, vaan hän loukkasi suoraan Venäjän presidenttiä kieltäytymällä pääministerinä vastaanottamasta hänen erityislähettilästään, joka olisi keskustellut Kaliningradin viisumiasiasta.
Tämän seurauksena tasavallan presidentti Tarja Halosen piti matkustaa Viipuriin "keskustelemaan ajankohtaisista aiheista".
On vaikea sanoa, että vaikka tämä esti Suomen ja Venäjän välejä heikkenemästä, paransiko tämä tasavallan presidentin arvovaltaa.
On ilmeistä, että Jaakko Blombergin ja Paavo Lipposen 1971 kirjoittama pamfletti oli vain peiteoperaatio, minkä tarkoituksela oli luoda kummallekin äärioikeistodemarille vain vasemmistolainen imago.
Jaakko Blombergia tuskin Nato-maa Viro hyväksyisi Suomen suurlähettilääksi Tallinnaan, ellei myös Blomberg kuuluisi länsileiritykseen.
On tietenkin Suomen ulkopoliittisessa harkinnassa, minkä maan kanssa se liittoutuu: hylkääkö se EUn ja liittoutuu Yhdysvaltain ja Britannian kanssa vaarantaen samalla Pohjoisen ulottuvuuden Venäjällä vai pyrkiikö se toimimaan eurooppalaisena pelinrakentajana.
Joka tapauksessa nämä ratkaisut on tehtävä laajemman yksimielisyyden vallitessa kuin mitä tapahtui joulukuussa 2002.
Lyhyesti voidaan sanoa, että Martti Manninen, Anneli Jäätteenmäki, Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen pelastivat Suomen liittoutumattomuuden, mikä tarkoittaa sitä, ettei Suomen ole välttämätöntä osallistua kaikkiin niihin sotiin, mitä Yhdysvalloilla on tarjolla liittolaisilleen ja että Suomi voi arvioida oman tilansa vapaammin kuin siinä mallissa, että kylmän sodan agentit alkavat päättää Suomen ulkopolitiikasta Yhdysvaltain sisäpolitiikan hengessä ja republikaanien puolella.
Jäätteenmäen vaalivoitto olisi kannanotto John Kerryn puolesta George W Bushin hallinnon virhearvioita vastaan.
mutta äänestin Alex Stubbia. Pidän sitä paljon loogisempana kuin äänestää Jäätteenmäkeä. Muiltakin osin kirjoitus on täyttä puppua, jota ei kannata kommentoida. Bush muuten hakee USA:ssa kannatuksensa samoista pimeistä joukoista kuin Jäätteenmäki Suomessa.
Lipposen puolustelijoiden vihonviimeisenä hätähuutona näyttää olevan metelin nostaminen siitä että kaikki lipposkritiikki onkin vain henkilökohtaista lipposvihaa. Siis ikään kuin käänteinen asenne heidän omalle Lipposeen kohdistuvalle henkilöpalvonnalleen.
Lipponenhan on erään poliittisen linjan - dollarivetoista markkinaliberalismia toteuttavan oikeistolaisuuden - henkilöitymä. Hänen pääministerikausinaan rikkaitten rikastuminen ja köyhien köyhtyminen Suomessa kiihtyi, ja kaikkein köyhimpien ihmisten keskimääräinen elinikäkin kääntyi kaskuun. Lipponen on maan suosituin "kokoomuspoliitikko".
Kun meillä poliittinen valta on keskitetty hyvin tehokkaasti pääministerin käsiin, ja ulkopoliittinen asioidenhoito etsii vielä hieman muotojaan, on todella mahdollista, että Lipponen teki jonkinlaista irtiottoa yrittäessään solmia siteitä Bushiin. Hänen henkilökohtaiset poliittiset mieltymyksensä ja sympatiansa ajoivat ohi muun ulkopoliittisen hallintomme kannoista, ja tietysti myös kirkkaasti ohi siitä mikä olisi maan etu. Maan etua tuskin poliitikot yleensäkään kuitenkaan kovin paljoa pohtivat.
Siinä että Lipponen joutuu massiivisen arvostelun kohteeksi ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kaikki paha - pahat asiat, pahat teot - henkilöityvät nimenomaan häneen. Tämä johtuu siitä mitä Lipponen on ja edustaa. Jos hän ei olisi ollut se ihminen jolla oli Suomi käsissään ja joka osoittautui maansa myyjäksi, ei kai häntä kukaan niin kummasti ihmisenä noteeraisi. Hän olisi vain yksi hidasjärkinen jörökkä muiden joukossa.
Mitäs jos siirryttäs tähän päivään.Eikö teillä onnettomilla muuta tule mieleen, kun rypeä menneissä? Vaikka niinhän se koko annelin politiikka on aina perustunut muiden virheiden tonkimiseen. Eikös hän saanut eduskunnassakin nimen "koston enkeli" kun aina löytyi taustalta jos jonkun virheitä alettiin tonkia. Mitähän hyvää tollasessa joku pystyy näkemään? Säälittäväksi on mennyt, politiikan kanssa sellasella ei ole mitään tekemistä, tervejärkinen ei tuollaista kannattaisi.
tähän päivään ja äänestävät huomenna joukolla Annelin EU-parlamenttiin. Jo tulleet postiäänetkin luultavasti riittäisivät, mutta annetaan Annelille oikein komea äänisaalis kiitokseksi pääministerivaalien voitosta.
Mistähän kepukaunaiset sitten jutunjuurta repivät kun heidän houremaailmansa "kostonenkeli" on tuhansien kilometrien päässä?
ja USA:n Irak-hyökkäyksen puolustelijoiden tappio niissä kautta Euroopan saavat myös meillä aikaan jotain ryhtiliikettä Bushin suuntaan... ei sitä tiedä. Toivossa on aina hyvä elää. Voihan olla että jopa Suomen Irak-politiikka, jonka Lipponen onnistui pläjäyttämään kahdelle lautaselle, hieman tervehtyy jos kansa meilläkin antaa Jäätteenmäkeä äänestämällä välillisen tuomion Lipposen linjalle.
Voi jopa olla, ettei ulkoministeriömme enää seuraavan ahneen kauppavaltuuskunnan mukaan lähetäkään diplomaattiedustajaa mukaan. Voi jopa olla, että sisäministeriömme lopettaa poliisien kouluttamisen irakilaisista miehityshallinnon käyttöön. Ja voi olla, että Helena Ranta seuraavan kerran lähetetäänkin Irakiin vasta kun hänen työlleen on saatu siltä aina aiemminkin edellytetty YK:n tehtävänanto.
Nämä jututhan ovat tätä päivää - olemme yhä samassa suossa johon Lipposen jäljiltä jouduimme. Yhä samaa salailua, yhä samaa kahden kattauksen politiikkaa suhteessa Bushin koalitioon ja YK:iin.
lääkettä.
Onhan se nyt jo kohtuullista kepulta odottaakkin, että alkaisitte siirtyä tähän päivään. Neuvostoliitto on kaatunut ja Kekkonen kuollut. Mitä se kepun tämä päivä on virallisesti? Lipposen talutusnuorassa menemistäkö?
Keskusta-aate on kulkee ajan mukana. Sitä päivitetään reaaliajassa jatkuvasti. Se on notkeudessaan lyömätön esim. sossuaatteeseen verrattuna.
Sossut laulaa puoluekokouksessaan leuka täristen: "TÄÄÄ..OOON...VIIIMEEEINEEN..TAIISTOOOH..."
Siinä sitä on todellista historian lehtien havinaa.
Uskon, että kepulaisena hyvinkin tunnet sosialistien laulut. Kai Kekkonenkin niitä aikoinaan Moskovassa kävi laulamassa.
Äänikunigattaria voi olla useampiakin, Terttu Savola on nainen, joka on perustanut oman puolueen: KÖYHIEN ASIALLA, koska hänen mielestään kaikki valtapuolueet pettävät köyhän ihmisen.
Terttu Savola, nro 125, sunnuntaina.
Lue Tertusta ja hänen puolueestaan lisää täältä:
http://www.kolumbus.fi/koyhienasialla
Terttu ei petä.
Juuri meneillään olevissa TV 1:n pääuutisissa haastatellaan kansalaisia huomisten EU-vaalien tiimoilta. Kun kysyttiin, mitä ominaisuuksia he pitävät tärkeimpinä ehdokkaaltaan, kärkeen nousivat: asiantuntemus ja luotettavuus. Voiko jonkun mielestä Anneli Jäätteenmäellä olla noita ominaisuuksi? No, onhan hän luotettava siinä mielessä, että voi olla varma siitä, että häneen ei voi luottaa, kun "puhuu niin totta kuin osaa".
vaalitulokset mitä vain,mutta sitä mieltä olen että me eurooppalaiset olemme v....ttu mai..sia ihmisiä.USA on pelastanut meidät fasistien ja kommunistien kynsistä,tätä samaa se meni tekemään Irakiin,pyysi apua euroopastakin.Apua ei juuri herunut,muutamilta mailta tosin tuli,mukana pieniä maita.Kyllä Euroopankin pitäisi ymmärtää mitä on elää riktatuurissa ja taistella sitä vastaan.Nyt todelliset demokratian puolustajat häviävät vaaleja ja täällä ymmärtämättömät ihmiset juhlivat asialla.
- ILMAN ANNELIA KESKUSTA - olisi arvostettavampi puolue - JA KANSA - häpeäisi vähemmän hänen takiaan.
Kirjoittanut: EDELLEEN KYYKYTETTÄVINÄ, 12.6.2004 klo 11.40