Hankalaa kun pitää ikävöidä ihmistä, joka koko ajan juoksee karkuun. Ja vielä hankalampaa, kun oon itse vähän ujo ja tekis mieli paeta paikalta silloin harvoin kun nähdään. Ja oon yrittänyt olla niin kiva ja herttainen kuin osaan, mutta tuntuu että molemmat on vaan tosi kiusaantuneita. Oon ajatellut että mussa on jotain vikaa enkä kelpaa, mutta voiko mieskin olla noin tosi ujo? Mistä ujouden tunnistaa, miten se eroaa siitä että ei vaan tykkää?
Mistä ujon ihmisen tunnistaa?
vähän vilkuilen
30918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
jos mies ei tee aloitetta,ei hän ole kiinnostunut.
toteen kävi.
Ei ole niin yksiselitteistä.
se toinen voi tietää mistä kiikastaa.
Ihan sama toisinkin päin. Jos se nainen joskus huomaa jo pitkänkin matkan päästä ja hän itse hakemalla hakee sen katsekontaktin ja on muutenkin ystävällinen, toisinaan taas kun yritti lähestyä (enkä tarkoita iskumielessä, vaan ihan arkista kanssakäymistä) käänsi katseensa pois eikä ollut huomaavinaankaan. Sellaisessa tilanteessa tuli aina tehtyä sellainen johtopäätös että "ok, en tule tämän lähemmäksi jos se noin vastenmielistä on". Eli hän oli maailman ihanin ihminen minua kohtaan niin halutessaan, mutta toisaalta antoi jollain tavalla tylyn vaikutelman toisinaan. Eli jos olikin yrittänyt kerätä niitä rohkeuden rippeitä kasaan ja miettiä jotain nättiä mitä voisi sanoa, niin se suunnitelma latistui aika tehokkaasti siinä vaiheessa kun hän antoi semmoisen vaikutelman ettei vähemmän voisi kiinnostaa, ja taas oltiin takaisin siinä lähtöpisteessä.
kuulostaapa tutulta, taisin taannoin olla juuri noin hankala. Ja milläpä sitä puolustelisin - en kai vaan ajatellut että kukaan muu (kuin minä itse) kiinnittäisi mitään huomiota siihen miten ristiriitaisesti minä käyttäydyn...
Tuo on aivan totta. Kiinnostunut olis varmaan jo tehnyt aloitteen. Musta ei ole yksikään ollut kiinnostunut missään vaiheessa ja nykyään olen jo liian vanhakin, että joku kiinnostuisi :)
Ei asiat näin yksinkertaisia ole!! Ei levitellä perättömiä väitteitä!!!!!
Tuskinpa kuitenkaan olet hän, eli J.
Itselleni on käynyt noin kerran, että olen tylysti ja vielä Vahingossa kääntänyt pääni toiseen suuntaan kun toinen on yrittänyt tervehtiä. Olin vielä aamulla kiireissä etsimässä autolle parkkipaikaan kun kiire vielä oli. Luulin että kyseinen henkilö tervehti jotain muuta henkilöä ja katsoin vielä sivupeilistä että mitä ihmettä?
Vasta jälkeenpäin tajusin kyseessä olevan yhden n-henkilön johon tutustuin netin kautta ja hän tunnisti minut, mutta Minä En Häntä. Tuon takia hän sai minusta kuvan tylynä idioottina, vaikka tarkoitukseni oli Ihan muuta.
Miksi Helvetissä Olisin Tarkoituksellani Tyly Toista Kohtaan, Jos En Toivoisi Sitä Itsellenikään?!
Asiat eivät ole aina sitä mitä ensimmäiseksi olettaa...
On puhdasta ujoutta ja ihastuksen tuomaa jännittyneisyyttä.
ja miten ne erottaa?
miehestä siis kyse.
voikaan erottaa. Eihän voi tietää.
Ei niin... Onko kyse sitten minkään sortin ujoudesta, ehkä hän ei vaan pysty kiinnostumaan?
Tunnistaa, ei puhu sanaakaan, ei katso silmiin kattelee taivaalle ja maahan.
En tiedä. Jotkut ihmiset on tosi ujoja, esim minä olen vain tietyissä tilanteissa.
Nää on niin monialaisia, ettei jaksa miettiä ja analyseerata nyt.
enkä niissääkään tilanteissa paskat housussa tartte olla.
Se on ikävää jos toinnen saa sydämmen aivan sekaisin, ne ei ole kovin helppoja, piru vie.
Mä en yleensä ole ujo, mutta joskus jotenkin säikähdän ja menen paniikkiin. Sitten yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja neutraali, en puhu enkä katso kohti, ja hiiviskelen tieheni. Sitten jälkikäteen tietty harmittaa kun pidetään tylynä.
Vaikea tietää totuutta jos ei kysy..itsekin olen ujo nainen ja samanlainen tilanne yhden miehen kanssa oli päällänsä muutamia vuosia taaksepäin. Kattelin miestä avoimesti silmiin ja hymyilin mutta en mä sen kans pahemmin juttuun päässy (jännitti niin pirusti)..vaikka musta tuntu et se "salaa" vilkuili mua kun olin selkä siihen päin ym. mutta jotenki kuitenkin rennon olonen tyyppi, et ei heti olis ujoksi ajatellu..kyl mä sitä vieläkin muistelen :(
tosi ujo (nainen), kerran olin koulun kopiohuoneessa piilossa melkein tunnin ettei tarvis nähdä.
ja toimin just nuin, kattelen minne sattuu, vaikee katella silmiin.
Sä et voi tietää sitä. Voi olla ujoutta ja voi olla kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.
Jos mitään tunteita ei ole, niin luultavammin hän pystyisi olemaan melko neutraalisti seurassasi. Tuskin kukaan nyt ilman syytä inhoamaankaan alkaa ( tuosta "karkuun" lähtemisestä vaan).
SItä ei voi tietää kun me ihmiset olemme niin erilaisia. Eikä silläkään oo mitään merkitystä loppujenlopuksi. Sääli, että ei osata eikä kyetä. Maailma muutaa ihmisiä ja päläläläläläälälpolalalapålalalapalpalpalplaalpla
Ujouden tunnistamista sen verran että ujoudenhan pitäisi olla tuttu tunne meille kaikille.
Jokaista voi ujostuttaa joskus ja varsinkin joku tuollainen sukupuolisuuteen liittyvä juttu.
Ujostuttaa voi myös se että jokin asia hävettää tai sitä pitää salata esimerkiksi tilanne on hankala ja kiusallinen.
Toisaalta ujostelua voi aiheuttaa jos tilanne on uusi.
Esimerkkinä miehenä olen suoraan sanottuna ujostellut erään naisen seurassa koska olin häneen "syvästi" ihastunut ja tiedän että voisin rakastua tuosta vain.
Muuten edes naisten seurassa en ole lainkaan ujo vaan varmasti useimpien ihmisten mielestä rohkea ja suorasaninen sekä itsevarma.
Juuri tuo kiusaantuminen aiheuttaa sitä ujostelua ja toisin päin.
Itse koin myös että tämä nainen ujosteli minua jollakin tavalla vaikka vaikutti rohkealta noin muuten. Päättelin sitten koska vastakaikua ei tullut aloitteiisiini ettei häntä kiinnosta.
Ihmisen ei tarvitse olla siis varsinaisesti ujo että ujostelisi.
Itse en tänäkään päivänä osaa sanoa tuon naisen käytöksen perusteella tykkäsikö hän minusta vai eikö, nähtävästi ei riittävästi kun valitsi jonkun toisen.
Mies voi olla joko kokonaan ujo tai ujostella juuri sinua tai tuota tilannettanne.
Kannattaisi teidän varmaan keskustella asioista, ujo olen minäkin, mutta ujoudet poistuu joskus...silloin tilaisuus pitää käyttää..
alkuhankaluuksien ja vaikeuksien kautta voittoon.
No sinulle lie...muttei minulle...onneksi olkoon jos olet päässyt voittoon itsesi kanssa,.
Ilmeisesti nainen ei sinusta ollut kiinnostunut kun valitsi toisen. Pieni herätys todellisuuteen ei olisi pahitteeksi.
Hyvä vinkki. Ei kantsi ruveta mitää lepertelee kauheena. Se vaa latistaa tunnelmaa ja toiselle tulee semmonen olo et munki pitäs jotai kehua ja sit ku seki kehuu nii sit siitä tulee yhtä kehumistä eikä edetä minnekää ja molempia nolottaa.
Puhu jostai iha perus jutusta.
älä kato liikaa bb:tä.
Saat täyden sympatiani, tuollaiset tilanteet ovat hankalia. En ehkä itse ole mitenkään kovinkaan "tunneälykäs", enkä ehkä osaa oikein lukea ihmisiä, joten ujojen (tai ylipäätään) ihmisten kanssa toimiminen on joskus vähän haastavaa, kun en tunnista, miten heidän käytöksensä pitäisi tulkita. Ja koska tiedän, että en aina vaan oikein tajua, en ainakaan yhdestä kerrasta, yritän kompensoida tätä vikaani olemalla extra-sosiaalinen. Sillä tavoin saa yleensä ainakin jotain palautetta toiminnastaan, ja useimmiten se johtaa hyviin, mutta toisinaan jokseenkin katastrofaalisiin tuloksiin... Kuulostaa varmaan aika kauhealta yhdistelmältä - norsu posliinikaupassa! - mutta kuten liikuntatunneilla, olen huomannut että usein pelkästä yrittämisestä saa pisteitä. :-D
Mutta siis, jos minusta tuntuu, että joku on hieman ujo tai arka, yritän sitten vain olla oikein ystävällinen, ja yleensä se kyllä "palkitaan". Kokemukseni mukaan ujo ihmiset ovat usein oikein mukavia ja mielenkiintoisia, jos heihin onnistuu tutustumaan. Mietin että ehkä joskus ihmiset ovat ehkä vähän ujoja ihan vain senkin takia, että he kokevat olevansa sen verran erilaisia otuksia, etteivät muut ehkä ymmärrä heidän ajatusmaailmaansa. Minä taas nimenomaan olen kiinnostunut tuosta omintakeisuudesta ja arvostan sitä.
Joskus sitä kuitenkin on aivan kuutamolla. En edelleenkään ihan täysin tajua ujoutta, enkä tosissani usko, että kukaan, jota pidän jotenkin itseäni "parempana", voisi arastella _minua_. Se vaan tuntuu jotenkin täysin naurettavalta. Etenkin älykkäät ja ujot ihmiset ovat sitten hankala yhdistelmä, koska kuvittelen helposti, että heidän pidättyvyytensä johtuu siitä, että he pitävät minua liian pöljänä seuraansa (mikä voi toki olla ihan oikea tulkinta!), ja alan sitten itse arastella. Jos tuohon vielä yhdistää sen, että on itse ihastunut johonkin tuollaiseen "saavuttamattomaan" ihmiseen, homma menee hyvin hankalaksi. Toisaalta nimenomaan haluaa tunkea lähelle, ja toisaalta yrittää pysytellä kaukana, ettei aiheuttaisi enää enempää kiusallisia tilanteita... :-/
Mutta suosittelen olemaan rohkea ja selvittelemään tilannetta, vaikka se varmaan on vaikeaa. Jos ei muuta, niin onnistut ainakin keräämään hyvää materiaalia mahdollista tulevaa stand-up -koomikon uraa varten - mulla ainakin alkaa olla omasta blondiudesta jo ihan kohtuullisesti tarinoita kasassa...