Ennen en ole apuja/vinkkejä näkijältä pyydellyt...Nyt jokin sai minut kirjoittamaan. Olen 28-vuotias yksihuoltaja äiti. Sinkkuilua kolme vuotta takana enkä tuona aikana ole kuin muutamilla treffeillä käynyt. Mieli ja keho alkaa kaivata toista ihmistä vierelle jakamaan arjen surut ja ilot. Mutta ketään ei vain kuulu eikä näy...Vitsikkäästi olen ystävilleni nauranut että olen niin kranttu ja varmaan sitten vanhana piikana harmittaa kun en ketään kelpuuttanut rinnalleni...Mutta oikeasti mieltä painaa löydänkö koskaan sitä "oikeaa" rinnalleni kulkemaan...Siispä halusin kääntyä sinun puoleesi ja pyytää neuvoja, josko sinä näkisit jotain mitä minä en vielä näe...=)
Keskiyö hohoi!
Jessy28
169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
sinulla on pilke silmässä ja ilo kurluttaa kurkussasi. olet kiva pikku äiti lapsellesi. ja näen sinulle lisääkin lapsia, kunhan saat tuon isäasian kuntoon.
olet kantanut vastuutasi hyvin, olet keskittynyt tärkeämpiin asioihin, kuin ulkona juoksenteluun. se on viisaasti tehty.
et ole vielä tavannut sitä rakastasi, sillä hän ei tiedä mistä sinut voisi löytää.
ajattelepa aivan tarkkaan millaisen miehen haluat. sitten mietit järkevästi, että missä sellainen mies liikkuu. ja sinne sinun pitää suunnistaa.
voisiko se olla kuntosali tai jokin leikkipuisto, johon yksinhuoltajat vievät lapsiaan viikonloppuisin? voisit tavata yh-isän, joka pohtii aivan samoja asioita kuin sinäkin. näen sinut lapsiperheen äitinä ja onnellisena naisena.
minä ainakin näen yh-vanhempia lapsien kanssa ulkona joka ikinen viikonloppu. sellainen kohtaaminen voisi todellakin olla mahdollinen.
t: Keskiyö