Oletko heitellyt tölkkejä, pulloja, muoveja, papereita tai muuta vastaavaa töhnää auton ikkunoista pientareille?
Itse en ole ikinä tahallisesti roskannut luontoa ja toistenkin roskia olen keräillyt kuutiokaupalla.
Itse en ole ikinä tahallisesti roskannut luontoa ja toistenkin roskia olen keräillyt kuutiokaupalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En koskaan, ikinä, milloinkaan.
Olipa muuten merkillistä, kun aikoinaan ajeltiin lähikaupunkiin, naapurien auton takana.
Siitä heitettiin lapsen paskannettu vaippa tielle. Oksetti.
Pieni vaiva jokaiselle, huolehtia vain omista roskistaan. Ei vain tunnu mahtuvan monille paksukalloisille idiooteille.
.
Juu, paljonkin.
Ei tosin juurikaan kymmeniin vuosiin, keksin, että autossakin voi olla roskapussi. Suurin ongelma on tuhkakuppi. Mä viitsin kyllä polttaa autossa, mutta en juurikaan viitsi tyhjentää tuhkakuppia. Tahtoo sitten auto olla sisältä tyhjentämättömän tuhkakupin näköinen >:/
=DW=
En heittele tuollaisia roskia pientareelle, banaaninkuoria joskus kun biojätteenä hajoavat kuitenkin luonnossa. Tavallisesti nekin yleensä tiputan muiden roskien mukana levähdyspaikan roskapönttöön.
Never..ever..!
Muistaakseni..
Heko, heko!
Eihän kukaan suomalainen roskaa, ainakaan täällä.
Tuskin kukaan normaalijärjellä varustettu niin tekee.
Hekotukseni syy.
Tuskin aloittajakaan kuvittelee roskaajien ilmoittautuvan.
Kaikki ovat niin riivatun siistejä ja tunnollisia.
Jälki kaduilla ja ympäristössä puhuu omaa kieltään.
Suomalaiset ovat tosi sotkuista sakkia, tämä maa muistuttaisi ennemminkin kaatopaikkaa ellei jatkuvasti siivottaisi roskaajien jälkiä kiinteistöyhtiöiden, huoltofirmoijen, kuntien, kaupunkien, urheiluseurojen, kyläyhdistysten tai vapaaehtoisten talkooporukoiden voimin. Näin harvaan asuttu maa ja tienvarret täynnä roskia, silti täällä ihmiset pullistelevat rinta rottingilla etteivät sotke!
Valehtelijoita sanon minä!
Juup.
Yks juttu, mikä kannattaa huomata, roskiksia ei ole juuri missään. Niitten hoitaminen kun on työtä sekin, eikä maksajia oikein tahdo helpolla löytyä. Ihan sama taajamissa, ostareilla, puistoissa, jopa tienvarsien pysäkkien roskiksia on vähennetty.
Samaan liittyy tämä kieltolakimeininki. Missään ei ole tuhkakuppeja. Ne on vaan poistettu, kun tupakoiminen on demonisoitu ja tuhkisten kunnossapitokin vaatii sitä paljon puhuttua rahaa.
Mä en hirveästi kulje kaupungilla tms, ihmeen usein tuntee itsensä typerykseksi, jos nyt on jokin roska, eikä mistään löydy paikkaa, mihin sen laittaisi. Tupakoinnin kanssa pärjää helpommalla, viemäreitä ei ole poistettu.
Mutta joku niinkuin hyväkin asia. On siirrytty alumiinitölkkeihin kaljassa ja limuissa hyvin pitkälti. Ok, tuleehan sitä pakkausjätettä, mutta lasinsirpaleet on vähentyneet mun mielestä paljon.
=DW=
Tunnustan. Oi ja voi.
Pienen pieni metsähiiri taapertelee omaa pikku polkuaan.
Nuuh, nuuh, pienen pikkuruiset nenänsieraimet nuuhkaisevat ilmaa.
-Nyhän mää nuuhkasin aimo maukasta tuoksua, tälleen hän itsekseen nupisee.
Pikku ketarat tälläytyvät siihen suuntaan, että kun ketaroita liikuttelee, niin hiirulainen ohjautuu suoraan maukkaan tuoksun alkulähteelle.
-Jippii, JIPPIIII, tää metsähiiri hihkaisee, ku hokaa palasen voikkuleipää. Namskutaraaraa, lurpsista.
Olipas iloonen yllätys löytää mettästä palanen voileipää.
Heikunkeikku sen sinne eväsretkellään nakkas. Ja juuri tarkoituksena, että joku onnellinen herkkusuu sen löytäisi.
Muita juttuja en luontoon nakkaile. Inhottavaa kävellä jotakin polkua pitkin, jonka laidoilla jos jotakin sinne kuulumatonta lilluskelee. Kyllä pistää vihaksi.
Lisäys-lisäys
Mistähän ihmeestä, takaraivon taaimmaisesta nurkasta tulikin yli-kaukainen hassu tapaus mieleen.
Ajoin mieheni kanssa autolla venepaikalta kotia päin. Tien molemmin puolin oli metsää runsain mitoin. Yhtäkkiä metsästä pötkähti tielle Kettu. Auto pysähtyi siihen paikkaan ja katselimme, kun tämä kettu juoksi tien yli ja arvatkaapas mitä sillä oli suussaan. Se oli reikäleivän puolikas. Sen verran läheltä autoa meni, että selvä-ku-pyy, niin oli se reikäleipää.
Onnellinen Kettu.:)
Komposti.
Tuli mieleen biojäte. Tahtoo olla pienoinen propleemi kaupunkioloissa. On juu hyvät jätesydeemit jne. Vähän outo ongelma, sitä tulee niin kovin vähän. Mä kun kitupiikkinä just koittanut vähentää kaupasta kannettavan ruuan määrää, ettei mene haaskiin.
Kaikenlaista tullut kokeiltua. Joopa, biohajoavat jätepussit siitä hupaisia, että ne ehtii mädäntyä kaappiin, ennenkuin jätettä sen verran, että viitsii käydä hävittämässä. Lukemani mukaan niissä sellainen ominaisuus, että eivät sitten kompostoidukkaan kaatiksella. Ihmeellistä tuotekehittelyä.
No nyt vakiintunut, on pikkuinen risteilijä keittiön päydällä ja sen sitten muistaissaan kippaa johonkin paperipussiin jne.
Kesämökillä tällaisia ongelmia ei ole, pitäähän niitä lintuja ja muita elukoita ruokkia. Siellä kyllä sitten muuten jäteongelmaa. Sitä kun aikanaan ei ole ollut mitään jätteenkäsittelyä, kaikki kama on isketty monttuun, satoja vuosia. Kaikki kai toiminut alunperin hyvin, mutta sitten kun ne keksi muovin. Hitto, iskee lapion mihin tahansa, aina nousee apulantasäkki. Onneksi roskien polttaminen sallittua hajaasutusalueella, pitää aina poltella pääsiäiskokkoa, että pääsee eroon epämääräisestä palavasta kamasta. Ja toki on jäteasemat ok, tavalliselle kamalle.
No piti kirjoittaa näin pitkästi, kun pitäis lähteä roskia viemään >:/
=DW=
Saaressa onkin toooosi mukavaa, kun voi kompostiin nakkailla jos jotakin maatuvaa juttua ja heitellä herkkupaloja linnuille.
Vien täältä kaupungista kaikki kuivat leivänkannikat linnuille. Kuivat koppuraleivät pistän ensteks hetkoseksi aikaa likoomaan nappoon, jossa sadevettä. Kun leivät on sopivasti pehmentyneet, niin vien ne "omalle" lokkipariskunnalle, jotka oottelevat ruokintaa. Hauska seurata kiikareilla, kun vetelevät leipää niskavilloja kohden.:)
Kaiken muun jätteen kiikutan saaresta pois. Onneksi nykyään on venepaikalla saaristolaisia varten laitettu jäteastiat.
Nuotiollakaan en pahemmin polta mitään muovijuttuja, koska en ole varma leijuuko myrkkyjä ilmaan. Joskus poika on jättänyt jotakin nuotioon ja minä ne sitten nostan jätepussiin kaupunkiin vietäväksi. Motkotan asiasta pojalle ja teen toivomuksen/toivomuksia, ettei minun nuotiosta tarvitsisi noukkia mitään ylimääräistä.
En tunnusta sellaista mitä en ole tehnyt.
Koskaan en ole ymmärtänyt miksi pitää heittää luontoon jotain sellaista minkä voi kuljettaa roskiin.
Kait se on jo lapsena mulle opetettu.
En heittele roskia luontoon, ja huomautan kyllä asiasta, jos näen jonkun roskaavan luontoa. Kotitalous jätteeni lajittelen huolellisesti purukumia myöten. Purukumi on energiajäte, ja sen hajoaminen luonnossa on hidasta.